Tällä kertaa Movie Mondayn aiheena on suosikkiohjaajien TOP-3 -lista ja noin paperilla tehtävä tuntuu kovin helpolta. Mieleeni tuli heti muutama ohjaaja, jotka nimeän tässä, ja jotka ovat päätyneet listalleni hyvin erilaisista syistä. Nämä syyt ovat jopa niin erilaisia, että en tiedä, mikä niistä on se paras tapa rankata ohjaajien paremmuusjärjestys vai onko mikään. Onko ohjaaja, joka on tehnyt pari vaikuttavaa elokuvaa, parempi kuin ohjaaja, jolta ne nappisuoritukset puuttuvat, mutta on siitä huolimatta tehnyt kaksinumeroisen määrän vähintäänkin kelvollisia, mutta kuitenkin pääasiassa ihan hyviä elokuvia? Saako suosikkiohjaajan CV:stä löytyä omaan makuun epäonnistumisia? Riittääkö TOP-3 -listalle pääsy se, että ohjaaja on tehnyt sen yhden loistavan elokuvan, jota listaaja pitää maailmankaikkeuden parhaana elokuvana? Niinpä niin. Kun asiaan alkaa kunnolla paneutua, tulee niitä huomioon otettavia asioita ihan liikaa, jotta täysin tyhjentävää vastausta pystyisin antamaan. Nämä tässä listatut kuitenkin tulee aina ensimmäisenä mieleen, minkä vuoksi valitsin ne, mutta oikeastaan en haluaisi käyttää heistä termiä suosikkiohjaaja, vaan ennemminkin eniten kiinnostavat ohjaajat. Keitä he ovat?

#1 - Steven Spielberg


Steven Spielberg on ohjaaja, johon itse on tullut tutustuttua jo lapsena, kuten niin moni muukin ikäpolveani edustava ja useimmissa tapauksessa tuo rakkaus hänen elokuviinsa on säilynyt aikuisuuteen asti. Oli aika, jolloin minäkin olin aivan täpinöissäni hänen elokuvistaan, vaikka sittemmin se suurin innostus onkin laskenut, sillä viime vuosina en ole tainnut antaa yhdellekään hänen elokuvalleen yli neljää tähteä. Kuitenkin pääosin Spielberg on onnistunut tekemään tasaisen varmaa työtä ja monta neljän tähden elokuvaakin häneltä sentään löytyy ja loput ovatkin sitten vähintäänkin olleet kelvollisia, oli kyse sitten historiallisesta draamasta, scifistä, toiminnasta, seikkailusta tai näiden sekoituksesta. Spielberg on eittämättä ohjaaja, jonka elokuvat tunnen ehkä parhaiten, vaikken kaikkia olisikaan nähnyt ja vaikka pari tuntemattomampaakin tuotosta hänellä on. Hänellä on vain sellainen tyyli tehdä elokuvia, että monesti tuon tyylin pystyy tunnistamaan varsinkin hänen perhekuvauksistaan. Jopa silloin, kun Spielberg ei ole itse ohjaajan pallilla, vaan toimii tuottajana/käsikirjoittajana, hänen tyylinsä näkyy, kuten kävi esimerkiksi Poltergeistin kanssa. Tällä hetkellä kiinnostaisi ehkä eniten nähdä häneltä Schindlerin lista, mutta seuraava katsomisvuoroon tulee kuitenkin Tappajahai... jo ensi viikolla!

Mutta... nähdessäni uuden Sotahevonen-elokuvan trailerin minulle tuli ensimmäisenä mieleen mm. College Humor -sivuston tehtailemat leffatraileriparodiat ja olin suorastaan kauhistunut nähdessäni Spielbergin sen ohjaajana. Samalla lupasin itselleni, että käyn katsomassa elokuvan teatterissa vain, jos se voittaa parhaan Oscarin palkinnon... mitä se ei varmaankaan voita.

