Alkuperäinen nimi: Meet the Parents

Ohjaus: Jay Roach
Käsikirjoitus: Jim Herzfeld, John Hamburg
Pääosissa: Ben Stiller, Robert De Niro, Teri Polo
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2000

Kesto: 103 min

- I had no idea you could milk a cat!

- Oh, you can milk just about anything with nipples.

- I have nipples, Greg, could you milk me?

Sairaanhoitajana toimiva Greg (Ben Stiller) on juuri kosimassa naisystäväänsä Pamia (Teri Polo), kun hän saa kuulla, että Pamin isä Jack (Robert De Niro) arvostaa sitä, että häneltä kysytään tyttären kättä. Niinpä kun Pamin siskon Debbyn (Nicole DeHuff) häät, jotka pidetään heidän vanhempiensa luona ja kun Pam ja Greg matkaavat viikoksi paikan päälle, Greg päättää kysyä Jackin hyväksyntää hänen ja Pamin liitolle, mutta Jack ei olekaan mikään perinteinen tytärtään suojeleva isukki; hän on paljon pahempi...

1001 elokuvaa -kirjan listassa on ollut monia vähän kyseenalaisia nimikkeitä ja niin objektiivisesti kuin yrittäisinkin asiaa katsoa, niin tämä on ollut niistä oudoimpia. Ei, tämä ei ollut minun omistamassani painoksessa (liekö siivottu pois suomalaisten nimikkeiden alta), mutta Leffatykin keskustelun perusteella sillä alkuperäisellä amerikkalaisella listalla tämä oli, mutta nyt viimeisestä painoksesta sekin on ilmeisesti pyyhitty pois. Perhe on painajainen nimittäin edustaa ainakin minun silmissäni hyvin perinteisen oloista appivanhempien kohtaamisesta kertovaa komediaa ja vaikka onkin ehkä hivenen tavallista häijympi tapaus, ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole kovinkaan erikoinen elokuva, joskaan ei kyllä varsinaisesti huonokaan.

Tarina oli sinänsä ihan mukiinmenevä ja paikoitellen ihan hauskakin, mutta yksi iso ongelma elokuvassa on: kaikki tapahtumat on vedetty vähän turhankin överiksi. Okei, ei vävykokelaan tarvitse olla näissä komedioissa mikään täydellinen tyyppi, mutta jossain pitäisi mennä se raja, varsinkin jos kuitenkin päädytään siihen perinteisempään loppuratkaisuun. Nyt kaikki, mitä Greg teki tai sanoi, oli joko väärin tai tuomittu lopulta epäonnistumaan, eikä tällainen pidemmän päälle ollut oikein hyvä juttu elokuvan parissa viihtymisen kannalta. Kyllä, väliin mahtui ihan hauskojakin kommelluksia, mutta kun koko elokuva tuntui olevan yhtä kommellusten sarjaa, niin jossain vaiheessa huomasin pientä puutumista. Ne Gregin harvat onnistumisetkin olivat onnistuneita nimenomaan Gregin huijausyritysten ansiota ja sehän nyt oli täysin selvää, että huijaus tulisi paljastumaan kuitenkin jossain vaiheessa, joten hänelle osoitetuista kehuistakin meni vähän makua. Jack puolestaan oli vähän turhankin tiukkapipoinen ollakseen lähellekään uskottava hahmo. Elokuva ei siis naurattanut kuin paikoitellen tehden siitä ihan siedettävän katsottavan, mutta mielestäni elokuvan parhaat eli hauskimmat hetket koettiin ihan elokuvan loppuhetkillä sen jälkeen, kun Greg oli jo vähän niin kuin luovuttanut pelin. Loppuratkaisu tosiaan ei yllättänyt hirveästi, mutta onnistui siinä mielessä olemaan tavallista erilaisempi, että ihan viihdyttävä loppu oli. Elokuva n lopussa muuten oli selkeäksi havaittavissa viitteitä halukkuuteen tehdä jatko-osa, vaikka sellainen tulikin lopulta vasta neljä vuotta myöhemmin.

Robert De Niro ja Ben Stiller eivät kumpikaan tehneet oikein tavallista poikkeavia roolisuorituksia, vaan molemmat tekivät jokseenkin normisuorituksen siitäkin huolimatta, etten De Niroa ole tottunut näkemään komediarooleissa. Ben Stiller päästi välillä tuttuakin tutumman äkäpussinsa valloilleen ja tässähän ei ollut mitään uutta. De Niro puolestaan esitti komediallisemman version perus yrmeästä itsestään. Mukana menossa: Owen Wilson, James Rebhorn (Independence Day, The Game ym.) ja Blythe Danner (Will & Gracessa Willin äiti).

Pisteitä: 2,5/5

Perhe on painajainen, Painajainen perheessä, Pienin painajainen perheessä