Alkuperäinen nimi: Boogeyman 2
Ohjaus: Jeff Betancourt
Käsikirjoitus: Brian Sieve
Pääosissa: Danielle Savre, Matt Cohen, Renée O'Connor
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2007

Sisarukset Henry ja Laura (Matt Cohen ja Danielle Savre) saavat todistaa komerosta tulleen kummituksen, josta käytän tästälähtien nimitystä Boogeyman, tappavan heidän vanhempansa. He saavat trauman tästä, joskin Laura yrittää näytellä vahvaa. Kuitenkin kun Henry pääsee pois mielisairaalasta tervehtyneenä, hän saa huomata Boogeymanin vieläkin vaivaavan Lauran mieltä ja suostuttelee hänet menemään samaiseen mielisairaalaan, jossa hoidetaan eri fobioista kärsiviä nuoria, mutta Boogeyman tuntuu seuraavan Lauraa sinne...

Boogeyman 2 on jatko-osa pari vuotta aiemmin ilmestyneelle Boogeymanille, mutta varsinaista yhteyttä ei tunnu olevan, ellei sellaiseksi lasketa iske Boogeymania, joskaan en muista, oliko se ensimmäisessä osassa samannäköinen. Myöskään en muista niin tarkasti ensimmäisen Boogeymanin juonta, mutta muistan pitäneeni siitä jossain määrin muuten (yksi syy, miksi arvostelen näitä leffoja, on juuri se, että pystyisin rekonstruktoimaan tapahtumat mielessäni myöhemmin). Vaikka jatko-osa tuntuisikin olevan täysin irrallinen elokuva ilman varsinaista yhteyttä ensimmäiseen elokuvaan, niin silti viihdyin tämän parissa ehkä jopa vähän enemmän kuin ensimmäisen osan kohdalla.

Tarina alkoi minusta hyvin, sillä kerrankin tässä "pakollisessa" takauma-kohtauksessa oli onnistuttu varsin hyvin. Jännittäväkin se oli. Kun sitten itse päätarina pääsi alkamaan, niin sekin onnistui viihdyttämään ja pitämään jännityksessä aikalailla loppuun asti, vaikka tutustumiskohtaus aika kliseinen olikin. Kun sitten päästään vähitellen tappokenkereihin, niin sitäkään ei hoideta kiirehtimällä, vaan kuolemien välissä ehtii olla yleensä pientä lisätunnelmanluontia ja siitä varmaan johtuukin se, että jännitystä riitti niinkin kauan kuin riitti. Toisaalle olin kirjoittanut siitä, kuinka ensimmäinen osan loppu oli mennyt vähän kohellukseksi tuttuun jennkityyliin, mutta tässä ei ollut mitään sellaista havaittavissa, vaan loppukin meni melko tyylikkäästi, vaikkei nyt suoranaisesti kyennyt minua yllättämään.

Lauraa näytellyt Danielle Savre oli ihan hyvä roolissaan, kuten myöskin hänen "veljensä" Matt Cohen, eikä terapiasession vetäjää näytellyt Renée O'Connor huono ollut, mutta onhan se jälleen kerran todettava, että Tobin Bell varasti kaikessa vähäeleisyydessäänkin show'n, vaikkei häntä näkynytkään niin paljon kuin muita edellä mainittuja.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Täysin tähän elokuvaan liittymätön kommentti pitää lisätä, nimittäin huomasin juuri, että ennen kuin Bell tuli tunnetuksi Saw-elokuvistaan, hän on näytellyt muun muassa 24-sarjassa, josta pidän paljon, joten en voi odottaa kuin innolla sitä hetkeä, kun pääsen DVD-julkaisujen puolella Bellin roolisuoritusta tsekkaamaan.

Boogeyman, Boogeyman 2, Boogeyman 3