Alkuperäinen nimi: KISS - Live at Nippon Budokan, Tokyo
Valokeilassa: KISS
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2008
Kesto: 49 min

Näin siinä käy, kun lipeää "arvpstelu viimeistään seuraavana päivänä" -periaatteestaan: venyy arvostelun tekeminen hyvin pitkälle. Minkäs teet, kun loppuviikon ruokatunnit menivät - iik! - syömiseen, niin ei sitten ollut silloin aikaa (katsoin tämän siis toistaina) ja torstai-ilta meni luonnollisesti Saunassa KISSiä katsoessa (oli loistava ja soittivat maailmankaikkeuden parhaan kappaleenkin) ja huonosti nukuttujen yöunien jälkeen perjantai-iltana olin niin väsynyt, ettei silloin muuta ehtinyt tehdä ja eilen olin vaan unohtanut koko jutun. No, korjataan vahinko sitten nyt.

Tämä julkaisu on näistä katsomistani keikoista se virallisimman näköinen, mutta virallisten julkaisujen joukossa tätä ei kyllä olut lueteltu. En mä tiedä, ehkä näissä keikkatallenteissa on joku oma tsydeeminsä, josta en ole tietoinen ollen silti ihan aitoja juttuja. Tämä keikka oli näistä kolmesta omistamastani tallenteesta ainoa, jota en ollut vielä nähnyt, sillä sain tämän vasta tämän vuoden puolella ja enpä minä noita tänä vuonna ostettuja/saatuja dvd:itä ole oikein vielä ehtinyt katsoa.

Itse keikasta sen verran, että vaikka tämä julkaisu onkin vain parin vuoden takaa, niin itse keikka on jo vuodelta 1977, mikä näkyy sitten keikan lyhydessä, vaikka mukaan on mahdutettu niin Ace Frehleyn, Gene Simmonsin kuin Peter Crissinkin soolot. Ei sillä, itse keikka oli kuitenkin ihan mukavaa katseltavaa ja kappaleita itsessään oli ilo kuunnella. Settilistakin oli pääosin sellainen, jollaisen voisi nähdä tänäkin päivänä, vaikka keikkaa vedettäessä ei vielä I Was Made For Loving You:sta oltu kuultukaan. Jos nyt vähän eksysin aiheesta ja vertailisi torstain KISSin keikan settilistaan, niin tuolla keikalla jäi uupumaan vain muutama tällä dvd:llä esitetty kappale ja ainakin kaksi niistä olisi hyvin voitu kuulla torstainakin. Perusvarma keikka siis kaikin tavoin, vaikka ihan täyteen kymppiin ei päästykään.

Itse julkaisun muuhun antiin vielä vähän puuttuisi, on sanottava sen verran vielä, että Hotter than Hell -dvd:llä yksi pätkä tuntui olleen otettu, jos ei tältä nimenomaiselta keikalta, niin ainakin samalta kiertueelta, sillä sen verran tutut lavasteet kyllä oli. Tunnustaudun rumpufaniksi ja vaikka en itse osaakaan soittaa tipan vertaa, niin tykkään keikoilla katsoa nimenomaan rumpalin työskentelyä. Niinpä odotin Peterin sooloa kuin kuuta nousevaa ja petyin siihen. Ei, Peter varmasti soitti ihan hyvin, mutta kun se soolo oli editoitu niin, että sooloa näytettiin välähdyksinä eri kuvakulmista ja siten kokonaiskuvaa soolosta oli vaikea saada. Japanilainen yleisö oli aika hupaisa näky istuessaan paikoillaan eturivissä taputtaen. Vähän eri meininki kuin täällä (nykyään).

Pisteitä: 4/5

PS. Nyt loppui musiikkilevyjen arvostelut ainakin toistaiseksi ja paluu "arkeen" voi alkaa.