Alkuperäinen nimi: King's Speech
Ohjaus: Tom Hooper
Käsikirjoitus: David Seidler
Pääosissa: Colin Firth, Geoffrey Rush, Helena Bonham Carter
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 121 min

- What's he saying?
- I don't know but... he seems to be saying it rather well.

Yorkin herttualla Albert Frederick Arthur Georgella (Colin Firth) aka. Bertiellä on ongelma. Hänen pitäisi pitää puhe laajalle kansanjoukolle, mutta hän änkyttää, eikä saa puhettaan pidettyä. Bertie käy läpi lukuisia eri puheterapeutteja, mutta yksikään ei tunnu pystyvän auttaa häntä. Sitten hänen vaimonsa Elizabeth (Helena Bonham Carter) löytää Lionel Loguen (Geoffrey Rush), jonka kyseenalaiset metodit Bertie ensin hylkää, mutta havaittuaan Loguen metodit toimiviksi, hän kääntää kelkkansa ja he aloittavat kovan puhetreenin, mutta saako Logue koulittua Bertiestä kunnon puheenpitäjän ennen kuin Bertien on astuttava paljon isompiin saappaisiin...

Minä sitten inhoan talvea ja pakkasta yli kaiken, eikä mua saa kovemmilla pakkasilla ulos liikkeelle, ellei ole ihan välttämätön pakko. Tästä johtuen minulta jää lauantain Kinokellarin kevään avauselokuva (Michael Haneken Valkoinen nauha) näkemättä, sillä minua ei huvita lainkaan lähteä tuonne kylmään, vaikka ihan kiinnostava tuo elokuva olisikin voinut olla. Pakkasesta johtuu myös se, etten millään jaksanut jakaa elokuvissa käyntiä useammalle päivälle, joten päädyin eilen tekemään sellaisen päätöksen, että katson kaksi elokuvaa putkeen, vaikka noin muuten olikin sellainen olo, että en välttämättä olisi jaksanut kahta leffaa, mutta kun se pakkanen. Näistä ensimmäisenä vuoroon tuli Kuninkaan puhe, joka olikin näistä kahdesta eilen katsomistani elokuvista se parempi, joskaan ei aivan yliveto tämäkään.

Elokuva oli kaikin puolin varsin mielenkiintoista katseltavaa, eikä elokuva tylsäksi muuttunut missään vaiheessa. Itse asiassa minulla oli pitkin elokuvaa sellainen utelias jännitys niskassa, sillä oli jotenkin hienoa seurata, miten Bertiestä kasvaa jokseenkin loistavaksi puhujaksi. Lisäksi olin hyvin kiinnostunut niistä metodeista, joiden avulla Logue hoiti Bertietä parempaan iskuun. Näitä terapiaistuntoja olikin oikein hauska katsoa. Lisäksi Loguen ja Bertien sananvaihdot pitkin elokuvaa olivat oikein nautinnollisia paikoitellen. Kuitenkin minusta tässä päätarinassa oli yksi iso heikkous: vaikka ei olisi törmännyt mihinkään tietoihin elokuvasta etukäteen (mitä minä kyllä olin), niin silti heti elokuvan alkaessa tiesi tasan tarkkaan, miten elokuvassa lopulta kävisi ja minusta tämä seikka söi selvästi sen kirkkaimman terän elokuvasta. En vaan voinut olla välittämättä siitä tiedosta, että tiesin aikalailla tarkkaan, mitä tulisi tapahtumaan, joten mitään suuria ahaa-elämyksiä ei tapahtunut. Terapian ohella sitten käydään läpi vaiheita, jotka lopulta johtivat Bertien julistamiseen kuningas George VI:ksi (eli Yrjö VI) ja minä historian ystävänä, joka ei kauheasti ole tutustunut Englannin kuninkaallisiin, ammensin suurella mielenkiinnolla päähäni tietoa näistä taustoista, varsinkin kun liiallinen pukudraamailu jätettiin kuitenkin pois. Myös elokuvan musiikkia oli käytetty hyvin tuomaan juuri oikeanlaista historiallista tunnelmaa. Kokonaisuutena elokuva oli kyllä varsin hieno, vaikka ei ihan täysin minua vetänytkään pauloihinsa.

Elokuvassa nähtiin monia hyviä roolisuorituksia, mutta kyllä Colin Firth ja Geoffrey Rush olivat aivan omaa luokkaansa ja heidän yhteisiä hetkiään olikin oikein kunnon ilo katsoa. Colin Firth oli aiemmin tehnyt minuun vaikutuksen A Single Manissa ja vähintään yhtä hyvän suorituksen hän teki myös tässä. Geoffrey Rush on jäänyt minulla vähän varjoon , vaikka pari elokuvaa häneltäkin olen tainnut nähdä aiemmin, mutta tässä elokuvassa hän ainakin onnistui oikein hyvin ja sopi oikein hyvin Loguen rooliin.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Way Back