Alkuperäinen nimi: Lost - Season 1
Ohjaus: J.J. Abrams, Jack Bender, Kevin Hooks, ym.
Käsikirjoitus: J.J. Abrams, Damon Lindelof, Jeffrey Lieber, ym.
Pääosissa: Matthew Fox, Evangeline Lilly, Josh Holloway, ym
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2005
Jaksojen määrä: 25

- How exactly does something like this happen?
- Are you on the same island as I am?
- Guess that explains it.

Oceanic 815:n lento Sydneystä Los Angelesiin hajoaa taivaalla kappaleiksi ja yksi osa koneesta putoaa hiekkarannalle. Onnettomuudesta selviytyy erityisen paljon ihmisiä, melkein viisikymmentä, jotka ovat rannalla hyvin kaoottisessa tilanteessa, sillä koneen romut aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita. Kun pahimmasta on selvitty, alkaa jonkinasteinen sopeutuminen uusiin asuinoloihin, vaikka moni ajatteleekin heidän pääsevän saarelta nopeasti. Hyvin pian heille kuitenkin selviää, ettei saari olekaan mikään ihan tavallinen saari...

15.10. julkaistaan Lostin kuudes kausi, jota olen odotellut kuin kuuta nousevaa jo viidennen kauden katsomisesta lähtien, sillä jätinhän kauden katsomatta tv:stä, koska olin tehnyt aiempienkin kausien kanssa samoin. Niinpä ajattelin, että voisi muistin virkistykseksi käydä nämä vanhat kaudet läpi ennen tuota viimeistä kautta (ja saada samalla nämä kolme ensimmäistä kautta arvosteltua myös blogiin), sillä ainakin edellisen kauden ilmestyessä neljännen kauden lopun tapahtumat olivat pyyhkiytyneet pois mielistä ja nyt en halunnut, että käy niin. Toki minä muistan nyt viidennen kauden lopun tapahtumat hyvin, mutta mielessä pyöri kuitenkin ajatus siitä, että jotain varmasti olin unohtanut (ja olinkin), joten siksikin sarja on hyvä käydä läpi juuri ennen viimeistä kautta.

Sanottakoon tuohon viimeiseen kauteen vielä sen verran, että olen suhtautunut kuudennen kauden tapahtumien paljastumiseen etukäteen kuin valtiosalaisuuksiin, mikä on tietenkin vähän höhlä rinnastus, myönnän toki sen, sillä... eihän nyt valtiosalaisuudet ole mitään verrattuna viimeisen kauden spoilereihin! Toisin sanoen olen mennyt hyvin pitkälle välttyäkseni kaikilta mahdollisilta juonipaljastuksilta, enkä tahdo nähdä niitä tässä blogissakaan, kiitos. Olen joltisenkin uutisfriikki ja seuraan Ampparit.comia yleensä useita kertoja päivässä (ja töissä se on koko ajan päällä), mutta siitä hetkestä, kun Lost alkoi Yhdysvalloissa (ja vissiin vähän ennenkin) siihen hetkeen, kun Lostin päättymisestä Suomessa oli mennyt 2-3 viikkoa, en Ampparit.comissa juuri käynyt. Lisäksi, kun kotona ollessa kone ja siten irkki on koko ajan auki, niin vaikka yleensä tuppaan lukemaan backlogit menneistä keskusteluista, niin tuona aikana en sitä uskaltanut tehdä. Kaiken huippuna kaikkien noiden kuukausien aikana Nelonen oli kenoarvontaa lukuun ottamatta ehdottomassa boikotissani (ja kenoakin yleensä aloin katsoa vasta kun minuutti oli kulunut lähetysajasta, kaiken varalta). Näillä metodein tuli vältyttyä kaikilta kuudetta kautta koskevilta juonipaljastuksilta ja jopa reaktioilta sarjan loppuratkaisua kohtaan ja toivoisin, että nuo paljastukset pysyvät piilossa vielä reilun kuukauden ajan. Jos ei, niin täytyy ottaa kommentointi pois käytöstä joksikin aikaa. Kyllä, olen tosissani!

