Alkuperäinen nimi: MacGyver - Season 1
Ohjaus: Alan Smithee, Paul Stanley, John Patterson, ym.
Käsikirjoitus: Thackary Pallor, Terry Nation, Dennis Foley, ym.
Pääosissa: Richard Dean Anderson, Dana Elcar
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1986
Jaksojen määrä: 22

- You'll be the last one to die, MacGyver.
- That's what I figure too: Of old age, hopefully.

1307545072_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sanottakoon se nyt heti kärkeen: Ihmemies MacGyver on yksi eeppisimmistä sarjoista ikinä. MacGyver (Richard Dean Anderson) on romanttinen seikkailija, joka selviää pulasta kuin pulasta välillä hyvin absurdienkin viritystensä avulla, minkä vuoksi hallitus käyttää hänen taitojaan hyödyksi lähettämällä hänet vaikka purkamaan ydinpommia tai salakuljettamaan salaisia mikrofilmejä maasta kuin maasta, eikä hän käytä edes aseita, mutta silti kaiken maailman pommit sun muut on MacGyverin mielestä ihan ok. Nainenkin tahtoo löytyä melkein joka satamasta. Niin ja jos tässä ei ole eeppisyyttä tarpeeksi, niin sekin on hauskaa, että oli MacGyver missä tahansa maailmankolkassa tahansa, niin totta kai siellä puhutaan englantia, vaikka ei puhuttaisikaan itse MacGyverille tai muille englanninkielisille. Minuun tämä seikkailullisuus on aina iskenyt, enkä ole kyllästynyt sarjaan vieläkään, vaan viihdyn sen parissa vuodesta toiseen.

Minä kuulun niihin onnekkaisiin, jotka näkivät sarjaa jo ensimmäisellä esityskerralla, kun sarja tunnettiin täällä nimellä Ihmemies, vaikka toki silloin vain viimeisiä kausia tuli nähtyä. Nykyään tunnen sarjan nimenomaan sen alkuperäisellä nimellä MacGyver, mutta koska suosin suomenkielisiä nimiä, käytän mielelläni nimien ristisiitosta, jota on käytetty uusintakierroksilla eli Ihmemies MacGyveria. Se vaan kuulostaa niin paljon paremmalta kuin pelkkä Ihmemies. Useasta katselukerrasta huolimatta en ole täysin varma, olenko vieläkään nähnyt kaikkia jaksoja, mutta varmaankin 90% sentään. Minulla oli kaksi ensimmäistä kautta jo hankittuna ja olinkin jo jonkin aikaa odotellut loppujen kausien saamista "sopivaan hintaan" ja kun tuossa jouluna sain Discshopiin lahjakortteja, minun ei hirveästi tarvinnut miettiä, mihin ne kulutan ja niinpä kaikki loput kaudet sekä vasta ilmestyneet tv-elokuvatkin tuli hommattua sitten kerralla. Päätinkin sijoittaa tämän sarjan katselun kesään ja yrityksenä olisikin katsoa koko sarja sekä tv-elokuvat heinäkuun loppuun mennessä, mutta jos en ihan siihen yllä, niin elokuun loppuun mennessä kuitenkin. Saas nähdä miten käy, kun viimevuotinen kesäprojekti tuli päätökseen vasta vähän ennen joulua. Alku näyttää kuitenkin lupaavalta. Mitä tulee tähän ensimmäiseen kauteen, niin tarjoaa kyllä sopivan jännittäviä seikkailuja niin, ettei tämän kauden parissa voinut olla viihtymättä. Niin ja sivuhuomiona mainittakoon, että vaikka olikin osittain sattumaa, niin kun pistin ensimmäisen jakson pyörimään, minulla oli rapakon takaa asti tilattu Phoenix Foundation -paita päällä.

Nyt kun kyseessä on ensimmäisen kauden arvostelu, niin pitkitetään postia aloittamalla ihan alusta. Siis jaksojen alusta. Vähän tuntui siltä, että ensimmäisellä kaudella ei oltu vielä kovin selvillä siitä, miten jaksot pitäisi... noh... jaksottaa, sillä varsinkin kauden alkujaksoissa nähdään ennen alkuintroa lyhyt seikkailu, jolla ei yleensä ole tekemistä varsinaisen jakson kanssa, vaikka siitä alun seikkailusta yleensä pieni maininta onkin sitten itse varsinaisen jakson alussa. Näitä lyhyttarinoita oli ihan alussa vissiin joka jaksossa, mutta muutamien jaksojen jälkeen niitä olikin vain silloin tällöin ja minulle tuli ainakin sellainen tuntu, että varsinaiseen tarinaan ei ollut saatu tarpeeksi kestoa, joten niitä pitkitettiin näillä alun pikkutarinoilla. Sitten taas yhdessä jaksossa (Flame's End) tuli vähän pidempi alkujuttu ennen alkuintroa, joka olikin sitten suoraan kytköksissä varsinaiseen tarinaan. Pientä hakemista siis oli. Niin ja älkääkä ymmärtäkö väärin, minusta nämä pikkutarinat olivat ihan mukavia alkupaloja ja jos niitä ei olisi ollut, niin tiedä sitten, olisimmeko koskaan nähneet MacGyverin purkavan ydinpommia klemmarilla tai muuntamassa hauta-arkkua vesiskootteriksi. En tiedä, mutta noiden mainittujen macgyverismien vuoksi voin sanoa, että nämä alkujutut puolustivat paikkaansa ihan hyvin.

