Alkuperäinen nimi: Rocky Balboa
Ohjaus: Sylvester Stallone
Käsikirjoitus: Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Burt Young, Antonio Tarver
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2006

Adrian on kuollut ja Rocky (Sylvester Stallone) on jäänyt eläkkeelle nyrkkeilystä ja pitää Adrianin nimeä kantavaa ravintolaa. Samaan aikaan nyrkkeilymaailmassa Mason Dixon (Antonio Tarver) nyrkkeilee voitosta voittoon, mutta häntä syytetään liian helppojen matsien ottelemisesta. Eräänä iltana ESPN-kanava syöttää Rockyn ja Masonin tiedot tietokoneeseen, joka laskee arvion siitä, kumpi voittaisin heidän välisensä ottelun. Tästä lähtee ajatus Masonin ja Rockyn todellisesta kohtaamisesta ja ajatus saa vain lisäpontta, kun Rocky saa nyrkkeilylupansa takaisin...

Sylvester Stallone halusi vielä kerran palata niiden roolien pariin, mitkä nostivat hänet kuuluisuuteen ja ensin oli Rockyn uudelleenlämmittelyn aika. Vaikka tässä onkin tullut katsottua kaikki aiemmat Rockyt, niin täytyy myöntää, etten minä Rockyn ylimpiä ystäviäkään ole, mikä toki näkyy jo annetuista pisteistäkin. Kuitenkin luulen, että ne Rocky-fanit kyllä pitävät tästä elokuvasta. Minusta Rocky Balboa oli vain ja ainoastaan hyvä yritys, ei sen enempää, eikä sen vähempää.

Tarina oli ihan kelvollinen, mutta ei päässyt millään kahden ensimmäisen Rockyn tasolle. Toki oli alusta asti selvää, että Rocky vielä kerran kehään nousisi ja hän suoriutuisi siellä kunnialla. Muuten oli vaikeaa ennakoida, mihin suuntaan tarina kehittyy, mutta ei tämä minun mielestäni kauheasti edes kehittynyt. Rocky sompaili siellä täällä, välillä näytettiin Pauliea (Burt Youngia), välillä Mason Dixonia ja välillä sitten Robertia/Rocky Junioria (Milo Ventimiglia). Niinpä vaikka koko ajan näennäisesti valmistaudutaankin Rockyn viimeiseen otteluun, niin silti se pääasiallinen punainen lanka tuntui puuttuvan. Tästä kaikesta huolimatta elokuvan parista jaksoi melko hyvin loppuun asti. Mitä tulee sitten itse nyrkkeilyotteluun, niin se oli koko Rocky-sarjan heikoin, katutappelukin mukaan luettuna. Nopeilla leikkauksilla, hidastuksilla ja muilla ihme kikkailulla ei kunnon tunnelmaa saanut aikaan ja siten ottelu olikin melko tylsänpuoleinen.

Näyttelijät olivat - surprise surprise - vanhoja! Kyllä Syltystä Rockyn vielä tunnisti, mutta Burt Youngista oli kadonnut se särmä, mikä teki aiempien osien Pauliesta niin hyvän kaikessa ärsyttävyydessäänkin. Kyllä Paulie yritti vielä vähän rähistä, mutta aika vaisuksi se tuntui jäävän. Marie (Geraldine Hughes) oli ihan kelpo lisä elokuvaan, vaikka hieman tuntuikin yhdessä poikansa kanssa elokuvan täytteeltä. Rocky oli vanhanakin kuitenkin sen verran aidon oloinen, että sen ansiosta elokuvan parissa viihtyi loppuun asti ja nostikin pisteitä hieman.

Jos nyt Rocky Balboaa pitäisi sijoittaa johonkin muiden sarjan elokuvien joukkoon, niin ei tämä kahta ensimmäistä Rockya voita, muttei tämä myöskään yhtä huono ole kuin Rocky III. Sijoittaminen tarkemmin tuntuu sitten jo hankalammalta, mutta ainakin tällä katselukerralla Rocky Balboa meni siihen Rocky IV:n ja Rocky V:n väliin ollen ehkä kuitenkin keskimääräistä parempi elokuva. Rocky Balboa tuntuu kuitenkin sellaiselta elokuvalta, josta mielipide voi muuttua eri katselukerroilla.

Pisteitä: 3/5

Rocky, Rocky II - Rockyn uusintaottelu, Rocky III - tiikerinsilmä, Rocky IV, Rocky V, Rocky Balboa