Alkuperäinen nimi: Carlito's way
Ohjaus: Brian de Palma
Käsikirjoitus: David Koepp
Pääosissa: Al Pacino, Sean Penn, Penelope Ann Miller
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1993

Entinen huumediilerikuningas Carlito Brigante (Al Pacino) vapautuu vankilasta ja on vakaasti päättänyt jättää alamaailman, mutta alamaailma ei jätä häntä rauhaan, sillä hänen ystäväpiirinsä koostuu mafiosoista ja muista rikollisista. Carlito hommaa yökerhon saadakseen rahat kokoon unelmansa toteuttamista varten, mutta samaan aikaan Carliton hyvä ystävä ja asianajaja David Kleinfeld (Sean Penn) sekaantuu mafian asioihin ja Carliton on tehtävä vielä yksi keikka.

En muista, mikä sai minut ostamaan tämän, mutta olen melko varma, että kyseessä oli sellainen "katotaan nyt" -heräteostos. Jo kansikuva povaa synkkää väkivaltakuvausta, jollaisista en ole juuri koskaan pitänyt. No, Carlito's Wayssa väkivaltameininki on yllättävänkin vähissä, mutta olihan tämä synkkä: yökerhoja, hämyisiä baareja, vakava tunnelma ja paljon yökuvauksia. Jos haluan väkivaltaelokuvia, niin myönnän suosivani niitä enemmän valtavirtaelokuvia, jollainen Carlito's Way ei missään tapauksessa ole. Lähtökohdiltaan en siis odottanut sitä suurinta mahdollista katseluelämystä, eikä ennakko-odotukset täysin pettäneet.

Tarina oli melko tavanomainen ja samaa kaavaa noudattavia elokuvia on nähty yksi jos toinenkin, mitä nyt loppu poikkesi useimmista vastaavista. Silti en osaa sanoa, johtuiko Brian de Palman ohjaustavasta, että tietyllä tavalla tämä oli ihan ok tuotos... noin niin kuin synkäksi alamaailmakuvaukseksi. Toimintaa oli loppujen lopuksi melko vähän, mutta silti tässä oli sitä jotain, mikä sai pidettyä sellaista jännittynyttä tunnelmaa yllä. Al Pacino on ihan hyvä tässä ja jättää muut (myös Sean Pennin) melko hyvin varjoonsa. Tämä oli juuri sellainen elokuva, josta voisin veikata lajityypin ystävien pitävän suurestikin, mutta minä itse en saanut tästä niin paljon irti.

Pisteitä: 2,5/5