Alkuperäinen nimi: Manhattan
Ohjaus: Woody Allen
Käsikirjoitus: Woody Allen, Marshall Brickman
Pääosissa: Woody Allen, Diane Keaton, Michael Murphy
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1979
Kesto: 96 min

- I can't understand hou you can prefer her to me.
- You can't understand that?
- No, that's...
- You knew my history, when you married me.
- I know. My analyst warned me, but you were so beautiful that... that I got another analyst.

Kahdesti eronnut Isaac (Woody Allen) seurustelee 17-vuotiaan Tracyn (Mariel Hemingway) kanssa. Hänen naimisissa olevalla ystävällä Yalella (Michael Murphy) on avioliiton ulkopuolinen ja tuhoon tuomittu suhde Maryyn (Diane Keaton). Isaac jättää epätyydyttävän työpaikkansa ja alkaa kirjaa kirjoittaa kirjaa. Myös Isaacin ex-vaimo Jill (Meryl Streep) kirjoittaa kirjaa aiheesta, joka ei ole täysin Isaacin mieleen: heidän avioliitostaan. Lisäksi Isaac viettää paljon aikaa Maryn kanssa, joten kun Yalen ja Maryn suhde päättyy, niin monen asian on muututtava...

Olin miettinyt, josko 1001-projektin sadas katsomani elokuva olisi ollut joku minulle tärkeä elokuva, mutta vaikka DVD-seinäni pursuaa mielestäni todella hyviä vielä arvostelemattomia (mutta jo vähintään kerran katsottuja) 1001-elokuvia, niin enpä oikein keksinyt elokuvaa, joka olisi sopinut tähän tilanteeseen; yksi elokuva tuli kyllä mieleen, mutta erinäisistä syistä johtuen arvostelen sen vasta ensi kuun puolella. Niinpä päätin jatkaa suosiolla näiden katsomattomien elokuvien parissa ja sillä listalla katseluvuorossa oli tämä elokuva, josta oli oikeastaan hyvin vaikeaa saada mitään tekstiä aikaisesti. Sen verran kuitenkin tähän sanottakoon, että tämän rajapyykin olisi voinut kyllä rikkoa paremmallakin elokuvalla, sillä Manhattan ei todellakaan ollut mitään merkkitapaus ja taitaapa olla jopa näkemistäni Woody Allen -elokuvista toistaiseksi se (niukin naukin) heikoin.

Aluksi näytti siltä, että elokuvassa olisi Hannah ja sisarten tapaan liian monta sivujuonta, mutta onneksi näin ei sitten ollutkaan, vaan Isaac oli elokuvan selkeä keskushenkilö, jonka ympärillä muut sitten pyörivät. Käsiteltiinhän tässä jonkin verran toki Yalen ja Maryn suhdetta toisiinsa, mutta tähänkään ei käytetty liiemmälti aikaa ja tälläkin suhteella oli selvä linkki Isaaciin, joten se ei oikeastaan haitannut. Pääosa elokuvasta menee ihmissuhdesotkujen keskellä, mikä ei nyt ollut sitä parasta viihdettä. Tuntui kuin elokuva olisi ollut jollakin lailla pysähtyneessä tilassa, sillä vaikka hahmot liikkuivatkin suhteesta toiseen, niin mitään järin isoa ei kuitenkaan tapahtunut. Isaac nyt ehkä oivaltaa jotain itsestään, mutta sekään ei täysin varmaa ollut, sen verran tuuliviiriltä tapaukselta vaikutti. Dialogit (ja Isaacin monologit) sisälsivät kyllä joitakin kivoja oivalluksia, mutta ei tarpeeksi, jotta olisin elokuvasta ihan kaikkea irti saanut. Elokuvassa silti riitti jossain määrin koukkua, mikä saattaa selittyä sillä, että osalla henkilöistä oli samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin mitä minulla on ollut viime aikoina ja siten seurasinkin kiinnostuneena, syntyykö niistä mitään. New York on jälleen kerran isossa roolissa ja Allen pääsee esittelemään sitä yllin kyllin. Elokuvan loppu kuvasi hyvin koko elokuvaa, sillä se loppui vähän niin kuin ei-mihinkään. Elokuva ei loppunut siis varsinaisesti kesken, mutta ei tarjonnut myöskään mitään kunnollista lopetusta, se vain loppui.

Woody Allen oli aika lailla oma itsensä ja mitä rivien välistä luin ja kuvien välien havaitsin, niin jälleen kerran hän tuntui esittävän jollain tapaa itseään ja ehkä siinä syy, miksi hän oli roolissaan näinkin hyvä. Kuitenkin Isaacissa oli paljon samaa kuin hänen hahmossaaan Hannah ja sisaret -elokuvassa, joten tämän johdosta oli jotenkuten helppo vetää yhtymäkohtia myös Alleniin itseensä. Diane Keaton oli niin ikään hyvä, mutta arvaatteko, kenelle olisin toivonut isompaa roolia? Kyllä, arvasitte oikein: Meryl Streepille, joka nähtiin elokuvassa vissiin vain kahdessa tai kolmessa kohtauksessa, ja jota en ollut nähnyt aiemmin näin nuorena. Pienestä roolistaan huolimatta hän oli vakuuttava Jillinä, joka oli jotensakin tuskastunut ex-mieheensä Isaaciin.

Pisteitä: 2,5/5

PS. Jotta 1001-elokuville annettuja pisteitä olisi helpompi seurata, julkaisin nyt sadannen 1001-elokuvan kunniaksi sivun, johon on listattu 1001-elokuvat annettujen pisteiden mukaan. Kuten kyseisestä listasta voi havaita, niin vaikken ihan kaikista elokuvista olekaan pitänyt, niin keskiarvo on selvästi positiivisen puolella.