Ohjaus: Tom Ford
Käsikirjoitus: Tom Ford, David Scearce
Pääosissa: Colin Firth, Julianne Moore, Nicholas Hoult
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 99 min
- I always used to tell him that only fools could possibly escape the simple truth that now isn't simply now: it's a cold reminder. One day later than yesterday, one year later than last year, and that sooner or later it will come.
George (Colin Firth) on englannin kielen professori yliopistossa 1960-luvun alussa. Hän on menettänyt elämänkumppaninsa Jimin (Matthew Goode) auto-onnettomuudessa, minkä jälkeen hänen elämästään on tullut harmaata massaa, eikä hän ole saanut otetta elämästä Jimin kuoleman jälkeen. Eräänä aamuna hän kuitenkin päättää, ettei kyseinen päivä pääty samoin kuin kaikki muut päivät Jimin kuoleman jälkeen ja hän valmistautuukin lähtemään matkalle paikkaan, jossa hän voisi vihdoin unohtaa Jimin.
Syksyn viimeinen Kinokellari-elokuvani (ensi viikolla on vielä yksi näytös, mutta silloin olen varannut käyttäväni aikani muuhun) oli vähällä jäädä kokonaan näkemättä, sillä mennessäni saliin noin viittä minuuttia ennen elokuvan alkua, oli salissa enää puolen tusinaa paikkaa vapaana ja eturivin takana vain yksi paikka (sekin jo kolmannella rivillä), johon sitten suuntasin. Kuitenkin elokuva oli saanut minut sellaisen tunnemyrskyn kouriin, että arvostelun kirjoittamisesta heti elokuvan jälkeen ei olisi tullut mitään ja jos olisin edes yrittänyt, niin olisin pistänyt samalla soimaan jotain iloista musiikkia tyyliin ABBAa (minulla on ollut "Mä kuuntelen ABBAa -viikko meneillään, kiitos kaksi viikkoa sitten katsomani Mamma Mian!) tai ysäridiskoa, vaikka normaalisti en kuuntelekaan musiikkia samalla kun kirjoittelen arvioita. Jo se kertoo jotain siitä, että A Single Man oli varsin vaikuttava elokuva, joka iski myös selkäytimiin.
Elokuvassa seurataan Georgen toimia pääosin yhden päivän aikana, mutta samalla käydään takaumien kautta läpi tapahtumat, jotka ovat johtaneet Georgen nykyiseen mielentilaan. Elokuva liikkuukin vahvasti kuoleman ja kuolemanuhan ympärillä ja siten elokuvaa ei voikaan miksikään hyvän mielen elokuvaksi sanoa, vaan elokuvaa voisi parhaiten luonnehtia adjektiiveilla synkkä, ahdistava ja surullinen, mutta samalla se onnistuu olemaan myös todella koskettava. Minulle olisi kelvannut hieman vähempikin määrä lähikuvia, mutta niiden avulla tuotiin hyvin ilmi se Georgen kokema tuska, joka tuntui raastavalta myös katsojallekin... no, ainakin allekirjoittaneelle. Tuon yhden päivän aikana ei tapahtumia vyörytetä katsojan eteen kovinkaan nopeasti, vaan kaikki tapahtumat, joista monet niistä voisivat kuulua kehen tahansa meistä arkeen, tapahtuvat silleen verkalleen, mikä vain lisäsi tosiaan entisestään sitä koko elokuvan ahdistavuutta. Kaikesta tapahtuneesta oli aistittavissa tietynlainen lopunajan odotus, eikä tätä tunnetta yhtään vähentänyt Georgen leikkiminen sen aseensa kanssa. Elokuvaan mahtuu myös hieman tragikoomisiakin piirteitä ja juuri tämä kauan kestänyt itsemurhayritys oli yksi niistä. Elokuvan loppu ei järin paljon yllättänyt. Kuvakerronnasta vielä kuitenkin sen verran, että vaikka tosiaan näitä lähikuvia olikin vähän liikaa, niin kokonaisuudessaan nekin ajoivat kyllä asiaansa. Annetut pisteet kertovat jotain elokuvan hyvyydestä, mutta samalla se oli sen verran rankka, että en ole varma, haluanko katsoa tätä enää toista kertaa. No, jää nähtäväksi.
Colin Firth ei ehkä ollut ainoa oikea näyttelijä näyttelemään Georgea, sillä Georgen rooliin olisi sopinut moni muukin näyttelijä, mutta osansa hän veti kyllä todella uskottavasti ja mieleenpainuvasti ja tuntuikin siltä kuin edessäni olisi ollutkin oikea George, eikä häntä näyttelevä Firth. Alkutekstien kautta sain tietää elokuvassa olevan myös Julianne Moore, mutta jotenkin unohdin koko asian, enkä tunnistanutkaan häntä, kun hänen roolihahmonsa tuli valkokankaalle. Jotenkin niin paljon eroa hänen hahmonsa ulkonäössä oli verrattuna Mooren oikeaan ulkonäköön. Hyvä roolisuoritus häneltäkin.
Pisteitä: 4,5/5
Kommentit