#2 - Pedro Almodóvar


Kävipä kerran niin, että olin onnistunut hullaantumaan espanjan kielestä ja kun sitten Porin Kinokellariin tuli Pedro Almodóvarin elokuva Huono kasvatus, niin olihan se käytävä katsomassa. Pidin näkemästäni, enkä vain siksi, että kyseessä oli espanjalainen elokuva. Samalla Pedro Almodóvar nousi minun tietoisuuteen ja sinne se on jäänyt ja siitä on vuosia, kun olen mennyt katsomaan hänen elokuvaansa vain siksi, että kyseessä on espanjalainen elokuva. Kuten Spielbergkään, hänkään ei ole tehnyt sataprosenttisesti minuun iskenyttä elokuvaa, mutta samaan aikaan hän ei ole onnistunut kai vielä tekemään yhtään epätyydyttävääkään elokuvaa. Oli kyse sitten trilleristä tai draamakomediasta, hän osaa tehdä elokuvasta tarpeeksi kiinnostavan, minkä vuoksi hän on jäänytkin minulle mieleen nimenomaan tasavahvana ohjaajana. Kaikki hänen uudet elokuvansa kuuluvat nykyään niihin odotetuimpiin tapauksiin ja kun ne viimein teatteriin tupsahtavat, minä aion olla katsomassa. Kuten esimerkiksi Meryl Streepin kohdalla, niin jos näen minulta vielä puuttuvia Almodóvarin elokuvia kauppojen hyllyillä, en voi olla ostamatta elokuvaa itselleni ja itse asiassa viimeisin Almodóvar-ostos tapahtuikin ihan tässä kuukausi takaperin. Alle puolet hänen elokuvistaan onkin enää katsomatta. Hänen seuraava elokuvansa pitäisi tulla sitten jo ensi vuonna, joten sitä odotellessa.

#3 - Alfred Hitchcock


Kuten Almodóvarin kohdalla, niin vielä omistamattomia Alfred Hitchcockinkaan elokuvia en saata jättää kauppaan niitä nähdessäni, vaan ne täytyy ostaa mukaan leffakaupoilla käydessäni, varsinkin jos leffat löytyvät yksittäispakattuina. Tämän leffablogin pitämisen aikana en ole nähnyt Hitchcockiltakaan ihan täyden kympin leffoja, mutta silti useammasta olen pitänyt vähintäänkin jonkin verran ja tuli vastaan mikä elokuva tahansa, niin positiivinen uteliaisuus on aina päällä. Myönnettävä on, että esimerkiksi Psyko ei iske minuun samalla tavalla kuin se iski nuorempana, vaan enemmänkin olen tykästynyt hänen nerokkaisiin rikostrillereihin tyyliin 39 askelta ja Marnie, vaarallisella tiellä. Ei kuitenkaan tämä jännityksen mestarikaan aina onnistu, sillä esimerkiksi Rebekasta en vain saanut kunnolla mitään irti. Puhtaasti muistikuvieni perusteella luulen, että ennen blogin perustamista viimeksi katsotut Takaikkuna ja Linnut saattavat noustakin sinne lähemmäs viittä tähteä. Jotain Hitchcockin vetovoimasta kertoo sekin, että kun aikoinaan inhosin (ymmärrettävän) tekstityksen puuttumista, niin kun ranskalainen ARTE näkyi vielä minulla ja siellä aloitettiin Hitchcock-elokuvien putki, unohdin tämän inhoni ja katsoin ne elokuvat silti ja tykkäsin näkemästäni (Linnut näin silloin ensimmäistä kertaa). Myöhemmin sitten Yle Teema veti oman Hitchcock-putkensa, joka alkoi tämän blogin jo ollessa pystyssä ja koska arvostelin nekin, niin ellen täysin väärässä ole, Hitchcockin elokuvat ovat tämän blogin ainoita elokuvia, jotka ovat päässeet arvosteluun tv-esitystensä kautta. Hitchcockin elokuvia on niin paljon vielä näkemättä, että paljon on vielä odotettavissa yllätyksiä suuntaan jos toiseenkin... ehkä.

Varasijoilla

Miksi juuri nämä kolme valikoituivat top-listan kärkeen, vaikka yksikään ei ole saanut minua voitettua puolelleen ihan täydellisesti enää pitkään aikaan (Spielberg varmastikin joskus nuorempana)? Mikä niissä muissa on vikana? Ja keitä ne muut itse asiassa ovatkaan? Tässä satunnaisessa järjestyksessä pientä stooria niistä ohjaajista, jotka olisivat voineet ihan hyvin päästä kärkikolmikkoon, mutta syystä tai toisesta eivät päässeet. Erilaisia painotuksia käyttäen melkein kuka tahansa näistä olisi saattanut nousta top-3 -listalle ehkä Peter Weiriä lukuun ottamatta, joten siksi mainitsen heidät vielä.

