Alkuperäinen nimi: Hora
Ohjaus: Reinert Kiil
Käsikirjoitus: Reinert Kiil
Pääosissa: Isabel Vibe, Kenneth Falkenberg, Jørgen Langhelle
Valmistusmaa: Norja
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 90 min

- John sanoikin, että pidit minusta eniten.

Kaksi nuorta naista raiskataan ja tapetaan jossain syrjässä. Muutamia päiviä tämän jälkeen Rikke (Isabel Vibe) ajelee kohti nuoruudenkotiaan, jossa hänen on tarkoitus kirjoittaa kirjaa. Matkalla hän käy tankkaamassa huoltoasemalla, jossa hän kiinnittää paikallisten miesten huomion. Saavuttuaan perille hän tekee kaikkensa saadakseen tehdä töitä rauhassa, mutta nämä miehet haluavat kovasti päästä panemaan Rikkeä ja vaikka kuinka Rikke sanoo ei, niin he eivät niin vain anna periksi, mikä muodostaa myös heille myöhemmin ongelmia...

Tämä elokuva oli ainoa Oslosta ostamistani elokuvista, joita en ottanut käteen omatoimisesti, sillä en huomannut tätä itse, vaan leffakaupan myyjä tämän minulle antoi käteen, kun kyselin norjalaisten kauhuelokuvien perään. Ei sillä, ettenkö itsekin olisi tätä mukaan napannut, jos olisin bongannut, mutta kyllä tämä aikalailla torsoksi jäi. Elokuvan on sanottu olevan Norjan ensimmäinen grindhouse-elokuva ja termi grindhouse on minulle tuttu ainoastaan Tarantino/Rodriguez -yhteistyöstä, joten en sitten tiedä, kuinka alhaalle tuotannon puolella "ammattimaisissa" grindhouse-elokuvissa voidaan mennä, mutta tämän elokuvan laatu oli niin alhaalla, että jos tämä ei ollut amatööriporukan tekemä, niin kummastelen kummasti. Hora kun oli aivan luokaton tekele, vaikka tarjosikin ihan pieniä valopilkkuja.

Elokuvan ensimmäisessä, pimeässä kuvatussa kohtauksessa elokuva näytti vielä aika hyvältä noin niin kuin kuvauksen suhteen, vaikka käsivarakameralla liikkeellä oltiinkin. Kuitenkin tämä kohtaus päättyi sitten paljaiden tissien näyttämiseen ja siihen raiskaamiseen (yhdyntää ei näytetty, vaan kuvassa oli nämä naiset noin vyötäröstä ylöspäin) samalla kun taustalla kuului sellaista ääntä, että tuntui kuin joku olisi hengittänyt Darth Vader -maski päällä. Tässä kohtaa ajattelin vielä, että elokuvassa koituu jonkinlainen nykyaikainen Viiltäjä-Jack -tarina (ainakin toinen naisista näytti ihan prostituoidulta), mutta pian nämä ajatukset lensivät romukoppaan sen siliän tien. Elokuvassa keskityttiin enemmän näyttämään milloin tissejä ja milloin muuten vaan seksikkäitä poseerauksia vaatteet päällä ja välillä tuli oikeasti sellainen tunne kuin katsoisi pornoelokuvaa, jossa itse pornoilu on jätetty vähemmälle (tissejä ei kuitenkaan ihan jatkuvalla syötöllä ruudussa näytetty). Tarina oli ohuen ohut, eikä tarjonnut oikeastaan mitään mielenkiintoista pitkiin aikoihin, mutta elokuvaan tuli kuitenkin hivenen imua sen jälkeen, kun nämä kylän miehet olivat saaneet asiansa hoidettua ja oli Rikken vuoro näyttää, mistä puusta hänet on veistetty.  Kuitenkin loppupuolellakin asioita oli vedetty sen verran yli, etten kyennyt saamaan otetta siitä edes silloin. Yhtenä esimerkkinä toimikoon poliisin (Jørgen Langhelle) kohtalo, sillä häntä ammuttiin rintaan useita kertoja, minkä jälkeen Rikke veti häntä auton perässä köyteen sidottuna, mutta siitä huolimatta hän eli vielä senkin jälkeen. Loppuratkaisussa ei ollut sinänsä mitään yllättävää. Kaiken muun huonon lisäksi elokuva oli puolentoista tunnin mittaisenakin ihan liian pitkä.

Huomasitteko muuten elokuvalle antamani genreluokitukset? Kauhun lisäksi olen luokitellut elokuvan komediaksi, mutta vain, koska niin IMDB:ssä kuin kotelon takakannessa elokuva on luokiteltu myös sellaiseksi. Kuitenkaan en oikein tajunnut, että missä oli elokuvan huumori. Oliko huumoria nämä lukuisat tarkoitukselliset seksikkäät poseeraukset? Vai sittenkin tämä tapa, jolla tämä porukan vammainen oli kuvattu? Vai oliko huumoria sittenkin se tapa, jolla nämä mulk... miehet saivat kurjan loppunsa? Vai siinä, kuinka tekijät tulivat mitä ilmeisemmin samalla promonneeksi aiempia tuotoksiaan? Toisaalta sitten humoristisuus saattoi kyllä tulla siitäkin, että vähän väliä tuli ilmeisesti grindhouse-perinteitä kunnioittaen muka teknisiä häiriöitä sinne tänne ja kerran tuli jopa kohtaus (rakasteluvaiheessa), jossa ilmoitettiin osan filmimateriaalista kadonneen, minkä vuoksi panoa ei voitu näyttää. Jos näin, niin minua ei ainakaan naurattanut. Pitäisikö minulla olla norjalainen huumorintaju, jotta tajuaisin elokuvan huumoriaspektin? Jos niin, niin taidanpa sitten pitäytyä omassa huonossa huumorissani, enkä vaihtaa moiseen. Ehkä kuitenkin elokuvan suurin huumoriarvo syntyikin siitä, että se on ylipäänsä tehty. Vaikka en ihan pohjapisteille tätä päästänytkään, niin silti sanon tämän: Älkää pilatko iltaanne katsomalla tämä elokuva, vaikka tulisikin vastaan (todennäköisyys on onneksi aika pieni).

Suurin syy siihen, miksei tämä jäänyt vain yhteen pisteeseen, löytyy Isabel Vibestä. Ei, hän ei ole mikään suuri näyttelijä, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanut hänen ruumiinsa esittely pätkän vertaa, oli kuinka pornotähti tahansa (seikka, mikä selvisi minulle vasta elokuvan jälkeen). Elokuvan aikana hän oli pitkään ihan yhtä mitäänsanomaton kuin kaikki muutkin, mutta viiltelyn uhriksi jouduttuaan Rikkestä paljastui kostonhimoinen nainen ja verissäpäin ollessaan Vibe näytti todella niin karmivalta kuin mitä kauhuelokuvan pääuhrilta voisi odottaakin. Kuitenkaan tämäkään ilo ei kestänyt niin kauan, että elokuva olisi ansainnut tämän parempia pisteitä, varsinkin kun ne muut näyttelijät elokuvan lopussakin olivat aivan yhtä onnettomia kuin aiemminkin.

Pisteitä: 1,5/5

P.S. Norjalaiset elokuvat on pääosin nyt ohi ja yhtä haluamaani asiaa en saanut: kohtauksia Oslosta niin, että olisin voinut hiljaa mielessäni hihkaista, että "Mä oon kävellyt tuolla". No höh. Ei sitten!

Seuraavana arvosteluvuorossa: Juhlat