Alkuperäinen nimi: Ultimo mondo cannibale
Ohjaus: Ruggedo Deodato
Käsikirjoitus: Tito Carpi, Gianfranco Clerici, Renzo Genta
Pääosissa: Massimo Foschi, Me Me Lai, Ivan Rassimov
Valmistusmaa: Italia
Ilmestymisvuosi: 1977
Kesto: 87 min

- Viidakko on todella vaarallinen. Minun on rauhoitettava hermoja.
- Se on vaarallinen kyllä, mutta se kiehtoo minua. Se ei tunne sääliä ja iskee kun sitä vähiten odottaa.

Robert ja Rolf (Massimo Foschi ja Ivan Rassimov) laskeutuvat yhdessä Swanin ja Charlien (Judy Rosly ja Sheik Razak Shikur) kanssa koneella keskellä viidakkoa sijaitsevalle kiitotielle ja yrittävät löytää viidakkoleiriä pitävät henkilöt, mutta löytävät vain heidän luurankonsa. He leiriytyvät lentokoneeseen pitäen sitä turvallisena paikkana, mutta yöllä Swan lähtee tyhjentämään rakkoaan ja katoaa. Seuraavana aamuna Robert, Rolf ja Charlie lähtevät etsimään Swania, mutta Charlie kuolee pian alkuasukkaiden ansaan ja Robert ja Rolf huomaavat olevansa primitiivisten kannibaalien joukossa...

Yleensähän sitä sanotaan, että paras jätetään aina viimeiseksi, mutta tällä kertaa kävi kyllä päinvastoin, sillä tämä toistaiseksi viimeinen (no, se Cannibal Holocaust pitää joskus nähdä) kannibaalielokuva oli myös näistä kolmesta The Cannibal Collectionin elokuvista ehdottomasti se heikoin. Elokuvaahan suunniteltiin alunperin jonkinlaiseksi jatko-osaksi pari päivää sitten katsomalleni Mies syvästä joesta -elokuvalle (niin Me Me Lai kuin Ivan Rassimov näyttelevät molemmissa), mutta kun edellä mainitun elokuvan ohjannut Umberto Lenzi vaati liikaa rahaa, joten varsinaisesta jatko-osasta ei enää puhuttu. Ei sillä, jatko-osaksikin Kannibaalit olisi ollut harvinaisen huono.

Aloitetaan ehdottomasti positiivisista puolista, sillä niitäkin löytyi, mitä ei välttämättä uskoisi, kun pistemäärää katsoo. Ensinnäkin sain viimein vastauksen pohdintaani siitä, että miten koen ihmissyönnin, mutta kuten ounastelinkin jo Mies syvästä joesta -elokuvan arvostelussa, niin parissa kohtaa suoritettu ihmissyönti ei tehnyt minuun oikein mitään vaikutusta, vaan pidin sitä vain yhdenlaisena lihansyöntinä, eikä ihmislihan oleminen kyseessä siten tuonut jotain ällöttävyys-/kauheuskerrointa lisää. Goreahan tuo ihmissyönti tarjosi kyllä, mutta en minä siitä mitään lisäarvoa elokuvalle löytänyt. Toinen positiivinen asia oli tosiaan näiden alkuasukkaiden aito primitiivisyys, minkä vuoksi niillä ei siten ollut mitään hökkelikyliä taikka ketään, joka olisi ollut kosketuksissa englannin kielen kanssa. Myöskin pidin siitä, että elokuvan varsinaista keskushenkilöä Robertia ei näytetä suurena valkoisena ylivertaisena olentona, vaan viidakossa hänestäkin tulee ainakin jollakin tavalla villi. Synnytyskohtauksen loppu oli myöskin mukavan tyly.

Se mistä sitten en pitänyt lainkaan, oli itse tarina. Se oli hyvin mitäänsanomatonta huttua oikeastaan alusta loppuun. Ensimmäinen esimerkki tästä nähdään jo Swanin katoamisesta. Robert ja Rolf oli jo tiedostanut viidakossa olevan vaarallisia villejä, mutta siitä huolimatta he lähtevät Charlien vaatimuksesta etsimään tätä. Välillä sitten katsellaan eläimiä kuin missäkin luontoelokuvassa jas näiden mahdolliset keskinäiset tappelut olivat hyvinkin mielenkiinnottomia ja myönnän oikeasti joutuneeni yhdessä vaiheessa kelaamaan taaksepäin, kun ajatukset harhautuivat elokuvan eläimien näyttämisen aikana ihan muualle. Kaiken huipuksi sitten Robert kuljettaa Pulania (Me Me Lai) väkisin ympäri viidakkoa ilmeisesti vain siksi, että Pulan sattuu olemaan nainen ja vieläpä alaston sellainen. Kaiken tämän ympärillä pyörinyt tarina ja sen kuljetus olivat kaikkea muuta kuin mielenkiintoista katseltavaa ja oikeasti jossain vaiheessa aloin jo toivoa elokuvan olevan pikku hiljaa ohi; aiemmat elokuvat sentään jossain määrin jaksoi loppuun asti aika hyvin.

Kyllä Me Me Lai on hyvä näyttelemään villiä, mutta eipä hänen muuta ilmeisesti tarvitsekaan tehdä kuin olla alasti suoriutuakseen tehtävästä. Hänen näyttelemisensä todellinen taso jäi siis totaalisesti piiloon. Massimo Foschin näyttelemistä ei varsinaisesti vikaa ollut, mutta eipä jäänyt hänen roolisuorituksensa myöskään mitenkään erityisellä tavalla mieleen.

Pisteitä: 1,5/5

PS. Itse lähden tästä nyt (no, oikeastaan vasta huomenna) keskelle metsää kauaksi sivistyneestä maailmasta, mutta jos en joudu siellä ollessani kannibaalien ruoaksi, niin ensi viikolla palataan asiaan vähän suuremmalle massalle tarkoitettujen elokuvien kanssa.