Alkuperäinen nimi: United 93
Ohjaus: Paul Greengrass
Käsikirjoitus: Paul Greengrass
Pääosissa: J.J. Johnson, Gary Commock, Polly Adams
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska

Ilmestymisvuosi: 2006

Yhdysvaltain lentokentät valmistautuvat uuteen työaamuun syyskuun 11. päivänä 2001. Lentokoneita on ilmassa tuhansia ja koko ajan niitä nousee ilmoille vain lisää, kuten on laita United Airlinesin lennon 93:n, jonka lähtö tosin viivästyy puoli tuntia. Pian käy selville, että osa lennoista olisi kaapattu ja kun terroristit viimein lentävät kaksi konetta World Trade Centerin kaksoistorneihin, kaikille selviää, mistä oikein on kysymys. Samoihin aikoihin lennolla 93:lla olevat terroristit kaappaavat koneen ja pian muille matkustajille selviää, mitä heillä on mielessä...

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut olivat tragedia, joka ei koskaan unohdu, eikä se unohdu myöskään minun mielistäni, sillä vain pari minuuttia toisen koneen törmättyä toiseen torniin avasin telkkarin ja olin nauliintunut sen eteen koko loppuillaksi ja -yöksi. Niinpä kun aloin katsoa tätä päivän tapahtumista kertovaa elokuvaa, niin minulla oli jo heti alussa hyvin ahdistunut olo ja se kesti läpi elokuvan.

Tarina siis kertoo United 93:n tarinan aina lähtöselvityksestä sen maahansyöksyyn asti. Kuitenkaan tarinassa ei keskitytä pelkästään kyseisen lentokoneen sisälle, vaan elokuvaa seurataan myös eri lennonjohtotorneissa ja armeijan lennoston(?) komentokeskuksissa. Tämä kaikki tapahtuu jotenkuten sekavasti, varsinkin sen jälkeen kun käy ilmi, että koneita on mahdollisesti kaapattu. Välillä huomasin olevani hukassa sen suhteen, että milloin oltiin missäkin. En tiedä, oliko tämä tarkoituksellista, mutta minua asia ei haitannut tipan vertaa. Päinvastoin juuri tämä pieni sekavuus auttoi jotenkin ymmärtämään sen, kuinka sekaisin olivat myös tilanteita maan päältä seuranneet ja etenkin kuinka kykenemättömiä he olivat ylipäätään tekemään mitään. Mitä tulee sitten itse lennon 93 tapahtumiin, niin ne oli onnistuttu kertomaan uskottavalla tavalla silti säilyttäen oikeanlaisen tunnelman. Elokuva kyllä herätti myös kysymyksiä. Minä jäin muun muassa pohtimaan sitä, mitä olisikaan tapahtunut, jos kyseinen lento olisikin lähtenyt ajallaan?

Loistavat näyttelijät olivat yksi tae siitä, että United 93 oli niinkin onnistunut elokuva kuin se oli. Lennon 93:n matkustajia näytelleet henkilöt olivat uskottavia niin ennen kuin jälkeenkin vastarintasuunnitelman muodostumisen. Hyvin merkille pantavaa oli sen sijaan se, että monet oikeasti maassa tilanteiden kehittymistä seuranneet henkilöt esittivät elokuvassa itseään, mutta en minä ainakaan pannut merkille sitä tosiseikkaa, etteivät nämä olleet ammattinäyttelijöitä, mikä varmastikin johtuu siitä, että olin niin keskittynyt seuraamaan itse tapahtumien kulkua.

En ole nähnyt saman lennon tapahtumista kertovaa Flight 93 -elokuvaa, mutta United 93 kyllä pieksee mennen tullen Oliver Stonen ylisentimentaalisen World Trade Center -elokuvan, sillä United 93 onnistuu olemaan aidosti menehtyneiden puolella, kun taas World Trade Center pyrki vain viihdyttämään ja järkyttämään katsojia.

Pisteitä: 4/5