Alkuperäinen nimi: Adivina quién soy
Ohjaus: Enrique Urbizu
Käsikirjoitus: Jorge Arenillas, Enrique Urbizu
Pääosissa: Goya Toledo, Nerea Inchausti, Eduard Farelo 
Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 2006

Kolmas neljästä elokuvasta, jotka pitävät minut hereillä. Tämä elokuva kyllä epäonnistui tehtävässään, sillä se ei onnistunut pitämään minua hereillä, vaan piti puolessa välissä elokuvaa lopettaa katsominen väsymyksen vuoksi ja jatkaa seuraavana päiväna, tai oikeastaan sitä seuraavana päivänä, mutta ihan sama. En edes muista, minkä suomenkielisen nimen leffa oli saanut alkuteksteissä. Pahoittelen.

Elokuva kertoo Estrella-nimisestä (lempinimi Stella) tytöstä (Nerea Inchausti), joka näkee hirviöitä, joita muut eivät tahdo nähdä. Nämä hirviöt eivät sitten ole millään tavalla pahantahtoisia (ainakaan tälle tytölle), vaan oikein leppoisia tapauksia ovat. Itse asiassa Stella on sen verran yksinäinen tapaus, että näistä hirviöistä tulee Stellan ystäviä, varsinkin eräästä moottorisahan omistavasta kaverista, jonka kasvoilla on joku selkeä "palaneet kasvot -maski" tai vastaava. Tytön äiti (Goya Toledo) on vaihtanut nimensä vuosien saatossa ja jotain tekemistä tällä kaikella tuntuu olevan tekemistä vuosien takaisen vankilakapinan kanssa, josta joku karkasi. Vaan kuka on salaperäinen Vampyyri?

Olikin aika pudota pilvilinnoista. Espanjassa nimittäin osataan kuin osataankin tehdä aidosti huonoja elokuvia. Tämä oli nimittäin juuri sellainen. Elokuvassa tuntui kuin siinä ei olisi tapahtunut mitään. Seurattiin Stellaa ja tämän hirviöbongauksia sekä jutteluja "Vampyyrin" kanssa. Samaan aikaan seurataan jonkun äijän saalistamista, joka yllättäen yrittääkin tavoittaa tätä Vampyyria. Sitten Stella kutsuu Vampyyrin kylään ja paljastuukin, ettei tämä mies mikään Vampyyri olekaan, vaan Stellan isä (jihuu!), joskin aika väkivaltainen sellainen (hitto, se muistuttaa jopa vähän Salkkareiden Toni Veijalaista Tonin viimeisenä Salkkari-kautena). Muistatteko vielä sen moottorisahamiehen? No nyt varmaan arvaattekin, miten Vampyyrille käy. Sitten seuraa vielä koko jutun antikliimaksi eli loppu, jossa paljastuukin, että koko tapahtumaketju on ollut vain mielikuvituksen tuotetta, eikä oikein ole varmuutta siitä, että oliko kyseessä tytön vai äidin mielikuvitusta. Joka tapauksessa lopussa vielä tyttö katsoo televisiosta samaa kohtausta, jolla itse elokuvakin käynnistettiin. Tämä kaikki oli tehty niin puuroksi ja tylsäksi, että ei huonommasta väliä.

Pisteitä: 1/5