Alkuperäinen nimi: Equilibrium

Ohjaus: Kurt Wimmer
Käsikirjoitus: Kurt Wimmer
Pääosissa: Christian Bale, Taye Diggs, Christian Kahrmann
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2002

Kesto: 107 min

- I'll do what I can to see they go easy on you.

- We both know they never ”go easy”.

- Then, I'm sorry.

- No, you're not. You don't even know the meaning. It's just a vestigial word for a feeling you've never felt.

Libria on yhteiskunta, jossa tunteet ovat kiellettyjä, sillä vaikka ne tarjoavatkin paljon iloa, ne tarjoavat myöskin epätoivottuja ominaisuuksia: surua, katkeruutta, vihaa ja lopulta sotaa. Tunteet karkoitetaan erityisen Prozium-lääkkeen avulla ja kansalaisia valvoo erityinen Grammaton-papisto. John Preston (Christian Bale) on yksi papiston kärkihahmoista ja hän kulkee pääasiassa Alakaupungissa etsimässä tunnerikollisia, jollaiseksi hänen parinsa Partridge (Sean Bean) osoittautuu ja Breston joutuu ampumaan tämän. Eräänä aamuna Prestonin Prozium-putki hajoaa ja hän joutuu menemään Equilibriumiin, jossa näitä putkia jaetaan, mutta ennen kuin hän saa Proziumia sisälleen, hän ehtii tehdä jotain, mitä hän ei ole koskaan tehnyt: tuntea...

Rakkaalla elokuvalla on monta englanninkielistä nimeä. Alkuperäisnimi on Equilibrium, Japanissa elokuva tunnetaan nimellä Rebellion ja täällä Suomessa elokuvan nimi on Cubic. Heti elokuvan idean tajuttuani myönnän toivoneeni, että elokuva jättäisi minut tunteettomasti niin hyvässä kuin pahassa, sillä näin kotisohvallakin olisi voinut eläytyä tähän elokuvan keinomaailmaan asiaankuuluvalla tavalla, mutta ei auta, pakko se on myöntää: Minä todella tykkäsin tästä.

Elokuvan maailma on todellinen dystopia, maailma, jollaista ei kukaan meistä halua kokea, mutta samalla maailma, joka on todella oudolla tavalla kiehtova. Librian antama maailmankuva antoi todella synkän kuvan lähitulevaisuudesta ja siitäkö minä pidin ja paljon. Niin paljon, että iso osa annetuista pisteistä on tyystin hyvin kehitellyn maailman ansiota. Alakaupunki tarjosi sitten tälle tunteettomalle yhteiskunnalle vähän vastapainoa, mutta olisin kyllä halunnut nähdä, onko muukin maailma samanlaisten järjestelmien vanki, nyt keskityttiin ikävä kyllä vain Librianiin ja Alakaupunkiin. Tarina itsessään oli ihan hyvä, vaikkakin suurin piirtein kaikki juonenkäänteet arvasikin etukäteen, mutta kun taustalla oli Librianin kaltainen vetonaula, niin rinnalla kulki hyvin sitten vähän kliseisempikin tarina. Niinpä yllätyksiä ei koettu, vaan luvassa oli niin kapinallisia kuin itse yhteiskuntajärjestelmän kaatamista.

Mietin elokuvaa katsoessa hetken aikaa jopa antaa tälle täydet viisi pistettä, mutta oli elokuvassa yksi iso vika: taistelut. Kyllä, jossain määrin ymmärrän sen, että elokuvissa sankari kaataa tuhatpäisen vihollisjoukon, mutta se ei ollut onnistunut tässä oikein hyvin, joskaan eipä vihollisia ihan tuhatta ollutkaan kerralla. Kuitenkin Preston oli useasti vihollisten ympäröivänä ja vaikka nämä tulittivat koko ajan, niin yksikään luoti ei edes hipaissut Prestonia ja väittäisin peräti, että pariin otteeseen nämä viholliset saivat ammuttua päin häntä. Sen sijaan Preston kyllä sai kaadettua ihan jokaisen häntä vastaan asettuneen vastustajan. Älytöntä ja etenkin todella huonosti kuvattu. Kuin kaiken kukkuraksi niin sanotut lopputaistelut eivät olleet taisteluita lainkaan, vaan Preston parilla liikkeellä sai kaadettua nämä viimeiset vastarannankiiskit.

Christian Balelta kyllä luonnistuu nämä sankarin roolit ja tässäkin elokuvassa hän oli ihan edukseen. Matthew Harbour oli Prestonin poika Robbiena niin jäätävän hyvä, että hetken luulin hänen asettuvan jossain vaiheessa isänsä vastapooliksi. Mukana menossa Angus Macfadyen (Pako) ja Dominic Purcell (Pako ja John Doe).

Pisteitä: 4/5