Alkuperäinen nimi: Raising Arizona
Ohjaus: Joel Coen
Käsikirjoitus: Ethan Coen, Joel Coen
Pääosissa: Nicolas Cage, Holly Hunter, John Hunter
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1987
Kesto: 90 min

- You mean you busted out of jail.
- No, ma'am. We released ourselves on our own recognizance.
- What Evelle here is trying to say is that we felt that the institution no longer had anything to offer us.

1328563879_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

H.I. McDunnough (Nicolas Cage) eli tuttavallisemmin Hi on pikkurikollinen, joka on erikoistunut ruokakauppojen ryöstämiseen, tosin melko huonolla menestyksellä, sillä hän tuppaa aina jäämään kiinni. Sitten hän tapaa Edin (Holly Hunter), josta hän kiinnostuu, vaikka he tapaavatkin vain pari kertaa vuodessa ja silloinkin pidätyskuvan ottohetkillä, sillä Ed on poliisi, jonka vastuulla on pidätyskuvat. Muutaman kerran tavattuaan Hi kosii Ediä ja menevät lopulta naimisiin ja Hi alkaa tehdä tehtaalla hanttihommia. Pian Ed alkaa kaivata omaa lasta, mutta ongelmana on vain se, että Ed ei voi saada sellaista luonnollisin menetelmin ja Hin rikostaustan vuoksi adoptiokaan ei onnistu. Sitten huonekalupohatta Nathan Arizonan (Trey Wilson) perheeseen syntyy viitoset, joista kaikista Arizona ei usko selviävänsä. Niinpä Ed pakottaa Hin sieppaamaan yhden vauvoista, Nathan Jr.:n (T.J. Kuhn), mutta uuden lapsen hoitaminen ei tule olemaan niin helppoa kuin he ovat kuvitelleet. Ei siksi, että vauva itse aiheuttaisi hankaluuksia, vaan koska Nathan Jr.:n ympärillä kaikki aikuiset tuntuvat olevan täysiä idiootteja...

Tämä elokuva edustanee viime vuosikymmenten ainoita Hollywoodissa tuotettuja 1001-elokuvia, joita en ollut tuntenut edes nimeltä ennen kuin elokuvan pistin ostoskoriin (voin olla toki väärässäkin). Arizona Baby kuuluu niihin samoihin viime maaliskuussa hankittujen leffojen joukkoon, joita olen nyt katsellutkin viime aikoina ja tuolloin elokuvan tiedot tuli tietysti pistettyä tietokantaankin, mutta tähän päivään mennessä ne sinne merkityt tiedot olin jo unohtanut. Niinpä pitkin elokuvaa mietinkin, että kuka on voinut tehdä näin kahjoa tavaraa ja vasta elokuvan loppuhetkillä muistin elokuvan olevan Coenin veljesten käsialaa... "kuinka muutenkaan". Myönnettävä on, että osin Nicolas Cagen takia suhtauduin elokuvaan etukäteen ehkä hieman arastellen, mutta Arizona Baby olikin loppujen lopuksi ihan hyvä komedia.

Elokuvan alussa nähdään Hin ja Edin romanssin vähittäinen synty ja siinä sivussa Hi tietty ryöstelee kauppoja ja käy istumassa vankilassa, mutta tämä alkuvaihe ei varsinaisesti temmannut mukaansa, vaikka toisaalta Hin kertojaäänestä pidinkin. Elokuva lähtee kunnolla käyntiin vasta siinä vaiheessa, kun Hi ja Ed pistävät hynttyyt yhteen ja muuttavat asuntoautoonsa. Pian startataankin tämä lapsenhankintaprojekti ja tässä vaiheessa sitten tajusin, että luvassa on todella kahjoa menoa, jota ei todellakaan pidä katsoa hirveän tiukkapipoisesti. Aika pitkään seurasin elokuvaa ihan sellaisena peruspositiivisena yhden illan viihteenä, mutta jossain puolenvälin tietämillä tajusin, ettei tarina tulisikaan kulkemaan ihan tavanomaisia polkuja, joten siitä sain selvästi lisää virtaa tähän katseluun ja loppupuolisko elokuvasta olikin täynnä mainioita kohtauksia. Kaiken kaikkiaan elokuva oli humoristisen lisäksi jollain tapaa perin lämminhenkinen, vaikka eipä siinä nyt hirveästi järjen hiventä ollut, mistä osoituksena vaikkapa elokuvan huvittava loppukohtaus.

Lapsisieppaajiksi nämä McDunnoughit olivat sen verran urpoja, ettei niiden järjenjuoksulle voinut muuta kuin naureskella. Mietitytti kanssa se, että miten muut elokuvan keskushenkilöt suhtautuisivat pääparin urpouteen. Ilokseni huomasinkin kuitenkin, että oikeastaan kaikki elokuvan hahmot ovat enemmän tai vähemmän urpoja, mutta täysin tarkoituksellisesti, sillä hahmot ja osa tapahtumatkin oli vedetty niin yli, että hahmojen toilailut viihdyttivät. Oli kyseessä sitten köyhemmän McDunnoughit, Hin vankilakaverit tai rikkaat Arizonat, niin siitä huolimatta nämä kaikki hahmot olivat tavalla tai toisella (urpoja) juntteja.

Nicolas Cage ja Holly Hunter olivat oikein kiva pariskunta, vaikka en oikein tahtonutkaan kestää Cagen hahmon viiksiä. Ihan mukiinmenevän roolityön Cage kuitenkin tekee ja vetää roolinsa juuri sopivasti yli. Hunter oli ehkä kuitenkin kaksikosta se vähän vahvempi, sillä vaikka Ed oli ihan yhtä urpo kuin Hikin (ääh tää taivuttaminen), niin samalla Edissä oli myöskin sellaista tietynlaista rooliin vaadittavaa äidillisyyttä, mikä teki Hunterista varsin sympaattisen. Pääparin ulkopuolella eniten tykkäsin kuin suoraan Mad Maxista karanneesta Leonard Smallsista ja sen esittäjästä Randall "Tex" Cobbista, eikä Nathan Arizonaa näytellyt Trey Wilsonkaan huono ollut. Mukana menossa: John Goodman (Kiviset ja Soraset) sekä William Forsythe (The Rock - Paluu Helvettiin).

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Descendants