Martin Scorsese veti pisteet kotiin Suljetulla saarella, eivätkä esimerkiksi Taksikuski tai The Departedkaan paljon huonommaksi jääneet. Muistaakseni Kuin raivo härkä myöskin oli ihan hyvä. Kuitenkaan en voinut nostaa häntä kärkikolmikkoon, sillä olen nähnyt häneltä ihan liian vähän elokuvia. Lisäksi Scorsese on kunnostautunut mafialeffojen tekijänä, joten vaikka läheskään kaikki miehen elokuvat eivät mafiaa käsitteleekään, niin jotenkin hänestä tulee aina mieleen juuri ne, mikä ei ole positiivinen asia. Ei siitäkään huolimatta, että Scorsese on onnistunut tekemään minua vähemmän kiinnostavista aihepiireistä ihan hyviäkin leffoja. Seuraavat katsomani Scorsese-elokuvat tulevat olemaan Hugo ja Mafiaveljet.

David Fincher oli ehkä lähimpänä nousemassa kärkikolmikkoon, mutta hänkin jäi pois siitä lähinnä siitä syystä, että vaikka suuri osa hänen elokuvistaan onkin tuttuja, niin silti hän on tehnyt elokuvia sen verran harvakseltaan eli vähän, etten voinut nyt häntä listalle nostaa. Siitäkään huolimatta, että ainakin elokuvat Seitsemän, Fight Club ja Benjamin Buttonin uskomaton elämä kaikki olivat tosi kovia tapauksia. Niin ja joskus vuosituhannen vaihteessa tykkäsin myös Panic Roomista ja Game - oletko valmis peliin? -elokuvasta, mutta tykkäisinkö vielä, sitä en tiedä. Sen sijaan kehuttua The Social Networkia en ole nähnyt, enkä jaksa oikein siitä innostuakaan, vaikka sen pitäisikin vain yllättää positiivisesti, ja myöskään en aikoinaan lämmennyt Alien³-elokuvallekaan.

David Lynch puolestaan osui aika lähelle napakymppiä Mulholland Drivellään (sekin aukesi kunnolla vasta toisella yrittämällä) ja Twin Peaks on ehdottomia suosikkejani (vaikka ei kaikkia jaksoja ohjannutkaan). Muillakin töillään Lynch on onnistunut pitämään hyvää yleisilmettä yllä, joskin esimerkiksi Eraserhead onkin edelleen näkemättä. Lynch on selvästi oman tiensä kulkija, mikä ei toimi hänelle vain edukseen, vaan siitä syystä hänen elokuviaan kohtaan tunnen pientä epäilyä niiden hyvyydestä ennen katselun aloittamista.

Kun Quentin Tarantino julkaisee jotain, se on aina tapaus. Herra on osannut tehdä todella viihdyttäviä elokuvia, joissa on se hänen oma leimansa. Hän on tehnyt ultraväkivallasta melkeinpä oman taidemuotonsa, vaikka joidenkin mielestä hän jo toistaa itseään. Ihan kaikki hänen elokuvansa eivät ole täysin minuun iskenyt, mutta useimmten hänen elokuvansa ovat päässeet positiivisen puolelle. Niin ja ohjaaja, joka on onnistunut tekemään aidosti viihdyttävä sotaelokuvan ja siten parhaan näkemäni, ansaitsee maininnan. Hänen tulevaa länkkäriä odotan tällä hetkellä, mutta seuraava Kill Bill -leffa ei kauheasti innosta, vaikka varmaan senkin käyn katsomassa.

Peter Weir on ehkä näistä varasijalla olevista nimistä se alimmainen, sillä vaikka hän on tehnytkin mielestäni maailman parhaan elokuvan eli Truman Show'n, niin koska olen nähnyt häneltä vain kaksi muuta elokuvaa, joista toisesta, Gallipolista, tykkäsin aika tavalla kanssa, niin en voi oikein laskea häntä ihan kärkikahinoihin mukaan. Joka tapauksessa Truman Show on riittänyt minulle nostamaan herran elokuvat kiinnostavien elokuvien joukkoon.