Sitten itse alkuintron kimppuun, jossa soitetaan se minun kaikkien aikojen tunnarisuosikkini. Kun sain kännykän, johon sai ladattua itse musiikkia, olisin ottanut siihen MacGyver Themen, jos se ei olisi silloin ollut kaikilla (sehän oli niitä ensimmäisiä ladattavia soittoääniä, ellei peräti ensimmäinen Knight Rider Themen ohella), mutta nykyään kun soittoäänien kirjo on suurempi, löytyy se minun kännykästäni. Minusta Randy Edelman on tehnyt loistavaa työtä tuon tunnusmusiikin kanssa, kun se hyvän rauhallisemman osuuden jälkeen lähtee kunnolla käyntiin, enkä kyllästy siihen varmaan koskaan... niin ja 1,5x -nopeudellakin se kuulostaa kanssa aika hauskalta, kun sitä PS3:lla kokeilin. Mitä tulee alkuintron muuhun antiin, niin napatut klipit vaihtuvat vissiin pari kertaa kauden aikana ja minusta ne on erittäin hyvin koottu. Varsinkin siinä ensimmäisessä introvideossa klippikooste yhdistettynä MacGyver Themeen sai jokaisen näytetyn kohtauksen näyttämään siltä, että ne olisivat kaikki hyvin toiminnallisista kohdista, vaikka todellisuudessa osa niistä tapahtui hyvinkin rauhallisissa merkeissä eli niin sanotussa valmisteluvaiheessa. Toisessa introssa sitten rauhallisemmilta näyttäneet kohtaukset olivatkin oikeasti rauhallisia ja toiminnalliset kohtaukset oikeasti toiminnallisia.

Kauden aikana MacGyver muun muassa pelastaa loukkuun jääneet tiedemiehet pulasta ja tulee tukkineeksi myös kemikaalisen vuodon (Pilot), pelastaa köyhän kylän asukkaan orjapiiskurilta (The Golden Triangle), hankkii salaisia tietoja sisältäviä mikrofilmejä erinäisistä maista, pelastaa viidakossa sijaitsevan maatilan sotilasmuurahaisilta (Trumbo's World) ja nörttiteinin rikollisilta (Ugly Duckling), joutuu panttivangiksi aavikon pienlentokentällä (Last Stand), mielisairaalaan (A Prisoner of Conscience) sekä vankilaan (The Escape), näkee näkyjä (Nightmares), joutuu salamurhahankkeen uhriksi (Target MacGyver) ja paljon, paljon muuta. No, sehän oli tietenkin selvää, että MacGyver selviää pulasta kuin pulasta, mutta miten se tapahtui, niin sitä miettiessä jaksot aiheuttvati sellaista mukavaa jännitystä, minkä vuoksi jokaista jaksoa oli oikeinkin kiva seurata. Jaksojen välillä ei ollut mitään suurta tasoeroa siis, mutta jos niitä mielenkiintoisimpia jaksoja pitää väkisin luetella, niin ainakin nämä jaksot, joissa oli vakituisiksi sivuhahmoiksi tulevia henkilöitä, kuten Target MacGyverissa oleva MacGyverin isoisä (John Anderson) ja Every Time She Smiles -jaksossa oleva Penny Parker (Teri Hatcher). Myöskin jaksot, joissa joku muukin kuin MacGyver macgyveroi, ovat oikein hauskoja ja yksi jaksoista oli edellä mainittu Target MacGyver ja toinen puolestaan Ugly Duckling. Pidin myös siitä, että kaikkien niiden, joiden kanssa MacGyver on tekemisissä jaksojen alussa, kohdalla kaikki ei todellakaan mene putkeen ja muutenkaan jaksot eivät pääty aina parhain päin, vaikka lopussa oltaisiinkin toiveikkaalla mielellä. Niin ja tietäähän sen, kun eri suunnitelmia läpikäydessään sanotaan "jos mikään muu ei auta", niin silloin päädytään lopulta tähän viimeiseen ratkaisuvaihtoehtoon. Tietenkin tätä vaivasi toimintasarjojen ja -elokuvien perusongelma, eli vaikka kuinka ammattisotilaat/-tappajat ampuisivat kohti, niin yksikään ei osu, mutta kun ei anna tällaisen seikan häiritä, niin tästäkin sarjasta saa paljon enemmän irti. Kausi oli myös mielenkiintoinen ajankuva, kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan ja niinpä monet seikkailut johtivatkin Neuvostovaltojen alueille ja itä-länsi -asetelma pääsi valloilleen. Kokonaisuudessaan kaudessa riitti siis kunnolla mielenkiintoa ja vähän pientä jännitystäkin viihdyttääkseen minua kunnolla, eikä aika siten käynytkään missään vaiheessa pitkäksi.

