Alkuperäinen nimi: Bronenosets Potyomkin
Ohjaus: Sergei M. Eisenstein
Käsikirjoitus: Nina Agadzhanova, Nikolai Aseyev, Sergei Tretyakov
Pääosissa: Aleksandr Antonov, Vlamidir Barsky, Grigori Aleksandrov
Valmistusmaa: Neuvostoliitto
Ilmestymisvuosi: 1925
Kesto: 65 min

1309426885_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Leninin Neuvostoliitto on ottamassa vasta alkuaskeleitaan, mutta Itä-Euroopassa työläiset toisensa perään alkavat kapinaan. Neuvostoliiton lipun alla Odessan liepeillä Mustallamerellä kulkeva panssarilaiva Potemkinin miehistö alkaa kanssa saada tarpeekseen huonoista oloista ja kapteeni Golikovin (Vlamidir Barsky) kurinpalautuksen yhteydessä kapina leimahtaa kunnolla käyntiin ja miehistö valtaa aluksen, mutta kaikki eivät ole kuitenkaan tyytyväisiä laivanvaltaukseen...

Sodankylässä oli tarjolla kolme mykkäelokuvaa livesäestyksellä ja koska lippujen hinnat olivat 25 euroa per elokuva (normaalilippu 7 euroa), niin rajoitin mykkäelokuvakäynnit yhteen. Metropolis putosi listalta heti kättelyssä, koska siitä ei ole pitkäkään aika, kun sen näin DVD:ltä. Jäljellä olevista kahdesta vaihtoehdosta, Äiti Krausen matka onneen ja Panssarilaiva Potemkin, valitsin jälkimmäisen ihan sillä perusteella, että kysessä on 1001-elokuva ja nappivalinnaksi tämä muodostui (vaikka monet tuntuivat kehuvan nimenomaan Äiti Krausea), sillä tämä elokuva pääsi omalta osaltani kamppailemaan Midnight Sun Film Festivalin tämän vuoden parhaan elokuvan tittelistä.

Elokuva oli jaettu viiteen lyhyehköön lukuun. Tarina alkaa siitä, kun miehistön keskuudessa alkaa tyytymättömyys nostaa päätään, josta sitten vähitellen siirrytään avoimeen kapinaan, jonka päätyttyä työläisten voittoon lähtee laiva kohti Odessaa, jossa ensin kasakat ja sitten muut sotalaivat käyvät Potemkinin kimppuun. Tätä kaikkea oli oikein nautittavaa katsoa, vaikka Odessassa pieni suvantohetki koettiinkin, kun tarina tuntui ainakin hetkeksi pysähtyvän paikoilleen. Tarinan loppuosasta ei voinut mitenkään aavistaa etukäteen, miten se tulisi päättymään, kun muut sotalaivat lähestyvät Potemkinia, joten siksikin elokuvaa oli hyvin jännittävää seurata. Elokuvan loppu oli sitten kommunismin sanoman ylistystä ja siten propagandan riemuvoitto, mutta ei tämä ainakaan minua häirinnyt lainkaan.

Elokuvassa oli tosiaan livesäestys, jonka ainakin piti kuulostaa aika lähellä alkuperäistä sävellystä. Tästä en kuitenkaan tiedä, oliko asianlaita näin, mutta yhtälailla hienolta kuulosti. Kakkosluvussa oli pieni pimputteluhetki, josta en oikein innostunut, mutta muuten musiikki oli hyvin mahtipontista ja siten erittäin komeaa kuultavaa. Välillä sitä jopa unohti kuuntelevansa livesoittoa, sillä niin saumattomasti soitto sopi valkokankaalla nähtyihin tapahtumiin. Tämä unohdus tapahtui siitäkin huolimatta, että soittajat (Silva Sound Creators) olivatkin näkyvästi esillä heti valkokankaan reunassa.

Näyttelijöistä en ala sen enempää sanomaan mitään, mutta Aleksandr Antonovista sen verran sanottakoon, että hänen roolihahmonsa Vakulinchukin ollessa kuolleena hän näytti ihan Ihmemies MacGyverissa Jack Daltonia näytelleeltä Bruce McGilliltä, jonka roolihahmo niin ikään on esittänyt kuollutta kyseisessä sarjassa, enkä voinut kuin hymähtää tälle yhdennäköisyydelle.

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Ilmeisesti mykkäelokuvat ovat juhlien kohokohtia, sillä täpötäyden katsomon lisäksi ennen näytöksen alkamista esiteltiin kaikki tämän vuoden tärkeimmät vieraat ja muutenkin Peter von Bagh puhui pitkään ja hartaasti.

Toinen satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Yleisössä naurettiin, kun tekstitysruudulla piti olla teksti tyyliin: "Peittäkää heidät pressuihin", mutta siinä lukikin "Peittäkää heidät persuihin". HIH!

Seuraavana arvosteluvuorossa: Nuori kapinallinen