Alkuperäinen nimi: Iron Sky
Ohjaus: Timo Vuorensola
Käsikirjoitus:  Michael Kalesniko
Pääosissa: Julia Dietze, Christopher Kirby, Götz Otto
Valmistusmaa: Suomi, Saksa, Australia
Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 93 min

- Who are these guys anyway?
- The nazis... from the moon.

 

 
Yhdysvaltain presidentti (Stephanie Paul) tekee kaikkensa päästäkseen toiselle kaudelle. Kukaan ei ole lähettänyt ihmisiä kuuhun vuosikymmeniin, joten presidentti tekee niin ja lähettää kuuhun mustan James Washingtonin (Christopher Kirby) taatakseen lisää ääniä, sillä Washingtonista tulee näin ensimmäinen musta mies kuussa. Noustuaan kuun kamaralle Washington löytääkin vahingossa natsien salaisen tukikohdan ja siinä samassa hänet vangitaan, hänen matkakumppaninsa tapetaan ja raketti räjäytetään. Kuuhun kun natsit ovat matkanneet toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945. Washingtonia pidetään yleisesti ottaen vakoojana, vaikka pahasti natsipropagandalla aivopesty luutnantti Renate Richter (Julia Dietze) ei täysin samaa mieltä olekaan. Renate on tukikohdan päätiedemiehen (Tilo Prückner) tytär ja todettu geneettisesti parhaaksi vaihtoehdoksi tukikohdan kakkosmiehen ja tulevan führerin Klaus Adlerin (Götz Otto) vaimoksi. Pian selviää, että natseilla on hyvin suuret aikeet palata takaisin Maahan...

Iron Sky, tämä yksi alkuvuoden odotetuimmista elokuvista, tulee ensi-iltaan vajaan parin viikon päästä eli 4.4., mutta sitä ennen elokuva kiertää tekijöineen ympäri Suomea markkinointikiertueella ennakkoesitysten muodossa ja saapuipa elokuva myöskin tänne Poriin. Ihan täpötäyteen sali ei tullut, mutta jos ohimennen kuultu 205 henkeä piti paikkaansa, niin melko täyteen kuitenkin, kun salin paikkaluku on 241. Pitihän minunkin päästä tämä katsomaan, vaikka liput aika tyyriitä olivatkin (25 euroa), mutta kun hintaan sisältyi myös keskustelutilaisuus, t-paita ja nimikirjoituksilla varustettu juliste, niin kyllähän sen summan maksoi ihan mieluusti. Itse elokuvan suhteen totta kai toivoin parasta ja pelkäsin pahinta (eivät nyt ihan kaikki tästä elokuvasta ole innostuneet), mutta pelko oli turhaa, sillä Iron Sky oli toden totta hyvä elokuva. Ei täydellinen, mutta hyvä.

Elokuva menee heti asiaan, sillä näihin kuunatseihin päästään tutustumaan oikeastaan heti. Vähitellen sitten paljastuvat natsien aikeet ja päästään seuraamaan suunnitelmien täytäntöönpanoa, mikä tietää sitten matkaa Maahan jo ennen varsinaista suurhyökkäystä. Kaikki tämä tapahtuu hurtin huumorin kera, joka ei iskenyt vain minuun, vaan ainakin myös suurimpaan osaan saliyleisöä, sillä elokuva nauratti melkein aina juuri silloin, kun oli tarkoituskin. Elokuvassa nähdään monia viittauksia muihin elokuviin, enkä edes kuvittele tunnistaneeni läheskään kaikkia, mutta pilaa tehdään muun muassa siitä kuuluisasta Perikato-kohtauksesta. Tohtori Outolempi -viittaus oli tunnistamistani viittauksista ehkä ainut hieman epäonnistunut. Jos elokuvan huumoria pitäisi johonkin verrata, niin ainakin itselle tuli mieleen nämä japanilaiset pöhköleffat tyyliin Deadball, Tokyo Gore Police ja vastaavat. Iron Sky ei ollut ihan yhtä älyvapaa, mutta ainakin melkein, eikä myöskään niin verinenkään. Joitakin pieniä suvantohetkiä elokuvassa kyllä oli, kuten erinäisten henkilöiden tunteiden heräämiset, mutta kokonaisuudessaan tarina oli hyvin hauska ja siinä riitti käänteitä jos jonkinmoista, minkä vuoksi se oli päällisin puolin erittäin viihdyttävä. Loppupuolen suurta hyökkäystäkin katseli mielellään, varsinkin kun siinäkin riitti huumoria yllin kyllin.

Visuaalisesti elokuva oli, jos nyt ei ihan huikeata, niin kuitenkin sen verran hienoa, että jos en tietäisi, en uskoisi kuinka vähällä budjetilla elokuva on oikein tehty. Parhaiten mieliin jäi se kameran ensimmäinen lähestyminen tätä natsien tukikohtaa ja silloin taisi tulla suusta sana "WAU!". Noin muutenkin visuaalisuus oli hyvää ja kaikki avaruusalukset riittävän omaperäisiä ilman sortumista aivan tavanomaisiin alusmalleihin, joten niissäkin riitti ihasteltavaa. Erikoistehostepuolikin oli kunnossa ja niin räjähdykset kuin natsien invaasio oli toteutettu hyvin. Onhan toki maailmassa tekijöitä, jotka tekevät vieläkin parempaa jälkeä, mutta mielestäni Iron Skyn ei tarvitse hävetä visuaalista ilmettään tippaakaan.

Elokuvan näyttelytyöskentely oli kanssa lähellä huippua. Monet näyttelijät esittivät roolejaan ehkä hieman karrikoiden, mutta niin oli ollut tarkoituskin, sillä pilaahan (myös) natseista tässä tehtiin. Kärkinatseja näytelleet Julia Dietze ja Götz Otto tekivät molemmat erinomaista työtä, eikä esimerkiksi maan asukeista presidentin neuvonantajaa näytellyt Peta Sergeant yhtään huonommaksi jäänyt. Tätä mustaa astronauttia James Washingtonia näytellyt Christopher Kirby ei ihan edellisten tasolle päässyt, mutta oli kuitenkin ihan mukiinmenevä hänkin. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että Yhdysvaltain presidenttiä näytellyt Stephanie Paul näytti ihan Sarah Palinilta, minkä väitän olleen täysin tarkoituksellista. NIin ja... oliko hyökkäyksen aikana taivaalle sormeaan osoittanut silmälasipäinen kaveri Seinfeldistä tuttu Jason Alexander? Ei voinut olla... vai voiko? IMDB ei ainakaan niin kerro.

Pisteitä: 4/5

PS. Mielestäni tällaisia rentoja markkinointitempauksia tarvittaisiin enemmänkin, tosin nimenomaan tällaisista suurta yleistä kiinnostusta herättävien elokuvien kohdalla. Minulla ainakin oli hauskaa.

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Butterfly Effect 3: Revelations