Niin, ensimmäiseen kauteen. Minä muistan sarjan alkamisen jostain syystä erityisen hyvin. Muistan, kuinka valtavat mainosstandit mainostivat sarjaa mahtipontisin mainoslausein, jotka saivat ainakin minut toden totta pauloihin ja kiinnostuin sarjasta heti, eikä sarjan pilottijaksotkaan pettymystä tuottaneet. Muistelin kehitelleeni monia teorioita päässäni kauden edetessä, mutta hyvin pian sain nämä teoriat heittää romukoppaan. Sitten kun kausi ilmestyi dvd:llä sen jälkeen, kun Nelonen oli esittänyt ehkä seitsemän jaksoa (saatan muistaa väärinkin), minun oli heti saatava dvd-boksi käsiini ja katsottava kausi sitä kautta ja voin vakuuttaa, että montaa päivää ei tuon kauden katselussa mennyt. Muistan jopa yhden jakson (en tosin muista, mikä jakso se oli), joka päättyi cliffhangeriin ja minun piti syystä tai toisesta käydä lähi-Ärrällä piipahtamassa ja ei yhtään tehnyt mieli, vaan halusin vaan saada tietää, miten se kohtaus jatkuisi ja kirosin melkein koko matkan (n. viiden minuutin kävelymatka yhteen suuntaan) sinne ja takaisin, että pitikin jättää kauden katsominen kesken. Toisin sanoen sarja tosiaan veti minut mukaansa heti ensimmäisestä kaudesta lähtien ja nyt, vaikka isoimmat tapahtumat tiesinkin, niin se tosiseikka ei oleellisesti vähentänyt katsomisnautintoa, vaan edelleen tätä kautta katsoi ihan mielellään. Sanottakoon nyt vielä se, että seuraavat kappaleet sisältävät paljon muistikuvia ensimmäiseltä katselukerralta, pahoittelut siitä!

Ellen väärin muista, niin sarjan pilottijaksot o(li)vat kalleimmat koskaan tehdyt pilottijaksot ja vaikka en summia tiedäkään, niin väittäisin kyllä, että rahoille on saatu hyvin vastinetta, sillä sarjan kaksi pilottijaksoa olivat molemmat jännittäviä, mukaansatempaavia ja antoi jo vähän osviittaa siitä, mitä kausi (ja sarja) toisi tullessaan. Kun sitten vielä Michael Giacchinon musiikkikin on juuri sopivanlaista sarjan hengelle, niin mikäs tässä oli nauttiessa. Tarina on lisäksi rytmitetty juuri kohdalleen niin, että liian hoppua ei pidetä, muttei jäädä myöskään liian pitkäksi ajaksi paikoilleen, vaikka mukaan on saatu selvästi draamallisesti vähemmän merkityksellisiä kohtauksia, joista osa tosin on kuitenkin varsin hupaisia. Hahmogalleria on laaja, peräti 14 päähenkilöiksi laskettavia, joten saarella ehtii tapahtua yhtä ja toista niin, ettei menoon ehdi kyllästyä. Tällä ensimmäisellä kaudella saaren salaisuuksista kuitenkin paljastettiin vain pieni osa, mikä oikeastaan sopi kaudelle hyvin, sillä nyt saaren uudet asukkaat vasta aloittelivat sopeutumistaan siellä asumiseen, minkä vuoksi kaikkien (tai edes suuren osan) salaisuuksien paljastaminen ensimmäisellä kaudella olisi saattanut tietää sen hyvän temmon rikkoutumista, mikä mielestäni tällä kaudella oli. Kyllähän sieltä saaren siimeksestä välillä tuli jotain outoa eteen, mutta aika minimiin nekin jäivät ja siten sellainen tietty tulevia tapahtumia kohtaan tunnettua uteliaisuutta saatiin pidettyä yllä ja mielessä oli (ensimmäisellä katselukerralla varsinkin), että mikä hiton saari tämä nyt oikeasti on... juuri niin kuin tekijät ovat halunneetkin. Kauden aikana kuitenkin juonenkäänteet seuraavat toisiaan ja juuri kun on ajatellut jotain tapahtuvan, niin pian huomaakin olevansa tyystin väärässä. Esimerkiksi siinä kohtaa, kun osa saaren asukkaista muuttaa sinne luoliin, niin muistan ajatelleeni, että ai tässä tulee tällainen kahtiajako nyt, joka luo selkeän kuilun rannalla ja luolissa asuvien kesken, mutta mitä vielä, siellä he jatkoivat keskinäistä kanssakäymistään, vaikka asuivatkin eri paikoissa. Tosin sitä en ihan käsittänyt, kuinka helposti hahmot antoivat toisilleen (ainakin jossain määrin) anteeksi isojen tappeluiden ja muiden erimielisyyksien jälkeen. Kauden aikana ehtii muutenkin tapahtua vaikka mitä, joista keskeisimpinä ovat Katen (Evangeline Lilly) rikollistausta, Sunin (Yunjin Kim) salattu englannin kielen osaaminen, Claren (Emilie de Ravin) sieppaus, lautan rakennustyöt ja tietenkin Locken ja Boonen (Terry O'Quinn ja Ian Somerhalder) kaivuutyö sen luukun ympärillä. Siinä sivussa sitten kartutettiin vähän saarta ja tavattiin 16 vuotta saarella ollut nainen (Mira Furlan), joka hyvästä tahdostaan huolimatta onnistuu sotkemaan pakkaa aika tavalla, varsinkin kauden loppuvaiheissa. Näiden lisäksi kauden aikana kärsitään vieroitusoireista, ammutaan jääkarhuja, solmitaan uusia ihmissuhteita ja paljon muuta. Koetaanpahan yksi päähahmon kuolemakin matkan varrella. Mitä tulee sitten kauden cliffhangereihin, niin varsinkaan tämä Waltin (Malcolm David Kelly) sieppaaminen ei sykähdyttänyt enää samalla tavalla kuin silloin ensimmäisellä kerralla, mutta kieltämättä siinä luulun avautumisessa oli kyllä edelleen varsin kivasti potkua. Waltin sieppaamisen todellisiin motiiveihin minulla on tosin oma teoriani, mutta käsitellään sitä sitten seuraavan kauden arvostelun yhteydessä.