Clint Eastwood on mieleiseni näyttelijä, mutta onpahan hän saanut ohjaajanakin minut lähes täysin pauloihinsa parillakin elokuvalla: Invictus - voittamaton ja Changeling - Vaihdokas. Muutamia muitakin hänen ohjaustöitä olen nähnyt ja useimmista niistä pitänytkin, vaikka parin elokuvan kohdalla aika on saattanutkin kullata muistot. J. Edgarille ja Menneisyyden otteelle en puolestani lämmennyt, vaikka eivät nekään ihan susia olleet. Pääosin positiivisesta tuotannosta huolimatta uuden Eastwoodin elokuvan tullessa en oikein osaa olla järin innoissani niistä etukäteen, vaan yleensä katsomispäätös on syntynyt "Mitä jos vaikka menis vai meniskö sittenkään..." -ajatuskulun kautta ja aina en ole mennytkään.

Sitten päästään jännityksen puoleen, jonka mestareita John Carpenter ehdottomasti on. Scifitoiminta Pako New Yorkista sekä kauhuleffa Halloween - naamioiden yö ovat molemmat lajityyppiensä valioita, enkä ainakaan minä pysty olla tykkäämättä niistä. On Carpenter tehnyt myöskin niitä minuun vähemmän iskeneitäkin leffoja, mutta kyllä hänen elokuvansa ovat sillä kuuluisalla ikuisella hankintalistalla ja vähitellen niitä keräilenkin itselleni, vaikka mikään kiirettä minulla ei niiden kanssa olekaan.

Robert Zemeckisin otin mukaan aluksi pelkästään Paluu tulevaisuuteen -trilogian vuoksi, mutta sitten nopeasti tajusinkin, että onhan hän tehnyt vaikka mitä muutakin ihan hyvää, kuten elokuvat Cast Away - tuuliajolla ja Forrest Gump. Toisaalta herraa on syyttäminen myöskin Beowulf-epäsikiöstä, mutta annettakoon se anteeksi. Zemeckis ei kuitenkaan kuulu niihin ohjaajiin, joiden elokuvia odottaisin kieli poskella, mutta mitä jottei enemmänkin hänen elokuviaan voisi katsella.

Minä en ole Tähtien sota -fani, enkä siten suhtaudu siihen mitenkään intohimoisesti, vaikka myönnänkin George Lucasin tehneen hienoa työtä Star Wars -universumin synnyttämisen kanssa. Olen nähnyt ensimmäiset SW-leffat tasan kahdesti aiemmin ja kolmas kerta tulee tänä vuonna ja muistan kyllä pitäneeni näkemästäni, että ei sillä, mutta tulenko nauttimaan niistä niin paljon kuin "pitää", se jää nähtäväksi. Nämä katselukerrat ovat muuten sijoittuneet suurin piirtein noin kymmenen vuoden välein toisistaan, joten jatkuvalla syötöllä en ole niitä uudestaan katsomassa. SW on tosin ensimmäinen elokuvasarja, jonka leffat haluaisin kahdessa eri paketissa kotiini; teatteriversiot on jo dvd:llä ja lisäksi himottaisi saada se uusi upea bluray-paketti siihen rinnalle. Tässä valossa George Lucas on kyllä paikkansa ansainnut paikkansa tällä listalla. Lisäksi hämärä muistikuva on siitä, että olisin joskus katsonut jompaa kumpaa Lucasin pre-SW - leffaa ja pitänytkin siitä, mutta se on tapahtunut joskus kultaisella 90-luvulla, joten varmuutta asiasta ei ole. Sinänsä tekisi mieli nähdä Lucasilta uusiakin elokuvia SW:n ulkopuolelta, mutta hän vissiin on lopettelemassa näitä hommia, joten se jäänee haaveeksi.

Dario Argento on pallotellut giallo-tyyppisten outojen rikostarinoiden ja kauhun välillä ja tehnyt sen hienosti ihan hyvällä prosentilla, joskin hänen viimeaikaisimmat elokuvat on vielä kokonaan näkemättä, kuten jokunen vanhempikin tuotanto. Niin Suspiria - tappavat huokaukset kuin Verenpunainen kauhu kuuluvat molemmat todella koviin kauhuleffoihin ja vähän harmittaa, että viime syksynä Night Visionsissa jäi jälkimmäinen näkemättä isolta kankaalta, mutta kun samaan aikaan meni toisaalla muuta. Muut häneltä näkemäni elokuvat ovatkin olleet sitten vähintään tasoa "ihan okei", joten hänkin kuuluu tälle listalle ehdottomasti.

