Conan (Jason Momoa, Leo Howard) syntyy keskellä taistelua, jossa hänen äitinsäkin lopulta kuolee ja Conan päätyy isänsä Corinin (Ron Perlman) kasvatettavaksi. Conanista onkin kasvamassa kunnon soturi, kunnes paha Khalar Zym (Stephen Lang) hyökkää kylään löytääkseen viimeisen palan naamiosta, joka oli vuosia aiemmin hajoitettu osiin, koska kokonaisena naamion haltija saisi koko maailman hallintaansa. Zym tappaakin Corinin ja koko kylän muun väen ja Conan janoaa kostoa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Conanista on tullut merirosvo, joka taistelee kaiken maailman orjuuttajia vastaan ja lopulta Conanin ja Zymin tiet risteävät taas, kun Zym etsii naamioonsa viimeistä silausta: puhdasverisen naisen verta...

En suoraan sanoen tiedä, mikä minuun meni tämän elokuvan kohdalla. Olin kuullut elokuvasta lähinnä vain negatiivissävytteistä palautetta niin itse elokuvasta kuin sen sisältämästä 3D-tekniikastakin. En ole mikään suuri Conan-fani ja itse asiassa kuulin hahmon perustuvan johonkin sarjakuvahahmoon vasta jokunen vuosi sitten, kun kaveri alkoi pelata Age of Conan -peliä. Ensimmäinen, Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä Conan-elokuva oli minusta muistaakseni ihan hyvä, vaikka jatko-osasta en sitten niin kauheasti pitänytkään. Enkä edes ole mitenkään suuri muskelisankarifantasiaelokuvien ystävä. Kaikesta tästä huolimatta minun vain oli päästävä katsomaan tämä elokuva. En tiedä, oliko syynä kenties Iso-Arskan elokuvien haamu, elokuvan sinänsä hienot julisteet vai mitkä, mutta en vain saattanut jättää elokuvaa väliin. Kaikki eväät huonolle elokuvalle olivat olemassa, eikä tämä uusi Conan the Barbarian valitettavasti pettänyt niitä ennusmerkkejä.

Tarina on hyvin yksipuoleinen ja kliseinen. Okei, taistelun tuoksinassa syntymistä en ole aiemmin kai nähnyt, mutta muuten mennään kyllä niin kliseisissä merkeissä, että ei mitään rajaa. Conan kasvaa nuorella iällä vähitellen soturiksi, mutta jouduttuaan orvoksi päättää kostaa isänsä tappajille. Ei siinä mitään, kaikki tarinathan on vähän niin kuin jo kerrottu, mutta kun tätä kuvausta ei oltu saatu tehtyä millään tapaa mielenkiintoisella tavalla. Conanin ollessa lapsi yritin vielä valaa uskoa siihen, että elokuvasta saattaisi tullakin vielä jotain, mutta hyvin pian minulle selvisi, että aikamoinen pannukakkuhan tämä on. Tämä naamion viimeisteleminenkin vietiin läpi niin tutuin kuvioin, että sen jälkeen kun sai kuulla siihen tarvitsevan puhdasverisen verta, niin koko elokuvan juoni ja käänteet alkoivatkin olla tiedossa, eikä tarjonnut oikein mitään yllätyksiä missään vaiheessa. Elokuvan suurimpia ongelmia oli se, ettei se antanut tilaa tarinan kehittymiselle, vaan elokuvaa vietiin eteenpäin lähinnä taisteluiden kautta ja jos elokuvassa oltiin kymmentäkään minuuttia ilman taistelua, niin aika harvinainen näky se oli. Kun sitten taistelutkin oli toteutettu ADHD-meiningillä, niin ei hyvää päivää. En ole suurten taistelukohtausten ystävä, mutta tässä vedettiin kyllä jonkinasteiset pohjat taistelukuvausten suhteen. Kun edes Conanin taistellessa käytännössä yksin kohtauksista ei ottanut selvää, niin jossain oli menty pieleen ja pahasti. Nämä hiekkasoturit olivat elokuvan tylsin juttu, kun niitä syntyi uudestaan yksi pois ja uusi tilalle -periaatteella juuri niin kauan kuin tekijät niin halusivat. Pitkään elokuvaa ei tullut kuitenkaan seurattua sellaisella "onpa paskaa" -asenteella vaan pikemminkin "onpa aika huono" ja olin oikeasti antamassa elokuvalle puolta pistettä enemmän, mutta sitten lopun seikkailu Zymin linnassa kaikkine vesihirviöineen ja paikan romahtamisineen oli vain niin tylsää katseltavaa, etten voinut kuin pudottaa pisteitä vielä vähän. Tämä loppukohtaus nimittäin viedään sekin läpi hyvin kliseisissä merkeissä ja tekee sen vieläpä täysin epätyydyttävällä tavalla. Mitä tulee sitten 3D:hen, niin en käsitä, miksi elokuva oli ylipäätään kuvattu 3D:nä, kun se olisi näyttänyt muutamaa kohtausta lukuun ottamatta ihan samalta 2D-versionakin. 3D ei siis tuonut elokuvaan lainkaan lisäarvoa, vaan ihan hyvin olisi pärjätty ilman sitäkin. Maisemat sentään olivat ajoittain komeita.

En ole tosiaan Conan-sarjakuvia lukenut yhtäkään, mutta jotenkin en vain saanut Jason Momoasta Conan-fiilistä. Enemmänkin hän toi minulle mieliin Prince of Persian ja viimeistään jo mainitusta hiekkasoturitaistelusta tämä mielikuva jäi elämään. Ei sillä, hän oli ihan kelpo tapaus voittamattomaksi muskelimieheksi, mutta siinä se pitkälti tahtoi ollakin. Mitään kunnon näyttelijälahjoja hänelläkään ei tuntunut olevan, joten sikäli hän kyllä seurasi esikuviaan, ja karismaa hänessä ei ollut nimeksikään. Rachel Nichols jäi sitten vieläkin yksiulotteisemmaksi ja oli vain ja ainoastaan tylsä. Conanin vastustajatkin olivat sen verran kliseistä kamaa, ettei niidenkään näyttelijöistä oikein otetta saanut.

Pisteitä: 1,5/5

PS. Kiintoisaa sikäli. että tämä on toistaiseksi paras näkemistäni Marcus Nispelin elokuvista, joskin olenkin nähnyt niitä nyt vasta kaksi.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Ihmemies MacGyver: Kadonnut aarre