Alkuperäinen nimi: Skjult

Ohjaus: Pål Øie
Käsikirjoitus: Pål Øie
Pääosissa: Kristoffer Joner, Cecilie A. Mosli, Bjarte Hjelmeland
Valmistusmaa: Norja
Ilmestymisvuosi: 2009

Kesto: 92 min

- Ei sinun tarvitse tehdä tätä. Voisit pistää talon myyntiin.

- Talo ei ole myytävänä!

Jotain tapahtuu Kai Kossin (Kristoffer Joner) ja hänen äitinsä (Agnes Karin Haaskjold) välillä eräänä yönä 1989 ja Kai pakenee. Hän viettää nuoruutensa orpokodeissa ja sijaisperheissä, kunnes 19 vuotta myöhemmin hänen äitinsä kuolee ja Kai palaa kotikyläänsä toivottamaan äidilleen hyvää matkaa helvettiin. Hän myös perii äitinsä ränsistyneen kotitalon ja päästyään sinne talossa alkaa kuulua outoja ääniä ja tapahtumaan yhtä ja toista, eikä Kain muistot jätä häntä rauhaan.

Tuossa viime toukokuun lopussa tuli vietettyä viikko Oslossa ja tein etukäteen päätöksen, että jos edes suurin piirtein pysyn itselleni asettamassa budjetissani, niin juhlistan tuota tapahtumaa käymällä matkaviikon perjantaina (olin siis maanantaista maanantaihin) shoppailemassa itselleni sellaisia pohjoismaisia 1001-elokuvia, joita ei pikavilkaisulla Suomen verkkokaupoista löytynyt ja palan painikkeeksi tietenkin hakuammunnalla (tai no, ensin etsin itse ja sitten kysyin myyjältä) niin ikään pohjoismaisia (lähinnä norjalaisia) kauhuelokuvia ja ainoana kriteerinä oli, että noissa julkaisuissa olisi suomen- tai englanninkielinen tekstitys; yhden 1001-elokuvan jouduin jättämään hyllyyn vain siksi, että siinä ei ollut kumpaakaan. Niinpä nyt onkin vuorossa ns. pohjoismaisen elokuvan viikko + yksi päivä (tai oikeastaan pari enemmän, kun viikonloppuna reissaan), kun pohjoismaisia elokuvia kertyi kaiken kaikkiaan kahdeksan kappaletta (yksi ei-pohjoismainen elokuvakin sekä tv-sarja tuli hommattua, mutta niistä lisää sitten myöhemmin). Elokuvat katsotaan pääosin käteenosumisjärjestyksessä (nämä on ostettu kahdesta eri liikkeestä), mutta pari poikkeustakin tein katsomisjärjestykseen, joista sitten lisää kunkin ”järjestystä” vaihtaneen elokuvan kohdalla.

Tämä elokuva siis saa luvan startata tämän pohjoismaisen elokuvan viikon + yksi päivää, josta en tietenkään tiennyt entuudestaan yhtikäs mitään ja elokuvan nimikään ei sanonut minulle yhtään mitään. Pitkään epäilin sen tarkoittavan kulttia tai pääkalloa, mutta vasta tarkistinkin, että se tarkoittaakin jotakuinkin piilotettua (toisaalta, onhan pääkallokin vähän niin kuin piilossa...). Ihan kelpo avauksen tälle putkelle Skjult tarjosi, mutta oli lähellä olla vielä parempikin kauhutrilleri.

Peruspalaset elokuvassa nimittäin oli kohdallaan. Alussa näytetään pätkä vuodelta 1989 paljastamatta kuitenkaan läheskään kaikkea ja sitten loppuelokuvan ajan näihin alussa viitattuihin asioihin annetaan selityksiä yksi toisensa jälkeen. Elokuvan päähenkilö on keski-ikää lähestyvä mies, mikä tietyllä tavalla lisäsi elokuvan mielenkiintoa paremmin kuin mitä jokin teinikauhu olisi tehnyt. Elokuvan perustunnelma oli aika ahdistava ja sitä oikeastaan jännitti koko elokuvan ajan, mitä tuleman pitää, vaikka loppuratkaisu olikin jossain määrin arvattavissa etukäteen, joskaan en täysin varma ollut ratkaisusta ennen loppua. Elokuvan äänimaailma oli toisaalta tukemassa tätä ahdistavaa ilmapiiriä, mutta samalla siinä oli yksi elokuvan heikkouksista. Nimittäin välillä oli aika epäselvää, kuuluivatko nämä äänet vain Kain päässä vai kuuluiko ne jostakin muualta (esimerkiksi ilmastointikanavasta). Toinen hyvin hämärä seikka oli tämä hotelli ja sen pitäjä (Karin Park?), joista ei tahtonut saada elokuvan aikana oikein kunnolla selkoa. Varsinkin tämä hotellinpitäjän taustoista olisin halunnut saada enemmän selvää, sillä nyt koko hotellijuttu jäi vähän niin kuin epäselväksi. Kuka oli se henkilö, joka soitti hotelliin saadakseen Kaille huoneen? Niin ja mikä hiton tarkoitus koko hotellinpitäjällä oikein oli? Noin muuten elokuvassa ei yhtä häiritseviä seikkoja ollut, vaan sitä kykeni katsomaan jokseenkin jännittyneenä, vaikka elokuva sisälsikin jossakin määrin sitä perussäikyttelyä, ja vaikka elokuvan loppu ei ihan sieltä omaperäisimmästä päästä ollutkaan.

Kai Kossia näytellyt Kristoffer Joner oli ihan kelpo, eikä siitä juurikaan pahaa sanottavaa ole, vaikka eipä sitten jäänyt myöskään mitenkään erityisen hyvin mieleen. Muut elokuvan näyttelijät olivat aika samaa tasoa eli ei huonoja, mutta ei erityisen hyviäkään. En ihmettelisi, jos näitä näyttelijöitä olisi totuttu näkemään esimerkiksi dekkarisarjoissa, sillä sellaisilta he paikoitellen näyttivät.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Jäätävä ansa