Olin jopa vähän yllättynyt, kuinka hyvällä prosentilla olinkaan nähnyt James Cameronin elokuvia, sillä näkemättä ei taidakaan olla kuin pari. Titanicista en (vielä) mene sanomaan paljon mitään, kuten en Tosi valheita -elokuvastakaan, mutta eivät ne muistaakseni ihan huonojakaan olleet, mutta noin muuten Cameron on osannut tehdä minuun hyvin iskeviä elokuvia paljon, kuten Terminaattorit, Avatar ja Aliens - paluu. Ehkä sittenkin hänen ohjaustöidensä vähyys johti siihen, etten listannut häntä kärkikolmikkoon, mutta tekemistä voi olla silläkin, että Terminaattoreita lukuun ottamatta en ole hänen elokuviaan juuri uudestaan katsellut eikä kaikkien osalta mitään suurta hinkua olekaan, vaikka toisaalta tiedänkin, että varmasti jonakin päivänä nekin nähdyt elokuvat tulee vielä otettua käteen. Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole.

Jason Reitmanin kaikki pitkät ohjaustyöt (uusinta lukuun ottamatta) olen nähnyt ja hän on jättänyt jälkeensä tasaisen vahvaa jälkeä, mutta koska näitä nähtyjä elokuvia on vain kolme, en voi nostaa häntä kärkikolmikkoon, mutta jos hän jatkaa samaa laatua vielä tulevissakin elokuvissa, niin hän saattaa jopa hätyytellä sitä top-3:sta.

Vaan missä ovat vanhat mestarit?
 
Kärkikolmikossa ja varasijoilla on vain muutama vanhemman polven ohjaaja, joten missä he ovat? Vaikka elokuvahistoria on täynnä kiinnostavia elokuvaohjaajia, joista monet ovat tehneet upeitakin elokuvia, niin mitä pidemmälle mennään ajassa taaksepäin, niin sitä vähemmän olen nähnyt aina kyseessä olevalla aikakaudella vaikuttaneiden ohjaajien tuotoksia. Tämä ei ole absoluuttinen totuus, vaan poikkeuksia toki on (Hitchcock hyvänä esimerkkinä), mutta noin yleisesti. Joitakin tärkeitä nimiä olen varmasti jättänyt pois listalta, mutta tässä on niitä ensin mieleen tulleita sekä Arvostelut pistejärjestyksessä -sivun (oikeassa laidassa) kärkipään elokuvien ohjaajia.

Osa ohjaajista toki vaikuttaa edelleen, mutta heidän kulta-aikansa on selvästi jo takana päin ja tällaisesta esimerkistä käy esimerkiksi Francis Ford Coppola, jolta en ole nähnyt muita kuin Kummisedät sekä Ilmestyskirja. Nytin. Ensimmäisestä Kummisedästä pidin tosi paljon, mutta muut eivät ihan yhtä paljon iskeneet, joten siksi Coppola ei päässyt ylemmäksi listalla. Stanley Kubrickilta olen prosentuaalisesti ihan kivan määrän nähnyt elokuvia, mutta monta on vielä näkemättäni ja noh...  Kubrick ei ole selvästikään minun suosikkejani, sillä muutaman hyvän elokuvan vastapainoksi hänellä on myös saman verran huonompiakin tuotoksia, joita sitten "muut" tahtovat kehua kovastikin. Federico Fellini on tehnyt kanssa ihan hyvän määrän leffoja, mutta niistä nähdyistä pari on oikeinkin viihdyttäviä parin taas ollessa vähän heikompia ja toinen niistä (Fellinin Rooma) vielä aika huonokin. David Leaniltä olen nähnyt pari elokuvaa ja tykännyt molemmista, mutta kun ei ole parempaa otantaa hänen töistään, niin en voi lähteä rankkaamaan häntä sinne suosikkieni joukkoon. Fritz Langin Metropolis ei tehnyt ihan niin suurta vaikutusta kuin olisin toivonut, kun taas M - kaupunki etsii murhaajaa iski sitten sitäkin paremmin, mutta hänenkin elokuvista on ihan liian paljon näkemättä. Liian vähän elokuvia olen nähnyt myöskin esimerkiksi Orson Wellesiltä, Akira Kurosawalta, Andrei Tarkovskilta sekä Jean-Luc Godardilta, joten vaikka heilläkin on ainakin jokunen hyväkin elokuva, niin kattavaa mielipidettä en osaa heistä kuitenkaan muodostaa. No, ehkä heistäkin sitten joskus.