Alkuperäinen nimi: The 6th Day
Ohjaus: Roger Spottiswoode
Käsikirjoitus: Cormac Wibberley, Marianne Wibberley
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Tony Goldwyn, Robert Duvall
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2000
Kesto: 118 min

- You should clone yourself while you're still alive.
- So I can get a perspective on your situation?
- No, so you can fuck yourself!

1328220357_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lähitulevaisuudessa extreme-matkailuja järjestävä perheenisä Adam Gibson (Arnold Schwarzenegger) täyttää 50 vuotta, mutta hänen syntymäpäivänsä ei etene ihan toivotulla tavalla. Heidän koiransa on kuolemaisillaan, mutta kiitos geeniteknologian, koira on mahdollista kloonata täydellisesti niin, että kloonilla on koiran muistot. Gibson ei innostu kloonaamisesta yhtään, vaikka kloonaus onkin arkipäivää, mutta käy lopulta lemmikkien kloonauksia hoitavassa RePet-liikkeessä, mutta ei suostu muuttamaan mieltään, vaan ostaa tyttärensä Claran (Taylor Anne Reid) surua lievittämään Claran haluaman nuken. Saapuessaan illalla kotiinsa muka-yllätysjuhlille hän saakin kauhukseen huomata, että joku on kloonannut hänet, vaikka ihmiskloonien teko onkin kiellettyä, ja klooni onkin kotona onniteltavana ja kuin tässä ei olisi tarpeeksi, kloonin takanat olevat tahot haluavat klooninsa nähneen Gibsonin hengiltä...

Schwarzenegger-leffojen katselu ja arvostelu jatkuu. Olen tainnut nähdä tämän yhden kerran aiemmin ja sekin vuosituhannen alkuhetkillä, mistä saattaa johtua sitten sekin seikka, että olen usein sekoittanut tämän End of Daysiin eli siihen samoihin aikoihin tulleeseen toiseen Iso-Arska -leffaan, kunnes olen muistanut sen toisen elokuvan nimen ja tajunnut, että eri leffa on kyseessä. Tämän leffan tarinasta ei ollut oikein mitään muistikuvia tai ei oikeastaan mitään muunkaanlaisia muistoja ja oikeastaan ainoa asia, minkä tiesin tästä, oli se, että tässä on Schwarzenegger ja sehän oikeastaan riitti. En muista edes sitä, tykkäsinkö tästä silloin aikoinaan, mutta ainakaan nyt 6. päivä ei tuntunut kuin melko epäonnistuneelta toimintaelokuvalta.

Ensimmäinen merkillepantu asia oli se, että elokuvan scifistinen maailma näytti varsin tutulta. Jätän nyt kokonaan huomiotta sen absurdin seikan, että elokuva sijoittuu vuoteen 2015, sillä yleensä ohitan tällaiset ainakin nykyään epäuskottavat skenaariot olankohautuksella. Elokuva sekoittaa sinänsä ilahduttavasti näitä scifi-elementtejä oikeaan maailmaan eli täysin scifistisessä ympäristössä ei elokuvassa pyöritä, mutta kun kaikki nämä scifi-jutut on vain niin moneen kertaan nähtyjä. Elokuvan alussa varsinkin esitellään tätä muka hulppeaa tulevaisuutta pitkäänkin, mutta ei tarjoa sisältönsä puolesta mitään uutta tai sellaista, minkä variaatioita ei olisi nähty moneen kertaan jo muissa scifipätkissä. Jos kerran elokuvassa piti käsitellä kloonausta, niin minun puolestani olisi voitu hyvin jättää homma siihen, eikä vetää mukaan tätä scifijuttua. Toimintakohtauksetkin olisi hyvin voitu toteuttaa "nykyajassa".

Niin, elokuvan ilmestymisen aikoihin kloonaaminen oli kovasti tapetilla, joten siinä mielessä tämä elokuva oli kovasti ajan hermoilla, mutta olisi aihetta voinut käsitellä paremminkin kuin tusinaluokan toimintarämistelyllä. Näennäisesti toki juonta viedään eteenpäin, kun Gibson yrittää selvittää koko totuutta hänen kloonaamisestaan, mutta rämistelyhän tässä pääosassa tuntui olevan, joten vähän aikaa aina viedään juonta eteenpäin, mutta sitten pian Gibson on taas kerran pistämässä roistoja pakettiin, jotka vähemmän yllättävästi palaavat asialle klooneina, kuinka muutenkaan. Kloonaamisen takana oli sen verran monta ihmistä, että vielä alkupuoliskolla jaksoin miettiä, että ketkä heistä ovatkaan niitä todellisia pahiksia, mutta lopulta sekin innostus laimeni ja totta puhuen vastauskin saada aika nopeaan. Asiaan liittyen sitten sivuhaarana seurataan tiedemies Griffin Weirin (Robert Duvall) tajuamista, ettei kloonaaminen olekaan moraalisesti niin simppeli asia kuin mitä hän on kuvitellut. Tylsää! Noin muuten tyydytään melko suoraviivaiseen toimintaan eikä eteen tulevista harvoista käänteistä saada irti oikein mitään ja tästä ikävänä esimerkkinä Gibsonin ja klooninsa kohtaaminen. Elokuvan loppuratkaisussa ei nähty varsinaisia yllätyksiä, vaan se tuli mieleen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja todellakin olisi tullut, vaikka olisin katsonut tätä nyt ensimmäistä kertaa.

Tietyllä tapaa tykkään Arnold Schwarzeneggerin vuosituhannen vaihteen olemuksesta, joten siinä mielessä tykkäsin hänestä tässäkin. Edelleen hän oli sellainen lihaskimppu, mutta nyt hän lisäksi näytti sellaiselta vähän kulahtaneelta perheenisältä ja jotenkin tämä kombinaatio vain toimi. Toimintakohtauksetkin häneltä sujuu vanhaan tuttuun malliin. Oikeastaan en tykännyt hirveästi näistä pääroistoista, sillä ne olivat jollain tapaa hyvin persoonattomia, varsinkin kaikki Druckerin (Tony Goldwyn) apurit. Robert Duvall oli ihan kiva nähdä, sillä siitä on jo jokunen aika, kun hänet olen missään nähnyt. Mukana menossa: Michael Rapaport (Käytäväpeliä, Frendit), Michael Rooker (Cliffhanger - kuilun partaalla) ja Don S. Davis (Tähtiportti, Twin Peaks, Salaiset kansiot).

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Arizona Baby / J. Edgar