Alkuperäinen nimi: Black Water
Ohjaus: David Nerlich, Andrew Traucki
Käsikirjoitus: David Nerlich, Andrew Traucki
Pääosissa: Diana Glenn, Maeve Dermody, Andy Rodoreda
Valmistusmaa: Australia
Ilmestymisvuosi: 2007
Kesto: 85 min

- You want to do some fishing?
- Yeah and see the river.

Lee, Grace ja Adam (Maeve Dermody, Diana Glenn ja Andy Rodoreda) lähtevät kiertämään Australiaa ja päättävät ottaa järjestetyn veneretken jonnekin syrjäiselle jokialueelle, jossa on ennen vilissyt paljon krokotiileja, jotka on tosin sittemmin hävitetty tai siirretty muualle. Venematka alkaakin ihan leppoisasti, mutta kaikki muuttuu, kun yksi jäljelle jäänyt krokotiili kaataa veneen, jolloin Lee, Grace ja Adam joutuvat menemään läheiseen (vedestä nousevaan) puuhun pakoon, vaan mikä neuvoksi, kun varsinaista maata ei näy missään?

Dark Labelin elokuvat selvästi parantavat loppua kohdin. Edellinen, sarjan yhdeksäs elokuva oli jo varsin kelpo tapaus ja itse asiassa ainakin ennakkoon ajattelin seuraavana vuorossa olevan KM 31 -elokuvan olevan yksi boksin parhaista elokuvista, mutta osoittautuuko ennakkofiilis oikeasti, se nähdään sitten illemmalla. Näiden kahden elokuvan välissä ollut sarjan kymmenes elokuva Black Water oli sekin varsin mukava tapaus, vaikka sinänsä simppeli lähtökohta elokuvalle olikin.

Elokuva perustuu jossain määrin tositapahtumiin, mutta en sitten tiedä, kuinka paljon asioita oli dramatisoitu tähän, mutta näkemästäni päätellen aika paljon. Elokuva lähti käyntiin eräänlaisena matkailukertomuksena, mitä oli ihan kiva katsoa ennen varsinaista jännitystä. Krokotiilin alkaessa tehdä kiusaa retkeilijöille tunnelmaa luotiin jättämättä krokotiili pääosin veden alla ja siten katsoja(kin) joutui pohtimaan jatkuvasti, että missäköhän suunnassa se krokotiili nyt onkaan vai onko lainkaan missään. Elokuvan "paha" siis oli jatkuvasti näkymättömissä, mutta kuitenkin fyysisesti selvästi olemassa siellä jossain. Pari yllätyshyökkäystäkin nähtiin, mikä oli vain plussaa ja vielä enemmän plussaa oli se, että vaikka oltiinkin kauhuelokuvamiljöössä, niin kaikki jännitys ei sijoittunutkaan sysimustaan yöhön, vaan itse asiassa yölliset tapahtumat jäivät aikalailla minimiin. Kaikki tapahtumat ryyditettiin vielä sellaisella hiljaisella, mutta elokuvaan hyvin sopivalla musiikilla, joten elokuvasta jäikin pääosin positiiviset fiilikset, vaikka Leen ja krokotiilin kohtaamiset hieman veivätkin (uskottavuuden puolesta) hieman tehoa tästä. Loppuratkaisu oli karu, mutta ei kuitenkaan liiaksi pilatakseen jo nähtyä puolitoista tuntista.

Näyttelijät olivat ihan hyviä ja varsinkin elokuvan naiset Diana Glenn ja Maeve Dermody saavat kiitosta. Kuitenkin olisin mieluummin nähnyt Glennin elokuvan varsinaisena päätähtenä (jos nyt sellaista ylipäätään oli), enkä niinkään Dermodya, tosin tämäkin johtui pitkälti Glennin hahmon Gracen koettelemuksista.

Pisteitä: 3,5/5