Alkuperäinen nimi: Ukkonen
Ohjaus: Jalmari Helander
Käsikirjoitus: Jalmari Helander, Juuso Helander
Pääosissa: Jorma Tommila, Ida Helander, Tero Autero
Valmistusmaa: Suomi
Ilmestymisvuosi: 2001
Kesto: 22 min

- Jo pelkkä läsnäoloni olisi tappanut Katariinan. Radioaktiivisen miehen on oltava yksin.

Akseli Ukkonen (Jorma Tommila) toimii Generator-nimisen yhtiön palveluksessa Itä-Saksassa. Häntä on pidetty hieman salassa yhtiön todellisesta toiminnasta ja kun hän lopulta saa todisteita Generatorin salaisista hankkeista ja on viemässä ulos radioaktiivista ainetta sisältävän laukun, hänet ammutaan. Samalla kuitenkin laukku räjähtää räjäyttäen koko laitoksen ja pian Ukkonen huomaa olevansa hengissä ja alasti ulkona räjähtäneen tehtaan vieressä. Hän muuttuu radioaktiiviseksi ja kaikki hänen lähelleen tulevat kuolevat. Hän joutuu pysymään erossa myös vaimostaan ja lopulta hän aikoo tappaa itsensä, mutta nähtyään Suomeen siirtyneen Generator-yhtyeen rekan, hän muuttaa suunnitelmiaan...

Tämä viikko on elokuvien katselun osalta aika katkonainen, sillä alkuviikon lisäksi myös loppuviikosta tulee katsottua hyvin vähän elokuvia, mutta sentään muutamana päivänä ehdin katsomaan jonkun elokuvan. Eilen tulin Helsingistä sen verran myöhään (vähän ennen yhdeksää), että "päivitettyäni" netin yhden päivän jälkeen ajan tasalle (eli tsekattuani kaikki vakiosivuni) kello oli sen verran paljon, että normaalipituista elokuvaa en olisi ehtinyt millään katsoa. Onneksi katseluvuorossa olikin tämä lyhytelokuva, jonka otin käteeni viime kesänä Ideaparkista, kun huomasin kyseessä olevan kotimainen toimintaelokuva, vaikkakin lyhyt- sellainen, ja kun kansitaidekin näytti tavallista indietuotantoa ammattimaisemmalta, niin olihan tämä otettava mukaan. Vasta Rare Exportsin ensi-illan lähestyessä syksyllä minulle selvisi, että näiden kahden elokuvien takana on samat henkilöt... tai ainakin ohjaaja/käsikirjoittaja/lavastaja/puvustaja Jalmari Helander. Siitä huolimatta lähdin katsomaan tätä elokuvaa vailla liian suuria odotuksia (onhan tämä kuitenkin sen verran vanha), mutta loppujen lopuksi Ukkonen tarjosi ihan mukavan, joskaan ei erikoisen, toimintapläjäyksen.

Elokuva on tosiaan lyhyt, joten sen aikana ei hirveästi ehdi tekemään muuta kuin pakollisen ja niinpä elokuva onkin aika toiminnantäyteinen. Pariin otteeseen näytetään Ukkonen herkistelemässä tai synkistelemässä, mutta pääosa elokuvasta kuluu kuitenkin toiminnan näyttämiseen tai sen toiminnan odotteluun. Alussa näytti siltä, että toimintaosuudet tehdään ihan piilossa (eli ampumisia ja niiden aiheuttamia vammoja ei näytetä), mutta tilanne paranee sitten kun se varsinainen toimintajakso alkaa. Totta kai Ukkonen on kuvattu supersankarin oloiseksi, eli häneen ei käy mitään, vaikka iskujoukko tai helikopterikin olisi häntä tulittamassa. Toiminta oli ihan näppärästi kuvattu, vaikka sinänsä mitään erikoista ei nähtykään. Helikopterikin vissiin oli 3D-mallinnuksella kuvattu, jos muistan tekijöiden kertomat oikein, mutta eipä sitä tällainen helikoptereihin perehtymätön "tavis" juuri huomannut, vaikka epäilys tietenkin kävikin. Elokuvan vakavasta luonteesta huolimatta tekijöillä oli selvästi ollut myös pilkettä silmäkulmassa tätä tehdessään, mikä välittyi ainakin siinä sohvan takana piileskelystä ja sieltä poistumisesta. Matrixia kuitenkin oli selvästi katsottu. Kun toimintaelokuvassa ollaan, niin tietenkin siinä on räjäytyksiäkin mukana ja eipä nekään juuri amerikanserkuilleen hävinneet, joten kyllä Helanderilla on ollut selvästi kykyä ohjata näyttävää toimintaa jo kymmenisen vuotta sitten. Siitä vihreästä hehkusta minulle tuli elävästi mieleen Simpsonien X-Files -jakso, mutta siitä myöhemmin seuraavan Simpsonit-kauden arviossa. Elokuva tuntui sellaiselta, että sitä juuri jaksoi katsoa kestonsa verran, mutta selvästi pidempänä se olisi saattanut alkaa puuduttaa jossain vaiheessa, vaikka olin odottanutkin vähän pidempää elokuvaa (kotelon takakannessa annettiin kestoksi n. 45 minuuttia, mutta se olikin koko levyn materiaalin, ei vain tämän elokuvan, kesto).

Ei näin lyhyen elokuvan aikana juuri ehdi henkilöhahmoja syventämään ja vaikka Akseli Ukkonen oli elokuvan ainoa todellinen päähenkilö, niin hän jäi silti aika yksiulotteiseksi toimintaelokuvan päähenkilöksi ja ilmeisesti Helanderin vakionäyttelijäksi kohonnut Jorma Tommila tulkitsi sellaista ihan riittävän hyvin, eikä minulle jäänytkään Tommilasta huonoa fiilistä. Ei ehkä ihan tyypillisin toimintaelokuvan pääsankari, mutta kuitenkin ihan mukiinmenevä.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: 127 tuntia