Alkuperäinen nimi: La mirada invisible
Ohjaus: Diego Lerman
Käsikirjoitus: Diego Lerman
Pääosissa: Julieta Zylberberg, Osmar Núñez, Marta Lubos
Valmistusmaa: Argentiina, Ranska, Espanja
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 97 min

1309889529_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Argentiinalaisessa yksityiskoulussa sovelletaan hyvin tiukkaa kuria ja kaikenlaisia niskuroijia rangaistaan surutta. Vuonna 1982, kun siellä aletaan kapinoida sotilasdiktatuuria vastaan, koulussa toimii apulaisopettajana Maria Teresa (Julieta Zylberberg), joka on oppinut soveltamaan tätä tiukkaa kuria itsekin. Hän kuitenkin ihastuu yhteen teini-ikäiseen oppilaaseensa, muttta eihän hän voi kertoa siitä kenellekään. Hän myös alkaa pyöriä koulun rehtorin Biasutton (Osmar Núñez) kanssa. Myöhemmin hän keksii itselleen hyvin salaisen harrastuksen eli poikien tarkkailun miestenvessassa, mistä hän saa outoa mielihyvää, mutta mihin tämä kaikki lopulta johtaakaan?

Alun perin minun ei pitänyt mennä katsomaan sunnuntain ensimmäisenä esitysaikana mitään, mutta koska olin aamulla mökillä vasta puolen seitsemän aikaan ja piti syödä, käydä suihkussa ja laittaa mökkiä vähän siistimmäksi ennen sen luovuttamista, en olisi saanut nukkua kuin pari tuntia, joten jätin unet kokonaan väliin ja painuin aamun ensimmäisellä festaribussilla takaisin keskustaan ja katsomaan Lapinsuuhun siellä näytettävää elokuvaa; olisi tehnyt mieli mennä kuuntelemaan aamukeskustelua, jossa oli Apichatpong Weerasethakul, mutta koska minulla oli matkalaukut mukana, en sitten viitsinyt tunkea sinne niiden kanssa (kuulemma täysiä saleja oli aiempina aamuina ollut). No, mitään en tiennyt tästä Lapinsuussa näytettävästä elokuvasta etukäteen ja niinpä sen argentiinalaisuus/espanjankielisyys tuli täytenä yllätyksenä (luulin nähneeni edellisenä yönä festivaalien ainoan espanjankielisen elokuvan, onneksi näin ei ollut). The Invisible Eye osoittautui kuitenkin ihan mukiinmeneväksi elokuvaksi.

Tämä kuului Tell Me Who You Are -elokuvan ohella siihen kategoriaan, että tapahtui itse tarinassa mitä tahansa, niin sitä seuraa jatkuvasti terveellä uteliaisuudella (vaikka edellä mainitun elokuvan kohdalla homma meinasi kaatuakin liialliseen pituuteen). Maria Teresan tuntemuksia kuvataan hyvin tunnistettavasti, mutta kuvaus ei ole liian kevyt, eikä liian raskas, joten mielenkiinto pysyi hyvin elossa. Mitään suuria juonenkäänteitä ei tapahdu missään vaiheessa, vaan elokuva on vain yhden naisen tarina yhdessä vaiheessa hänen elämäänsä ja sellaisena kuvauksena tämä oli ihan kiva. Vaikka elokuva olikin draama eikä esimerkiksi trilleri, niin silti elokuvassa oli läpi elokuvan sellaista hieman painostavan tunnelman tuntua, mikä auttoi siinä mielenkiinnon säilymisessä loppuun asti, kun Maria Teresa kuitenkin tajuaa tekevänsä jotain kiellettyä, mutta ei vain halua lopettaa sitä. Ei tämä mitään suuria tunteenpurkauksia saanut aikaan, mutta kyllä tämä sellaisen yhden illan... tai aamun... viihteenä hyvin meni. Elokuva kyllä jätti lopun hieman ikävän avoimeksi, mutta vain hieman.

Näyttelijät olivat ihan hyviä, mutta eivät jääneet mitenkään erityisen hyvin mieleen. Julieta Zylberbergin näyttelysuorituksesta sentään jonkinlaiset muistijäljet jäi ja nuo jäljet olivat yksinomaan positiiviset, vaikka hänenkin roolinsa vahvuuden taustalla olivat hyvä kuvaus ja tunnelma. Rehtoria esittänyt Omar Núñez ei suurta vaikutusta tehnyt, mutta ihan hyvin hänkin roolistaan suoriutui. Oppilaista sitten ei jäänytkään mitään sanottavaa. "Perusoppilaita."

Pisteitä: 3/5

PS. Sattuneista syistä hylkäsin näiden arvostelujen puhtaaksi kirjoittamisen ja julkaisemisen kronologisessa järjestyksessä ja siten hyppäsinkin parin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nähdyn elokuvan yli ja julkaisenkin ne vasta vähän myöhemmin (paperillahan mulla on ne jo pitkälti kirjoitettuna). Toisen näistä arvosteluista julkaisen ensi maanantaina, mutta toisen julkaisuajankohta on vielä vähän auki, mutta kuitenkin vielä heinäkuun aikana, koska en vain halua pantata sitäkään loputtomiin.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Hyvä poika