Isäni joskus nauroi, että miten onkaan niin, että kaikki tarvittava aina löytyy MacGyverin läheltä niin, että hän selviytyy kaikista haasteista, mutta isäni oli selvästi ymmärtänyt asian ihan väärin. Juttuhan on nimittäin tietenkin aivan päinvastoin. Ei kaikki tarvittava löydy MacGyverin läheltä, vaan MacGyver tekee läheltä löytämistään asioista tarvittavan. Eli spekulatiivisesti ajatellen: jos jotain esinettä, mitä MacGyver lopulta päätyykään käyttämään, ei jostain syystä olisikaan löytynyt, olisi MacGyver korvannut esineen jollakin toisella. Näin yksinkertaista se on. Macgyverismeistahan sarja nimenomaan muistetaan, mutta todellisuudessa ei niitä mahdu yleensä yhteen jaksoon kuin muutama, joten aikaa jää myös itse tarinan kehittelyyn. Itse kun olen jokseenkin tumpelo käsistäni, eikä fysiikkaa ja kemiaa tullut käytyä kuin sen verran kuin oli pakko, niin useimmat näistä macgyverismeista meni yli hilseen, mutta siitä huolimatta niitä oli oikein hauska seurata. Ihmetyttää vaan, että oliko sarjan palkkalistoilla kenties joku, jonka päivittäisiin tehtäviin kuului vain keksiä näitä eri virityksiä? Minusta oli huvittavaa parissa jaksossa se, että MacGyver näkee hirveästi vaivaa tehdäkseen roistoja hidastavan virityksen, vaikka hän ja seuralaisensa pääsisivät paljon pidemmälle pakoon ilman sitä virityksen tekoa. Tällaisia tapauksia tuli ainakin pari vastaan.

Allekirjoittaneelle parhaimpia macgyverismeja tällä kaudella saivat edustaa käpypommit, uuninpuhdistajan ja maidon käyttäminen pommin hapon neutraloimiseen, kynttilöiden ja papattimattojen käyttäminen kirkonkelloissa luomaan ampumisen ääntä, kynttilöiden, maton ja satunnaisten johtojen käyttäminen defibrillaattorina, paraabelipeilin ja Jeepin sivupeilin käyttäminen auringonsäteen vangitsemiseen ja heijastamiseen haulikkoon niin, että se räjähtää (tosin tämä vain siksi, että sattumalta töissä puhuttiin just viime viikolla tästä systeemistä ja minä menin vielä sanomaan, että kuulostaa aika MacGyverilta) sekä yllä mainittujen alkupalojen jutut.

Richard Dean Andersonin paikalla olisi periaatteessa voinut olla moni muukin, mutta kun kerran on tottunut häneen, niin kyllähän hän roolinsa komeasti vetää, ei siinä mitään, eikä enää osaa oikein ketään kuvitella hänen paikalleen. Aluksihan MacGyver toimi niin sanotusti yksin tehden keikkaa satunnaisille valtion virastojen tyypeille, mutta ilmeisesti hänelle haluttiin jonkinasteinen vakituinen käskynantaja, sillä jaksosta 11 lähtien mukana alkoi hyöriä Dana Elcarin esittämä Peter Thornton eli tuttavallisemmin Pete Thornton ja vaikka hän ei vielä tällä kaudella päässytkään alkuintroon, niin hänet kuitenkin nähtiin melkein joka jaksossa tämän jälkeen. Hän ei ollut kuitenkaan vielä Phoenix Foundationissa, vaan valtion hommissa, joissa hän yleni alussa melkein joka jaksossa. Mukana menossa: Robert Englund (vanhempi Painajainen Elm Streetillä), Jackie Earle Haley (uudempi Painajainen Elm Streetillä), Teri Hatcher (Täydelliset naiset), Peter Jurasik (Hill Street Blues) sekä Steven Williams (Salaiset kansiot).

Pisteitä: 4,5/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Pete Thornton tuli kuvioihin tosiaan vasta jaksossa 11, mutta Dana Elcar nähtiin jo sarjan pilottijaksossa, jossa hän esitti yhtä räjähdyksessä kärsineen laboratorion työntekijää. Ei ikimuistettava rooli tämä, mutta totta kai se pistää silmään, kun tietää hänen roolinsa myöhemmin sarjassa.

Toinen satunnainen hauska fakta matkan varrelta: MacGyver ei liiemmin tykkää ampuma-aseista ja jos hän käyttää niitä, niin yleensä macgyverismeihinsa, mutta sarjan pilotissa hän käyttää asetta juuri siihen tarkoitukseen, mihin se on luotukin... ja hän ampuu vielä kohti roistoja. Aika harvinaista herkkua.

Iltaedit. Phoenix Foundation -jutut lisätty.

1. kausi, 2. kausi, 3. kausi, 4. kausi, 5. kausi, 6. kausi, 7. kausi, Ihmemies MacGyver: Kadonnut aarre, Ihmemies MacGyver: Tuomiopäivä

Seuraavana arvosteluvuorossa: Paul