Kauden piloteissa ja viimeisissä jaksoissa nähdään takaumina päähahmojen valmistautumista kohtalokkaaseen lentoon ja vähän ilmassa olemistakin, mutta muut jaksot kertovat takaumina aina yhden hahmon tarinaa. No, kuten sanottua, niin sarjassa on näin ensimmäisellä kaudella 14 päähahmoa, joten kaikille ei mitenkään voitu saada yhtä monta takaumaa, minkä minä pystyin kyllä antamaan hyvin helposti anteeksi, vaikka tuntuikin vähän oudolta se, että toisille oli varattu vain yksi takaumajakso toisten, esim. Jackin (Matthew Fox), saadessa niitä kolme. Sen sijaan näiden takaumien kestot olivat vähän epätasapainossa, sillä ainakin yhdessä jaksossa (olisikohan ollut Boone-jakso, en ole varma) minulle tuli sellainen olo kuin oltaisiin oltu melkein koko ajan takauman parissa, kun sitten taas yleensä takaumien välissä ehtii tapahtua saarellakin vaikka muitä. Mitä tulee sitten takaumien sisältöihin, niin ne olivat pääosin ihan kiinnostavia ja toivat kivaa taustatietoa hahmojen entisistä elämistä ja juuri kun tuntui siltä, että yhdessä takaumassa kerrottiin kaikki oleellinen hahmosta, mutta sitten seuraavassa sellaisessa paljastuukin muutakin mielenkiintoista. Tällä kaudella kerrottiin pääasiassa hahmojen teistä kohti Oceanicin lentoa 815, vaikka joidenkin hahmojen saadessa useampia takaumajaksoja, niin takaumissa ehti tapahtua vaikka mitä muutakin; esimerkiksi Sayidilla oli kaksi takaumajaksoa ja näistä ensimmäisessä ei vielä millään käsitelty sitä, miten Sayid päätyi kyseiselle lennolle, vaan sen aika tuli vasta paljon myöhemmin. Takaumissakin nähdään joitakin arvoituksia, joihin myöhemmillä kausilla palataan (esimerkiksi Katen sairaan äidin (Beth Brodenick) pelokas suhtautuminen omaan tyttäreeseensä). Takaumien aikana oli lisäksi kiva bongailla muita sarjan hahmoja pieninä väläyksinä, joista esimerkkinä mainittakoon Hurleyn (Jorge Garcia) näkyminen tv:n kautta eräässä Jin-kohtauksessa. Noin yleisesti ottaen nämä satunnaiset "yhteentörmäykset" olivat kuitenkin selvästi näkyvämpiä.

