Alkuperäinen nimi: Red Riding Hood
Ohjaus: Catherine Hardwicke
Käsikirjoitus: David Johnson
Pääosissa: Amanda Seyfried, Gary Oldman, Shiloh Fernandez
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kanada
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 101 min

- If you are the wolf, I'll chop your head off!
- I'll do the same for you.

Valerie (Amanda Seyfried) on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva teini, joka ollaan naittamassa nuoren ja hyvästä perheestä olevan Henryn (Max Irons) kanssa. Valerie kuitenkin rakastaa Peteriä (Shiloh Fernandez), joka lupaa karata Valerien kanssa, mutta ennen kuin he ehtivät lähteä, he kuulevat kellot, jotka ilmoittavat suden hyökkäyksestä. Ilmenee, että ihmissusi on tappanut Valerien siskon Lucien (Alexandria Maillot), joten Valerie ei voikaan lähteä. Kylän miehet lähtevät ihmissuden perään ja ennen kuin he saavat suden tapettua, Henryn isä (Michael Shanks) saa surmansa. He vievät saalistamansa suden pään kylään, jossa kylään tullut ihmissusien tappamiseen erikoistunut Isä Solomon (Gary Oldman) sanoo suden olevan kaikkea muuta kuin ihmissusi. Kyläläiset eivät usko Solomonia, vaan alkavat juhlia onnistunutta kaatoa, mutta juhliminen osoittautuu liian ennenaikaiseksi...

1001-putki vetelee jo viimeisiään tämän kevään osalta, mutta vielä yksi katko piti tuohon putkeen pitää, kun piti käydä katsomassa tämä elokuva. Minähän venytin elokuvan katsomista viimeiseen asti, sillä eilen oli viimeinen mahdollisuus käydä katsomassa tämä, koska tänään on Euroviisujen toinen semifinaali ja tämän päivän myötä elokuva poistuu Porin Finnkinon ohjelmistosta. Jos tätä olisi esitetty vielä viikon verran, niin ei olisi 1001-putkikaan katkennut, mutta nyt kävi näin. Olin elokuvan ilmestymisestä lähtien miettinyt tämän elokuvan pätevyyttä ja mielessä hiipikin ajatus, että tämä olisi ihan kehno, mutta onneksi epäilyksiin ei täysin vastattu, sillä Red Riding Hood - Punahilkka oli kuin olikin ihan kelpo ihmissusitarina.

Alku ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä, kun käytiin läpi kolmiodraamaa Valerie-Peter-Henry, mikä lupasi todella huonoa elokuvan kannalta, sillä tuo oli melkoisen tylsä sivujuoni. Lisäksi visuaalisesti elokuva näytti ihan siltä, että oli yritetty saada jotain Taru sormusten herrasta -tyylistä ulkoasua (onhan tämä kuitenkin osittain myös fantasiaelokuva) siinä kuitenkaan onnistumatta ja itse asiassa tämä häiritsi läpi elokuvan. En ollut oikein perillä varsinaisesta tarinasta, kun silmissäni siinsi vain se perinteinen Punahilkka-tarina. Niinpä elokuvaan tulikin kivasti eloa sen jälkeen, kun tämä ihmissusi oli tehnyt pahojaan ja alkoi ihmissuden saalistus. Kun sitten Isä Solomon ilmoitti ihmissuden voivan olla kuka tahansa, niin siitä saikin ihan kivasti jännityksenpoikasta aikaan miettiessä, että kuka se ihmissusi oikein onkaan. Mahdollisia epäiltyjä oli kuitenkin monia, joten varmuutta ei saatu pitkään aikaan. Ihmissuden ensimmäisen näyttävän hyökkäyksen jälkeen kyllä turhan moni epäillyistä putosi pois, mutta senkin jälkeen jäljelle jäi vielä aika monta ehdokasta. Tässä samalla sitten puitiin tätä jo mainittua kolmiodraamaa, mikä sitten vähän latisti fiiliksiä, kun sen lopputulos ei kiinnostanut kuin siinä määrin, että onko jompikumpi Valerien kilpakosijoista se ihmissusi. Myöskään en oikein lämmennyt ajatukselle siitä, että kyläläiset turhan helposti olivat tuomitsemaan muita syyllisiksi. Ihmissuden henkilöllisyys oli kyllä arvattavissa jo heti alkumetreiltä, mutta minä en kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi sitä, vaikka vihjeitä viljeltiinkin siellä täällä. Elokuvan toteutus oli kokonaisuudessa vähän keskinkertainen, mutta sen verran jännitystä se kykeni pitämään yllä, ettei elokuvan parissa aika tylsäksi käynyt. Klassisesta Punahilkka-tarinasta muistuttaa lähinnä vain yksi painajaisuni. Loppuratkaisu oli ihan mukava.

Toisinaan tulee sellaisia pieniä blackoutteja, kun näkee elokuvan alkuteksteissä tutun nimen, mutta ei osaa yhdistää sitä mihinkään tiettyyn elokuvaan ja niin kävi nytkin, kun en heti muistanut, mistä Amanda Seyfried onkaan tuttu. Kuitenkin ihan ensimmäistä kertaa valkokankaalle ilmestyttyään asia muistui mieleen, vaikka hän olikin selin kameraan: Mamma Mia! -näyttelijähän se siinä. Seyfried oli ihan omassa luokassaan tässä elokuvassa ja muut jäivät selvästi hänen varjoonsa, mikä saattoi johtua siitä, että Valerien miehiä esittäneitä Shilo Fernandezia ja Max Ironsia lukuun ottamatta muille riitti niin vähän ruutuaikaa. En kyllä pitänyt siitä ratkaisusta, että Valerie selvästi erottui muista kyläläisistä ja häntä ympäröi lähes jatkuvasti erilainen värimaailma kuin muita, minkä vuoksi hänet bongasi helposti. Mukana menossa: Julie Christie (Tohtori Zhivago), mainittu Gary Oldman, Billy Burke (24) ja Virginia Madsen (Sideways, Candyman).

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Yeelen