Alkuperäinen nimi: Pinocchio
Ohjaus: Norman Ferguson, T. Hee, Wilfred Jackson, ym.
Käsikirjoitus: Ted Sears, Otto Englander, Webb Smith, ym.
Pääosissa: Dickie Jones, Cliff Edwards, Christian Rub
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1940
Kesto: 88 min

- What are conscience?
- What are conscience! I'll tell ya! A conscience is that still small voice that people won't listen to. That's just the trouble with the world today...

Jiminy Crickett (äänenä Cliff Edwards) saapuu myöhään illalla kaupunkiin ja suuntaa kulkunsa ainoaan taloon, jossa siintää valoa. Talossa asuu puuseppä ja lelunvalmistaja Geppetto (Christian Rub), joka on juuri saanut valmiiksi uusimman nukkensa, Pinocchion (Dickie Jones). Nukkumaan mennessään Geppetto bongaa taivaalta kirkkaan tähden ja lausuu toivomuksen, että Pinocchiosta tulisi oikea poika, minkä jälkeen hän alkaa nukkua. Pian taivaalta lentääkin sininen haltia (Evelyn Venable) ja toteuttaa Geppetton toivomuksen tehden Pinocchiosta elävän, koska Geppetto on tehnyt niin paljon hyvää muille. Pinocchio on kuitenkin vielä puinen ja hänen täytyy todistaa epäitsekkyytensä ja hyvyytensä, ennen kuin hän voi muuttua ihan oikeaksi pojaksi, ja haltia asettaa Jiminyn hänen omatunnokseen. Kaiken maailman kiusaukset kuitenkin vaivaavat Pinocchiota, varsinkin kun muutkin kiinnostuvat ilman naruja kulkevasta puisesta pojasta...

Joskus viime vuoden kevättalven puolella oli Elokuvablogissa kilpailu, jonka palkintona tämä piirretty oli, ja koska kyseessä oli 1001-elokuva, päätin osallistua siihen ja onnekseni olinkin sitten yksi voittajista. Olen melko varma, että olen lukenut tarinan joskus sarjakuvaversiona Aku Ankan liitteenä, mutta siitä täytyy kuitenkin olla melkein pari vuosikymmentä aikaa, jos näin on tapahtunut, joten muistikuvat tarinan sisällöstä olivat melko vähäiset. Tuossa jokunen päivä sitten katselin Dumbon, joka oli ainakin dvd-puolella ensimmäinen raapaisu Disneyn pitkiin animaatioihin ja joudun myöntämään, että näistä kahdesta elokuvasta Pinokkio oli hivenen huonompi, mutta ei onneksi liiaksi.

Elokuva alkaa Jiminy Crickettin (eli Samu Sirkan) johdatuksella tarinan ulkopuolelta ja tämä aloitus oli ihan mukava tapa aloittaa elokuva. Sitten kun itse elokuva alkaa, niin ensinnä kyllä pistin merkille, että vaikka Dumbon ja tämän välissä ehti kulua vain vuosi, niin varsinkin animaatiojälki oli selvästi heikompaa tasoa, vaikka tekijät kehuivatkin sen maasta taivaaseen dvd:n lisämateriaaleissa. Tämä seikka näkyi etenkin taustoissa, vaikka löytyihän elokuvasta pari ihan hyvännäköistäkin taustaa. Tärkeimmät hahmot kyllä oli animoitu ihan silmiä miellyttävällä tavalla, vaikkakin sininen haltia oli liian realistisen näköinen ihmishahmo verrattuna elokuvan muihin hahmoihin, mutta kun tapahtumia kuvattiin vähän kauempaa, hahmot näyttivät hyvin alkeellisilta. Lisäksi parissa joukkokohtauksessa ihmispäät olivat hyvin sumeita, eikä niistä tahtonut oikein saada selvää, mitä ne oli, vaikka tiesikin. Palataksemme tarinaan, niin Geppetton pajassa minua häiritsi kovasti Figaron ihmismäisyys, sillä minua ei juurikaan viehättänyt tämän hemmotellun lapsen lailla käyttäytyvä kissa, vaan Figaro olisi saanut minun mielestäni käyttäytyä selvästi kissamaisemmin miellyttääkseen minua. Kun sitten Pinocchion taival pääsi kunnolla alkamaan, niin se tie oli ohdakkeinen ja pitkä ja hänelle tapahtuikin yhtä jos toista. Monissa näissä kohtauksissa oli aika synkkä pohjavire, mitä sitten Jiminyn avulla yritettiin keventää, mutta siinä aina onnistumatta. Luulen, että tämä elokuva sopii enemmän lapsille/lapsenmielisille kuin aikuisille (vielä enemmän kuin mielestäni Dumbo) ja niinpä tässä tuntuikin olevan kaiken maailman hassutuksia, jotka eivät minuun aina niin hyvin iskeneet. Pinocchion ensimmäinen ja viimeinen seikkailuosuus sisälsivät molemmat ihan mielenkiintoisia aineksia, mutta keskimmäinen seikkailu siellä Pleasure Islandilla oli jotenkin niin häiritsevä, etten siitä kauheasti osannut innostua. Pinocchio pääsi sieltä kyllä karkuun, mutta entä ne kaikki muut lapset? Eikö niillä ollut mitään väliä? Ihan kiintoisaa oli nähdä, miten eri tavalla maailmaa ennen nähtiin kuin nykyään. Nykyään kun ei tulisi kuuloonkaan, että Disneyn kokoillan animaatiossa lapset polttelisivat sikaria ja joisivat olutta; tuolloin ennen se näköjään oli mahdollista. Vielä yksi epäkohta, mikä oli ollut kiistan aiheena tekijöilläkin: tapa, jolla Pinocchiolle selvisi, missä Geppetto oli. Kun ei tuntunut muuta keinoa olevan viemään elokuvaa eteenpäin, niin turvauduttiin taas kerran siihen haltiaan. Tylsää. Elokuva sisälsi joitakin lauluesityksiä, mutta pääasiassa laulujen sanat olivat vain toisten laulujen pieniä muunnelmia, joten mitään kunnollista musiikki-iloittelua tässä ei ollut, vaikka taustalla välillä soikin ihan Oscarin saanutta musiikkiakin. Elokuvassa kun soi Leigh Harlinen säveltämä When You Wish Upon a Star -kappale, joka ei voittanut vain Oscaria, vaan valittiin myös Disneyn tunnuskappaleeksi, minkä vuoksi se varmasti niin tutulta kuulostikin.

Pisteitä: 3/5

Edit. Pieni lisäys.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Uhrilampaat