Alkuperäinen nimi: Little Big Man
Ohjaus: Arthur Penn
Käsikirjoitus: Calder Willingham
Pääosissa: Dustin Hoffman, Faye Dunaway, Chief Dan George
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1970
Kesto: 134 min

- Every time I believe you are dead and the buzzards have eaten your body, you come back!
- Yes, and I always will until you pay me the life you owe me.

Pawnee-intiaanit tuhoavat nuoren Jackin (Dustin Hoffman, tämä lapsi Jack Ray Dimas) ja siskonsa Carolinen (Carole Androsky) vankkurit. Cheyenne-intiaani löytää heidät ja vie heidät heimonsa asumuksille, jossa heidät otetaan hyvin vastaan. Tästä huolimatta Caroline pakenee jättäen Jackin yksin cheyennejen pariin, missä Jack sitten kasvatetaan intiaanien tavoille ja lopulta hän saa rohkeudestaan intiaaninimen Pieni Suuri Mies. Valkoiset kuitenkin uhkaavat intiaanien maita ja taistelussa Jack joutuu valkoisten käsiin, mutta Jackin matka onkin vasta alussa...

En ole täysin varma, olenko tätä elokuvaa ennen nähnyt yhtään koko illan lännenelokuvaa, mistä voikin päätellä, ettei lajityyppi ole allekirjoittaneelle se kaikkein mieleisin genre. Joskus varhaisteininä pahimpina Clint Eastwood -fanitusaikoina (joka sekin oli aika lievää verrattuna Schwarzeneggeriin, Stalloneen tai Willisiin) saatoin yrittää katsoa Hyviä, pahoja ja rumia (ja tämäkin vain sen takia, että Maikkarilla pyöri samanniminen talk show) sekä Armotonta, mutta en ole varma, jaksoinko noita koskaan kokonaan. Minun kosketuspintani villiin länteen ovatkin lähinnä Paluu Tulevaisuuteen 3 -elokuvassa sekä Lucky Lukessa. Niinpä yllätykseni olikin, jos ei varsinaisesti suuri, niin ainakin jonkinasteiinen, kun Pieni suuri mies osoittautuikin ihan viihdyttäväksi länkkäriksi.

Ok, en siis todellakaan tiedä lännenelokuvista juuri mitään, mutta silti jotenkin tuli sellainen tunne, että ei tätä lajityypin tyypillisimmistä päästä ole. Sen verran tässä kuitenkin oli huumoria mukana, että perinteisestä länkkäristä tämä ei ehkä menisi. Tarina lähtee liikkeelle (alun nykypäivähetken jälkeen) oikeinkin kivasti liikkeelle ja Jackin varttuessa cheyennejen parissa sitä jo hetken kuvitteli elokuvasta tulevan tavallista syvällisempi (ja siten mielenkiintoisempi) kuvaus intiaanien elämästä, mutta sitten Jack jo "kaapattiinkin" pois heidän paristaan ja elokuvan todellinen nahka alkoi paljastua. Jackia viedään tilanteesta tai oikeastaan maailmankatsomuksesta toiseen ja niinpä Jack saa kokeilla yhtä jos toisenkinlaista elämäntyyliä. Tämä kaikki on tehty jokseenkin kepeällä otteella ja Jackin kulkua olikin ihan kivaa seurattavaa, vaikka myönnän kyllä Jackin viimeisten uusien elämäntyylien kohdalla jo miettineeni, että vieläkö tulee jotain uutta. Ihan täysin en silti jaksanut ymmärtää sitä puolenvaihdon helppoutta. Tästä pienestä uusiin elämäntyyleihin puutumisesta huolimatta elokuva ei ollut sanalla sanoen liian pitkä, vaan verrattain pitkästä kestosta huolimatta sen jaksoi aika hyvin katsoa loppuun asti. Tähän auttoi vahvasti se irvokas tapa, jolla joitakin historian todellisia henkilöitä käsiteltiin ja varsinkin kenraali Custer (Richard Mulligan) oli hyvin absurdi hahmo. Sitten taas välillä mentiin perinteiseen länkkärimalliin eli niin kapakkatappeluita sekä taisteluita valkoisten ja intiaanien välillä nähtiin ja varsinkin nämä taistelukuvaukset olivat sieltä mielenkiinnottomimmista päästä, vaikka se tietty kepeys näkyi myös näissä kuvauksissa. Kaiken kaikkiaan elokuva oli siis ihan seurattava, joskaan ei mitenkään erinomainen, vaikka hieman korkeampi pistemäärä lähellä olikin.

En nyt tunnustaudu Dustin Hoffmanin suurimmaksi faniksi, mistä johtuu varmaan sekin, etten ollut nähnyt häntä aiemmin näin nuorena vielä kertaakaan, mutta ihan hyvin hän kuitenkin roolistaan suoriutui, vaikka hänen hahmonsa hyvin erilaisiin tilanteisiin sotkettiinkin tämän tästä. Richard Mulligan oli aivan lyömätön kenraali Custerina ja myös Jeff Corey oli hieno Wild Bill Hickokina eli  Buffalo Billinä. Chief Dan George edustikin sitten intiaanipäällikkönä sitä perinteistä intiaanikuvausta olemalla tyyliin kaikissa tilanteissa tyynenrauhallinen.

Pisteitä: 3/5

PS. Elokuvan lopussa nähdään kohtaus, joka toi minulle mieleen erään Mars-mainoksen, mutta en tiedä, onko sattumaa vai onko Mars saanut vaikutteita tästä elokuvasta, mene ja tiedä.