Alkuperäinen nimi: L'eclipse du soleil en pleine lune
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska

Ilmestymisvuosi: 1907
Kesto: 9 min

Auringonpimennys lähenee, joten astronomian professori pitää oppilailleen luentoa auringonpimennyksessä. Kun kello soi auringonpimennyksen alkamisen merkiksi, ryntäävät oppilaat heti ikkunaan kaukoputkiensa kanssa. Myös professorit sekä näiden apulainen tai vastaavat ryntäävät omaan kammioonsa seuraamaan tapahtumia, joten auringonpimennys voi alkaa...

Näistä lyhytfilmeistä on välillä vaikeaa keksiä mitään sanottavaa ja välillä saa oikeasti miettiä, kuinka paljon voi kertoa. Nämä pohdiskelut ovat johtaneet mitä erikoisimpiin ratkaisuihin; välilä olen kertonut lähestulkoon koko tarinan, välillä sitten olen maininnut tarinan idean vain yhdellä virkkeellä... ja valitettavasti välillä tarinasta ei saakaan kerrotuksi kuin sen yhden virkkeen verran. Tämän filmin kohdalla oli taas vaihteeksi vaikeuksia keksiä, mihin jättää tuo juoniselostus, sillä oikein mikään ei tahtonut olla tarpeeksi; toisaalta taas tarinassa oli sen verran sitä surrealismia, että tästä nyt ylipäänsä oli vaikeaa sanoa yhtään mitään.

Tarina oli selvästi aiempia Mélièsin pidempiä tarinoita vakavahenkisempi ja on oikeastaan makuasia, onko se hyvä asia. Tietenkin tässäkin oli ihan hupaisen surrealistisia kohtauksia, mutta ne jäivät verrattain vähiin. Varsinkin nämä taivaankappaleiden, kuun ja auringon, kohtaaminen oli hauskaa, varsinkin kun molemmat niistä kuvattiin miespuolisina; varhaista homoerotiikkaa siis havaittavissa. Tämän jälkeen tulleet muiden taivaankappaleiden liikkeiden tutkailu sitten olikin jo vähän tylsempi osuus, mutta varsinaista vikaa siinäkään ei sinänsä ollu. Kuitenkaan näiden naisten ja miesten liikkuminen tähdillä ei ollut sieltä kiinnostavimmasta päästä, vaikka esimerkiksi kuunsirpillä keinuminen hauskaa olikin. Elokuvan lopusta tuli kyllä vähän sellainen olo, ettei Méliès oikein tiennyt, miten lopettaa elokuva sen arvolle sopivasti.

Pisteitä: 2,5/5