Alkuperäinen nimi: Unearthed
Ohjaus: Martin Leutwyler
Käsikirjoitus: Martin Leutwyler
Pääosissa: Emmanuelle Vaugier, Luke Goss, Charles Q. Murphy
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2007
Kesto: 97 min

- I was right... It was never dead.

Keskellä ei-mitään säiliörekka ajaa kolarin jonkinlaisen otuksen kanssa ja rekka räjähtää ja jää poikittain tielle. Menneisyyden haamujensa kanssa painiva sheriffi Annie (Emmanuelle Vaugier) tutkii rekan, mutta ei löydä kuljettajaa mistään. Kuitenkin tapahtumien johdosta joukko ohikulkumatkaajia jää jumiin läheiselle bensa-asemalle, koska säiliöauto ei ehtinyt sinne asti täyttämään bensatankkeja, joten näillä matkaajillakin uupuu löpöä. He kuitenkin saavat huomata, että jumiin Jumalan selän taakse olisi kannattanut jäädä jokin toinen kerta...

Dark Label 1 -boksin elokuvien sarjan sai luvan aloittaa tämä käsillä oleva kauhupätkä ja täytyy sanoa, että olisi näiden katsomisen voinut aloittaa paremmallakin elokuvalla (toivottavasti), sillä tämä (typerästi uudelleennimetty) Deep Fear ei todellakaan ollut sieltä parhaimmasta päästä, vaikka oikeasti halusin toivoa tämän olevan parempi.

Elokuvassa nimittäin riitti kyllä potentiaalia. Tapahtumapaikka oli sopivan syrjässä ja vieläpä aikamoista erämaata, joten elokuvasta olisi voinut saada vaikka minkälaisen kauhujännärin, mutta kun ei. Tarina oli loppujen lopuksi typistetty aika perinteiseksi kauhupätkäksi, jossa jokin otus vainoaa pienimuotoista ryhmää, samalla kun näille vähitellen selviää otuksen taustat. Ei tämä sinänsä haittaisi, mutta kun se varsinainen toiminta oli tehty nykyajalle tyypillisesti ADHD-leikkauskin niin, ettei tapahtumista oikein tahtonut ottaa kunnon selkoa. Tämän otuksen esikuva oli selvästikin otettu Alienista ja siten näyttikin köyhän miehen alienilta. Ei sillä, kyllä tässä pieniä jännityksen hetkiä koettiin, mutta pääasiassa siitä ei saanut nauttia, kun ainoa jännitettävä asia tuntui olevan siinä, että kuka tai ketkä tässä loppujen lopuksi sitten selviävätkään. Taustalle väsätty Annien alkoholisoitumisen syyt selvittävä tarinanpätkä oli sekin vähän turhanpuoleinen ja ne pienet takaumat eivät todellakaan valottaneet yhtään mitään, kun se oli kuvattu niin hämäräksi.

Jos miljööstä löytyi potentiaalia, niin sitä löytyi myös näyttelijöistä ja heidän esittämistään hahmoista. Sillä jollakin tavalla näyttelijät onnistuivat välttämään perinteisen kauhuelokuvakliseen eli mielenkiinnottomat hahmot ja osittain myös tästä johtuen toivoin näkeväni astetta paremman kauhuelokuvan. Hahmoissa oli sopivasti eroavaisuuksia, vaikka toki joidenkin tehtävä olikin vain jäädä otuksen uhriksi, ja varsinkin Kalen (Luke Goss) todellinen luonne oli pitkään mysteeri ja huomasin miettiväni pitkin elokuvaa, että onko hän sittenkään niin pahis, kuin heti alusta asti annetaan ymmärtää.

Pisteitä: 2/5