Alkuperäinen nimi: 17 filles
Ohjaus: Delphine Coulin, Muriel Coulin
Käsikirjoitus: Delphine Coulin, Muriel Coulin
Pääosissa: Louise Grinberg, Juliette Darche, Roxane Duran
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 86 min

- Meistä ei koskaan tule vanhempiemme kaltaisia.
- Ei ikinä.

 

 
Lukion suosituimpiin oppilaisiin kuuluvalle Camillelle (Louise Grinberg) tapahtuu seksiä harrastaessaan vahinko kondomin kanssa ja hän tulee raskaaksi. Kun asia tulee julki, pian hänen kaveriporukkansa hyljeksimä Florence (Roxane Duran) kertoo myöskin tulleensa raskaaksi ja Camille päästää hänet porukkaan. Florencen ilmoituksen johdosta muutkin porukan tytöt päättävät hankkiutua raskaaksi, jotta kaikki synnyttäisivät suunnilleen samaan aikaan. Pian raskausvillitys leviää entisestään siinä määrin, että koulun opettajat ja rehtorikin joutuu puuttumaan tilanteeseen, vaikkakin huonolla menestyksellä. Camillen porukalla on kuitenkin suuret suunnitelmat niin raskausaikaan kuin lapsen kasvattamiseen liittyenkin, mutta he saavat myöhemmin todeta, etteivät todellisuus ja haaveet aina kohtaa...

Kuten edellinenkin elokuva, niin myös tämä tuli käytyä katsomassa sillä perusteella, että halusin nähdä elokuvan tilassa, jossa matkalaukkuni ei ainakaan ole tiellä, mikä tarkoitti 700 henkeä parhaimmillaan vetävää Isoa Telttaa. En tiennyt tämän elokuvan tapahtumista mitään etukäteen, mutta elokuvan aikana muistinkin lukeneeni joskus jotain elokuvan taustalla olleista tapahtumista, elokuva kun perustui tositapahtumiin. Tapahtumat on vain siirretty Yhdysvalloista Ranskaan. Koska en nyt hirveästi noihin todellisiin tapahtumiin ollut vihkiytynyt, niin en asioiden etenemistä niin tiennyt, minkä vuoksi 17 Girls olikin ihan kelpo leffa.

Elokuvan aihe oli kiinnostava ja siksi sitä olikin varsin hauska seurata. Ensin ajattelin elokuvan kertovan laajemminkin lastenhoidosta ja siihen liittyvistä mielikuvista, mutta lopulta se keskittyikin vain tähän näiden tyttöjen raskausaikaan, mikä oli minusta hyvä ratkaisu. Ei tarina siltikään minua kunnolla puolelleen voittanut, vaan lopputulos tahtoi jäädä hivenen puolitiehen, mutta siitä huolimatta sellainen terve uteliaisuus seurasi mukana läpi elokuvan. Esimerkiksi kaikkien hahmojen perhesuhteet eivät vain jaksaneet kiinnostaa, vaikka joidenkin perheenjäsenten suhtautuminen saattoi olla hyvinkin jyrkkää. Joitakin pieniä yllätyksiä nähtiin, johtuen luultavimmin elokuvan tosipohjaisuudella, mutta ei sittenkään mitenkään niin ihmeellistä, että kunnon juonenkäänteistä voisi puhua.

Vaikka elokuva ei missään nimessä ollut komedia, niin silti se jaksoi huvittaa, mikä johtui tietenkin näiden teinien hyvin naiivista maailmankuvasta, mikä toki kuului siihen ikään. Esimerkiksi teinien hyvin positiivissävytteiset laskelmat siitä, kuinka paljon he oikein saisivat rahaa, aiheutti suurta hupia, sillä tokihan nyt reilun 700 euron avustuksilla eletään leveästi lapsen kanssa. Muutenkin teinit siavat äitiyden kuulostamaan melkeinpä lapsellisen helpolta, joten odotin innolla sitä hetkeä, kun heidän pilvilinnansa toden teolla romahtavat, mutta vaikka pieniä heräämisiä todellisuuteen tapahtuikin, niin koska elokuva keskittyi teinien raskausaikaan, niin kunnon romahtamisia ei ehtinyt tapahtua, paitsi vähän elokuvan loppulauseissa.

Näyttelijät olivat ihan mukavia ja etenkin pidin siitä, että ainakin muutamilla tytöillä oli selvästi muista erottuvat persoonansakin. Päähenkilö Camillea näytellyt Louise Grinberg sopi rooliinsa hyvin, sillä Camille keskushenkilönä vaati uskottavan näyttelijän ja Grinberg oli tosiaan riittävän uskottava tapaus, mikä näkyi varsinkin hänen puhuessaan aikuisten kanssa. Roxane Duran tekee myöskin ihan kelpo suorituksen hylky-Florencena, vaikkakin ehkä hieman stereotyyppisen. Muista tytöistä minua viehätti eniten hentoa Clémentineä näytellyt Yara Pilartz. Aikuiset jäivätkin sitten selvästi näiden tyttöjen varjoon, mutta niin toki pitikin, sillä nämä teinitytöthän elokuvan pääosassa olivat.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Kesä Monikan kanssa