Alkuperäinen nimi: Butch and Sundance: The Early Days
Ohjaus: Richard Lester
Käsikirjoitus: Allan Burns
Pääosissa: Tom Berenger, William Katt, Brian Dennehy
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1979
Kesto: 115 min

- Now let me tell you something. I could drop you right here. so don't be telling me how stupid I am. I'm as smart as you are. Now, you got that?
- Now with that in your hand, you're a damn genius!

 

 
Butch Cassidy (Tom Berenger) tekee diilin päästäkseen ulos vankilasta ja siihen kuuluu muun muassa lähtö osavaltiosta. Butch lähtee tapaamaan vanhoja tovereita, joita syytetään muista rikoksista, minkä vuoksi lainvalvojat tekevät rynnäkön piilopaikkaan. Ryhmän johtaja O.C. Hanks (Brian Dennehy) on varma siitä, että Butch on vasikoinut heistä ja janoaa kostoa. Butch aikoo myös jatkaa rikollista uraansa ja hankkii pistoolin, mutta erään kapakkatappelun päätteeksi aseen vie mies (William Katt), joka myöhemmin tultaisiin tuntemaan nimellä Sundance Kid. Butch lähteekin hakemaan asettaan takaisin ja lopulta pyytää Kidiä kumppanikseen, johon Kid ennen pitkää suostuu ja loppu onkin historiaa...

Tämä Butch ja Kid - Auringonlaskun ratsastajien jatko-osa - tai oikeammin esiosa - sai kunnian olla tämän kevään viimeinen kotona katsottu elokuva, sillä leffataukoa pukkaa taas päälle, mistä lisää myöhemmin tänään. Tietenkin olisi voinut lähteä kesälaitumille paremmankin elokuvan parissa, mutta kun toisaalta halusin katsoa alkuperäisen elokuvan ennen kesätaukoa, niin ei ollut sitten mitään mieltä jättää tätä jatko-osaa myöhemmäksikään. Ei sillä, että olisin tämän elokuvan varmuudella arvioinut huonoksi ennen katsomista, mutta pieni epäilys sen suhteen kyllä oli. Jokseenkin pitkään elokuva kyllä näytti siltä, että tämä saattaisi ollakin hitusen parempi kuin olin uumoillut, mutta lopulta Butch ja Kid - nuoret hurjat osoittautui melko laimeaksi keitokseksi.

Elokuva on siis esiosa ensimmäiselle osalle, eli nyt sitten nähtiin, kuinka Butch ja Kid tapasivat. Näistä kahdesta osasta tämä oli se enemmän perinteistä westerniä muistuttava tapaus, sillä nyt kaikki tapahtumat sijoittuivat villin lännen maisemiin. Niinpä nyt oli myöskin luvassa näitä sheriffi ja rosvo -leikkejä, kuten myös se perinteinen kaksintaistelukin. Tarinan puolesta elokuvaa jaksoi kuitenkin varsinkin alkuvaiheessa ihan hyvin katsoa aina näihin kaksikon ryöstöaaltoihin asti, mutta jossain vaiheessa minulle selvisi kyseessä olevan niin kauhea sillisalaatti, että loppua kohden into tahtoi mennä lähes kokonaan. En siis tiedä, oliko elokuvan tapahtumilla mitään todellisuusperää (veikkaan, että ei), mutta elokuvassa oli kaksikon tapaamisen ja heidän ryöstöjen lisäksi tämä O.C. Hanksin kostosuunnitelma, tarpomista lumisessa erämaassa kuin myös sitten Kidin haavoittuminenkin, mutta monet näistä tarinapoluista tuntuivat kovin turhilta, varsinkin tämä lumijakso, jolla ei tuntunut olevan suurempaa merkitystä koko elokuvan kannalta. Se suksilla leikkiminenkin oli otettu mukaan vain, jotta saataisiin vastine ensimmäisen osan pyörätempuille. Opimme kuitenkin, että nuoruusvuosinaan Kid oli vähemmän nopea ampuja ja Butch selvästi huonompi vitsinkertoja... vai johtuivatko nämä seikat sittenkin vain huonosta käsikirjoituksesta? Niin ja tekijät eivät ilmeisesti ole katsoneet ensimmäistä osaa vai mistä johtui se seikka, että jatkuvuusongelmista ei välitetty? Tästä esimerkkinä kaksikon oikeiden nimien kertominen.

Tuotannollisestikaan leffa ei hirveästi häikäissyt. Jo kuvauksesta näki, että selvästi pienemmällä budjetilla tämä leffa oli tehty, sillä eipä se tarjonnut samanlaista silmäkarkkia kuin ensimmäinen osa, sillä vaikka en kummankaan kohdalla hirveästi maisemia tiiraillut, niin sen verran, että tämän leffan tapahtumapaikat kalpenivat ensimmäisen osan rinnalla. Lisäksi kuvanlaatu ei päätä huimannut, vaan välillä tuntui kuin olisi katsellut tv-elokuvaa. Kaiken lisäksi elokuva oli ihan liian pitkä ja jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että eikö tämä milloinkaan lopu; 10-20 minuuttia lyhyempikin elokuva olisi voinut olla. Niin ja toki leffamokia on leffassa kuin leffassa, mutta jotenkin tässä elokuvassa niitä helposti nähtäviä klaffivirheitä oli vaikka miten, mutta silti uskomattomin moka koettiin, kun kuvassa näkyi hyvin selvästi tämä yksi tyyppi, joka portaiden alta päästi haisunäädän matkoihin. Sekin kertonee ehkä jotain toteutuksen tasosta.

Elokuvan tähdet oli selvästi valittu niin, että muistuttaisivat edes vähän ensimmäisen elokuvan näyttelijöitä ja kieltämättä ajoittain jotain samannäköisyyttä olikin, vaikka eipä heitä kuitenkaan sekoittaisi ensimmäisen osan kärkikaksikkoon. Saatuaan viikset William Katt hetkittäin muistutti Redfordia ja satunnaisesti myös Tom Berengerissä oli ripaus Paul Newmania, mutta turhan harvoin. Niin ja lainkaan Newmanin kaltaista karismaa Berengerissä ei ollut. Kyllä he kuitenkin joten kuten klaarasivat roolinsa. Ensimmäisestä Rambo-elokuvasta tuttu Brian Dennehy oli ihan tyydyttävä pääkaksikon päävihollisena, vaikka minua häiritsikin se, että hän toi jatkuvasti mieleen True Bloodissa näyttelevän Chris Bauerin.

Pisteitä: 2/5

Butch ja Kid - Auringonlaskun ratsastajat, Butch ja Kid - nuoret hurjat

Seuraavana arvosteluvuorossa: Prometheus