Alkuperäinen nimi: Kick-Ass
Ohjaus: Matthew Vaughn
Käsikirjoitus: Jane Goldman, Matthew Vaughn
Pääosissa: Aaron Johnson, Chloe Moretz, Nicolas Cage
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 120 min

- Dave,why are you dressed like Kick-ass!
- I am Kick-ass! I'm also not gay.

Dave (Aaron Johnson) on sarjakuvanörtti, joka alkaa pohtia sitä, miksei kukaan ole koskaan alkanut tosielämässä supersankariksi ja päättääkin tulla ensimmäiseksi sellaiseksi ja hommaa itselleen supersankaripuvun ja hänestä tulee Kick-Ass. Erään yöllisen tappelun jälkeen hänestä tulee internet-imiö. Kuin sattuman kautta Batmanin näköinen Bid Daddy (Nicolas Gace) alkaa kiusata huumeparonin bisneksiä ja he luulevat syyllisen olevan Kick-Ass ja soppa on valmis...

Leffasuperlauantai jatkui tällä elokuvalla, jonka traileri sai minut kunnolla kiinnostumaan, sillä ultraväkivalta lasten - no, yksi kunnolla lapsi tässä vain oli - harjoittamana kuulosti juuri sellaiselta elokuvalta, josta "kaikki" tykkäävät, mutta saa samalla kukkahattutädit liikkeelle ja lisäksi idea tuntui tuoreelta. No, näin jälkikäteen on valitettavasti sanottava, että Kick-Assia kuvaisi parhaiten ilmaisu "Yritys hyvä kymmenen, mutta...".

Elokuva lähti käyntiin ihan kiinnostavasti, kun esiteltiin Daven hahmo ja hänen nörttiytensä ja pian jo ruvettiinkin treenaamaan itseään supersankarikuntoon. Pian esiteltiinkin sitten Bid Daddy ja Hit-Girl (Chloe Moretz) sekä elokuvan pahikset, joten tässä mielessä lähtötilanne käy ilmi melko nopeasti. Etenkin tykkäsin Hit-Girlin ensiesiintymisestä, kun hän saa heti kärkeen isältään luodin rintaansa, mikä ei ole ihan tavanomaisin ratkaisu Hollywood-elokuvassa ja siksi aah, niin nautittavaa katseltavaa. Myös Kick-Assin ja Hit-Girlin ensitapaaminen oli toteutettu hyvin, mutta sitten alkaa tulla ongelmia. Ensinnäkin elokuva on ihan liian pitkä Kahdessa tunnissa oli varmaan puoli tuntia liikaa ja niinpä loppupuolella rupesi pieni puutuminen jo näkyä. Myöskään tarinallisesti elokuva ei tarjonnut enää loppupuolella mitään suurta oivallusta, vaan elokuvan idea oli tullut selväksi jo siinä puolivälissä, joten siinäkin mielessä elokuvaa olisi voitu hyvin tiivistää lopusta. Hit-Girlin ensimmäinen taistelu oli vielä ihan kiinnostavaa katseltavaa, mutta tässä suuressa lopputaistelussa ei enää niinkään. Myös Kick-Assin osalta lopputaistelu oli vähän tylsänlainen eikä se sinko nyt ihan parhaiten istunut tähän elokuvaan. Mitä tulee sitten laatikon salaisuuteen, niin sen sisältöä peiteltiin niin kauan, että oli lopulta aika pettymys. Noin yleisesti ottaen täytyy vielä sanoa, että nämä taistelut ja niiden verisyysaste oli selvästi paljon velkaa Tarantinolle (mikä ei vältttämättä ollut heikkous). Vielä näin loppuun täytyy sanoa yksi positiivinen seikka: musiikki, joka soi Hit-Girllin taistellessa, oli kyllä hyvin valittu.

Chloe Moretz oli kyllä hyvä rivosuisena Hit-Girlinä eikä Aaron Johnson Davenakaan huono ollut, mutta Nicolas Cage jäi vähän yksiulotteiseksi (ja hän oli myöskin yksi syy, miksi menin katsomaan tämän elokuvan), siis tavallistakin enemmän.

Puolikkaan pisteen saaminen lisää ei todellakaan ollut kaukana, mutta kun loppupuolisko oli vähän mitä oli, niin jäi vain kahteen, mistä melkein tunnen syyllisyyttä, sillä elokuvassa oli kyllä potentiaalia, vaikka niitä ei osattukaan täysin hyödyntää.

Pisteitä: 2/5