Alkuperäinen nimi: Dao ma zei
Ohjaus: Zhuangzhuang Tian, Peicheng Pan
Käsikirjoitus: Rui Zhang
Pääosissa: Rigzin Tseshang, Jiji Dan, Daiba
Valmistusmaa: Kiina
Ilmestymisvuosi: 1988
Kesto: 83 min

Norbu (Rigzin Tseshang) on osa-aikainen hevosvaras Tiibetissä paimentolaisheimossa. Eräänä päivänä hän tulee suututtaneeksi väärät ihmiset, heimon viranomaiset, minkä vuoksi hänet ja hänen perheensä lopulta karkoitetaan heimosta. Hän yrittää pärjätä karkoitettuna vaimonsa Dolman (Jiji Dan) ja poikansa Tashin (Jamco Jayang) kanssa, mutta kylmä talvi tekee tepposensa ja Tashi kuolee. Tämän jälkeen Tashi haluaa muuttaa rikolliset tapansa ja haaveilee kotiinpaluusta, mutta onko hänellä ja hänen vaimollaan mahdollisuutta siihen?

Martin Scorsese on kuulemma listannut tämän elokuvan 1990-luvun (elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa kyseisellä vuosikymmenellä) parhaaksi elokuvaksi, joten sinänsä elokuva on saanut arvostusta hyvin tunnetultakin taholta, eikä kuulemma elokuvan arvostus siihen ole jäänyt, onhan elokuva mukana myös 1001 elokuvaa -kirjassa ja näköjään IMDB:ssäkin elokuvasta on tykätty ihan kohtuullisen paljon. Miksi on siis niin, että minä en sitten saanut elokuvasta sitten minkäänlaista otetta,  vaan Dao Ma Zei, vapaasti suomennettuna Hevosvaras, oli vain ja ainoastaan tylsä alusta loppuun?

Elokuvassa seurataan siis Norbun taivalta ensin heimonsa parissa ja tämän jälkeen vielä karkoitettuna. Tämä kaikki tehdään jokseenkin kaikessa rauhassa ilman turhaa hosumista, missä sinänsä ei olisi mitään vikaa, mutta kun tämä niin sanottu viivyttely oli vain ja ainoastaan tarpeettoman oloista. Nimittäin niin sanotun normielämänsä ohessa Norbu osallistuu lukuisiin palvontariitteihin niin heimon jäsenenä kuin karkotettuna paimentolaisenakin ja näissä kaikissa vietetään hyvin pitkiä aikoja, mutta palvontamenot eivät sinänsä kerro oikein mitään oleellista paitsi ehkä sen, että niitä on paljon ja hyvinkin erilaisia. Välillä sitten vaellellaan pitkän aikaa porukalla, mutta siinäkään ei toivoa paremmasta tarinasta näy. Ehkä tässä on sitten jokin omituinen taiteellinen ratkaisu, minkä hienoutta minä en sitten vaan tajunnut. Edes näytetyt maisemat eivät tahtoneet näkyä minään hirveän positiivisena kokemuksena, vaan olivat vaan maisemia muiden (elokuvien maisemien) joukossa. Niin ja sitten näiden kaikkien pitkitettyjen vaelluskohtausten ja uskonnollisia menoja kuvanneiden kohtausten välissä oli tietenkin hivenen pätkiä myös Norbun ja perheensä tekemisistä, mutta tällöinkin dialogi jäi hyvin minimiin. Dialogiahan elokuvassa oli hyvin hyvin vähän, joten hahmoihin ei kunnolla päässyt oikein kiinni ja kun iso osa ajasta muutenkin kului erinäisissä joukkokohtauksissa ilman puhetta, niin hyvin vaisuksi jäi kokonaisuus. Loppuratkaisukin oli jotenkin hätiköidyn oloinen johtuen lopun avoimeksi jäämisestä, mistä itse en tykännyt ainakaan tällaiseen ratkaisuun päädyttäessä. Jos sinänsä kiinnostaa melko juoneton elokuva vuoristomaisemamiljöössä, niin tämä voi iskeä, mutta minä en saanut tästä niin mitään irti.

Näyttelijöistä on hyvin vaikea lähteä sanomaan oikein mitään, kun hahmoja näytettiin verrattain vähän ja silloinkin kun niitä näytettiin, niin yleensä melko pimeässä. Kuitenkin sen verran kun näyttelijöitä näkyi, niin ei niistä sinänsä pahaa sanottavaakaan jäänyt. Kai Rigzin Tseshang roolinsa yksi-ilmeisyydessään ihan hyvin veti, kun hänen roolihahmonsa kuitenkin tuntui olevankin tarkoitettu yksi-ilmeiseksi, joten sikäli ihan onnistunut suoritus. Sen sijaan muista näyttelijöistä ei sitten oikein tahtonut jäädä lainkaan huomioitavaa, kun ne tahtoivat aika pahastikin Tseshangin varjoon.

Näin loppuun sen verran sanottakoon elokuvan puolesta, että vaikka annoinkin elokuvalle pohjapisteet, niin olin lähellä antaa puoli pistettä enemmänkin, mutta pienen harkinnan päätteeksi luovuin tästä "armopala-aikeesta". Alin pistemäärä ei siis ollut ihan niin selviö kuin minkä kuvan yllä suorittamastani elokuvan murjomisesta voisi päätellä, mutta ei tästä siltikään oikein minun elokuvakseni ollut.

Pisteitä: 1/5

PS. Elokuvan tekstityksessä nimet oli translitteroituna ihan eri tavalla (esimerkiksi Tashi oli Zhashi), mutta minun translitterointi perustuu IMDB:n vastaavaan.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Ei kenenkään maa