Se, mistä erityisesti tykkään sarjasta, on sen hahmot. Kun hahmoja tosiaan on 14, niin mukaan mahtuu jos jonkinlaista persoonaa ja niinpä sitä kautta sarjaan saadaan hyvin monenlaista toimintaa aikaiseksi. Okei, myönnän, että minua ärsytti erityisesti Sawyer hyvin pitkään, mutta kauden päästessä loppusuoralle, myös Sawyerista alkoi kuoriutua ihan siedettävä hahmo (ja Josh Holloway on paidattomana ollessaan oikea namupala, jos tällainen sivuhuomio sallitaan). Sarjan suuri hahmogalleria kuitenkin aiheutti sen, etteivät kaikki saaneet ihan samalla tavalla ruutuaikaa (mikä näkyi muutenkin kuin takaumajaksojen määrissä), mutta koko kautta tarkastellessa jokaisella päähahmolla on ne omat niin sanotut tähtihetkensä, eivätkä ne hetket jää vain yhteen kertaan. Joissakin jaksoissa joku hahmoista on lähinnä vain taustalla, mutta seuraavassa jaksossa saattaakin olla isommassa roolissa. Kuitenkin näinkin näitä hahmoja oppii rakastamaan ja niinpä minusta olikin todella tyly temppu, mitä tehtiin Boonelle (Ian Somerhalder). Hän oli näistä päähahmoista ehkäpä se tavallisimman tuntuinen ja siten sitä kautta häneen tykästyi, joten siksikin hänen kuolemansa tuntui epäreilulta, vaikka tietenkin yllätysmomenttina sekin toimi. Noin yleisesti ottaen mielestäni sarjan tähdittäminen on onnistunut aika nappiin, mihin tekijät ovat selkeästi pyrkineetkin, jos tosiaan tekijät olivat käyneet läpi yli 70 vaihtoehtoa Katen rooliin, ennen kuin löysivät Lillyn. Menossa mukana: John Terry ja Nick Jameson (24), Julie Bowen (Ed) ja tietenkin Michelle Rodriguez, joka on lopluta kaikkea muuta kuin vain vieraileva tähti yhdessä jaksossa, mutta koska nyt käsitellään ensimmäistä kautta, niin leikitään, ettei tiedetä tätä asiaa.

Ekstroista sanottakoon sen verran, että vaikka en yleensä katselekaan lisämateriaaleja toistamiseen, niin nyt kuitenkin tuli hinku siihen, mihin saattoi vaikuttaa tosin sekin, että sain tämän kauden päätettyä näin viikonloppuna, jolloin on hyvin aikaa katsoa nämä ekstrat uudelleen. On tässä sekin taustalla, että nyt kun tietää sarjan tapahtumista enemmän aina viidenteen kauteen asti, niin vähän on mielenkiintoista kuulla sarjaan liittyviä spekulaatioita ja vastaavia ja nyt kun sarjan alkuvaiheet on käyty läpi, niin ihan kiinnostavia asioita ovat tähän mennessä jauhaneet. Niin ja nyt on kanssa muistettava, että en ensimmäisellä katselukerralla osannut kiinnittää huomiota mahdollisiin piilotettuihin ominaisuuksiin, niin nyt käyn niitäkin sitten läpi. Yhden piilotetun jutun olenkin jo löytänyt.

Kaikesta hehkutuksenkaltaisesta huolimatta sarja ei lukeudu kuitenkaan ihan suosikkisarjojeni terävimpään kärkeen, mutta on kuitenkin hyvin mukavaa ja jännittävää katseltavaa, mutta puutteiden vuoksi oli saada vielä puoli pistettä vähemmänkin, mutta annoin armon käydä oikeudessa ainakin tällä kertaa, sen verran hyvin kauden parissa kuitenkin viihdyin.

Pisteitä: 4,5/5

PS. Laskeskelin tuossa, että jos muistan jaksojen lukumäärän oikein ja jos saan pidettyä noin neljän jakson päivätahdin (tosin iltojen hämärtyessä yhä aiemmin saatan saada katsottua enemmänkin), niin nämä loput jaksot ennen viimeistä kautta on katsottu n. parissakymmenessä päivässä ja kun viimeisen kauden ilmestymiseen on 26 päivää, niin hyvin ehtisin pitämään muutaman elokuvaillankin, mutta vielä tässä vaiheessa en halua ottaa riskejä sen suhteen (tiedän, että ainakin parina iltana jää kaikki katselut väliin), joten en ainakaan nyt katso elokuvia kausien välillä; elokuvateattereissa tosin saatan käydä, jos tänne Poriin nyt ylipäätään mitään kiinnostavaa tulee. Ainakin yhdessä Kinokellari-esityksessä kuitenkin olisi tarkoitus käydä tämän Lost-maratonin aikanakin.

1. kausi, 2. kausi, 3. kausi, 4. kausi, 5. kausi, 6. kausi