Alkuperäinen nimi: Pembalasan ratu pantai selatan
Ohjaus: H. Djut Djalil
Käsikirjoitus: Karr Kruinowz
Pääosissa: Barbara Anne Constable, Christopher J. Hart, Claudia Angelique Rademaker
Valmistusmaa: Indonesia
Ilmestymisvuosi: 1989
Kesto: 82 min

- I am not a lady. I am an anthropologist!

1320689630_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Etelämeren noitakuningatar saa voimaa siitä, että hän tuhoaa rakastajiensa penikset, mutta kerran hän erehtyy sänkyyn miehen kanssa, joka vie hänen voimansa ja hän uhoaa tulevansa kostamaan myöhemmin kadoten merten syvyyksiin ja samalla kiroten miehen jälkeläiset. Siirrymme nykyaikaan, jossa antropologi Tania Wilson (Barbara Anne Constable) kastautuu meressä ja saa noitakuningattaren sisäänsä ja Wilsonista tulee kylmäverinen tappaja, Lady Terminator, joka tappaa tapauksesta riippuen joko asein tai seksillä, jonka jälkeen miehen vehkeet tuhoutuvat. Lady Terminatorin tähtäimessä on myöskin tuon noitatohtorin jälkeläisiin kuuluva Erica (Claudia Angelique Rademaker), joka onnistuu kuitenkin pakenemaan, mutta Lady Terminator ei niin vain anna periksi...

Vihdoin ja viimein on Night Visions -elokuvat käsitelty tämän arvostelun myötä, sillä Lady Terminator sai luvan olla Night Visionsin vihoviimeinen elokuva. Esityksen alkaessa kello oli jo yhdeksän (tai kahdeksan, jos talviaikaan siirtyminen lasketaan) ja olin kuvitellut olevani jo kuolemanväsynyt, mutta kiitos kai useiden yöllä nautittujen kahvien, niin melko virkeä olin vielä tämänkin elokuvan aikana. Tästä elokuvasta olen kuullut jonkin verran jo aiemmin, joten olin ollut vähintäänkin utelias näkemään tämän jo pidemmän aikaa, joten eihän tätä voinut sitten missään nimessä jättää väliin. No, omalla kohdallani Lady Terminator jäi ikävä kyllä vähän puolitiehen.

Elokuvan tarina ei nimittäin ollut kovinkaan kaksinen. Jotenkin ei vain jaksanut iskeä tämä idea sekstaamalla miehiä tappavasta naisesta ja itse asiassa koko alun noitakuningatar-juttukin oli vähän silleen plääh. Niin kuin mitä? Noitakuningatar asettaa kirouksen miehen, joka onnistuu tyydyttmään hänet sängyssä? Okeeei! Onneksi tässä elokuvassa kuitenkaan varsinaisella tarinalla ei tehty oikeastaan yhtään mitään, vaan pääasia on toiminnalla sekä Terminator-elokuvien parodioinnilla/matkimisella (en ole varma, kummasta on kyse) ja ei sillä, varsinkin jälkimmäisen elokuva onnistuu paikoitellen jopa ihan tyydyttävästi toteuttamaan ja niinpä monet toimintakohtaukset ovatkin ihan viihdyttäviä katsoa, joskaan ei missään nimessä läheskään kaikki. Niitä näyttäviä toimintakohtauksia olisi saanut olla paljon enemmän, jotta leffasta tosissaan tykkääminen olisi ottanut tuulta alleen; nyt vain tyydyttiin monesti vain apinoimaan Terminaattoria. Elokuvan kai pitäisi kuulua kategoriaan "niin huono, että on hyvä", mutta ei se ainakaan minun makuuni niin hyväkään ollut, parempi toki kuin juuri ennen tätä elokuvaa katsomani Ator - taisteleva kotka. Muu jäljellä oleva yleisö tuntui repeilevän tällekin elokuvalle enemmän kuin minä, mutta sitten taas kuulin yhden näistä paljon nauraneista sanoneen elokuvan jälkeen melko sanatarkasti "Vittu, että oli paska leffa!" Että joo. Ekstrapisteitä Come with me if you want to live -repliikistä (ei kokonaisia pisteitä kuitenkaan), vaikka I'll be back taisikin jäädä uupumaan. Vaikka elokuvassa tosiaan oli ihan viihdyttäviäkin toimintaosuuksia, niin ikävä kyllä lopputaistelu ei sitten ollutkaan sellainen ja jotenkin elokuvan loppu olikin vähän vaisu.

Kuten asiaan kuuluu, niin näyttelijöille ei suinkaan ollut mitään parhaiden näyttelijöiden palkintoja tarjolla, vaan näyttelijät olivat toinen toistaan kehnompia. Okei, ehkä (lady) terminaattoria näyttelevän ei tarvitsekaan liiemmin osata näytellä, joten sinänsä Barbara Anne Constable oli ihan jees, vaikka ei sekään nyt ihan samanlainen pökkelö ollut kuin Iso-Arska. Valitettavasti vaan muistakaan näyttelijöistä ei ollut oikein mihinkään. Christopher J. Hart sentään taitaa vähän yrittää, mutta muut ei oikein senkään vertaa.

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Tartunta