Alkuperäinen nimi: Smokey and the Bandit
Ohjaus: Hal Needham
Käsikirjoitus: James Lee Barrett, Charles Shyer, Alan Mandel
Pääosissa: Burt Reynolds, Sally Field, Jerry Reed
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1977
Kesto: 91 min

- Suppose we don't make it?
- Hey, we ain't never not made it before, have we?

1326362833_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Big Enos ja Little Enos (Pat McCormick ja Paul Williams) huvittelevat antamalla rekkakuskeille haastetehtäviä, joissa kuskien pitäisi toimittaa toisesta osavaltiosta satoja laatikoita olutta halki Texasin tietyssä ajassa, jossa alkoholin kuljetus ilman asianmukaisia papereita on kiellettyä. He palkkaavat jonkinlaista legendan mainetta nauttivan Banditin (Burt Reynolds) hommaan ja yhdessä kaverinsa Cledus Snowin aka Snowmanin (Jerry Reed) kanssa ottavatkin haasteen vastaan. Snowmanin on tarkoitus ajaa rekalla halki osavaltioiden ja Banditin on tarkoitus harhauttaa poliiseja nopealla Pontiac Trans Amillaan. Ollessaan paluumatkalla Bandit nappaa kyytiinsä omista häistään karanneen Carrien (Sally Field), mikä tietää ongelmia, sillä Carrie oli menossa naimisiin sheriffi Buford T. Justicen (Jackie Gleeson) pojan (Mike Henry) kanssa ja Justice haluaa saada Carrien takaisin häihinsä...

Nyt täytyy tunnustaa, että en ole täysin varma siitä, olenko nähnyt tämän aiemmin, sillä muistan nähneeni kaksi sarjan kolmesta elokuvasta ja tiedän, että toinen niistä oli sarjan kakkososa, mutta siitä toisesta en tiedä, oliko se tämä ensimmäinen osa vai se viimeinen. Joka tapauksessa muistan nähneeni sen kakkososan ensimmäisenä, kun sitä aikoinaan HBO-elokuvakanavalta katselin ja pidin kovasti näkemästäni ja myöhemmin kyseisen kanavan ohjelmistoon tuli jompi kumpi sarjan muista osista, mikä voisi viitata siihen kolmanteen elokuvaan. Vaikka aikaakin näiden näkemisestä on kulunut runsaasti (yli 12 vuotta), niin kolmanteen osaan voisi periaatteessa viitata sekin, että muistini mukaan pidin siitä toisesta näkemästäni Konna ja koukku -elokuvasta selvästi vähemmän kuin siitä kakkososasta, kun taas nyt tämä ensimmäinen Konna ja koukku -elokuva oli ihan hauskaa katseltavaa.

Kakkososasta muistan pieniä yksityiskohtia jonkin verran, joten sen verran nytkin tiesin, että rekalla tullaan paljon ajelemaan, mutta oikeastaan kaikki muu olikin häipynyt mielestäni. Kuitenkin siis tiesin odottaa jotain komediallista road movieta ja sellainenhan tästä sitten sukeutuikin. Tarina pidettiin sinänsä verrattain simppelinä ja annettiin runsaasti tilaa takaa-ajoille ja nimenomaan takaa-ajoleffana tämä olikin varsin mainio, vaikka useimmat takaa-ajot verrattain lyhyitä olivatkin. Nekin takaa-ajot, missä sheriffi Justice ajoi Banditia kiinni, tulivat jokseenkin lyhyissä pätkissä ja siten kovin pitkäkestoisia karkuun ajoja ei nähtykään. Snowman oli ihan kivasti esillä, mutta noin yleisesti ottaen hänen ohjastamansa rekka oli lähinnä statistin roolissa kaikkien poliisien keskittyen nimenomaan Banditiin; sen rekankin ympärille olisi voinut jonkinlaista takaa-ajotilannetta muodostaa, mutta samalla ihan hyvin näinkin. Olihan Banditin meno kaiken maailman tuntemattomilla kinttupoluilla vähän turhan helpon näköistä, mutta tällaisessa elokuvassa se oli helppo antaa anteeksi.

Tykkäsin siitä, että Banditin ja Carrien välille ei mitään suurta romanssia alettu kyhätä, vaikka tunteet totta kai pikku hiljaa lämpenivätkin, vaan päähuomio oli lähes koko ajan siinä ajamisessa. Vaikka elokuvaan mahtui joitakin hauskojakin letkautuksia, niin olihan siinä myös vähän tyhjänpäiväistä paskanjauhantaa eli (puoli)kuivaa dialogia, jotka melkein olisi voitu jättää poiskin, kun eipä niissä pahemmin mitään huumoria saatu aikaan; monet sheriffit Justicen kiukkuilut olivat juuri tällaisia, eikä kaikissa Banditinkaan jutuissa riittänyt oikein mielenkiintoa. Elokuva oli kuitenkin pääosin ihan viihdyttävä, mihin auttoi myöskin Snowmania esittäneen Jerry Reedin ja Bill Justisin elokuvaan tekemä kantrimusiikki ja nämä kappaleet eivät olleet vain piristäviä (olenkohan tulossa vanhaksi?), vaan myöskin niitä käytettiin oikein onnistuneesti hyväksi niissä takaa-ajokohtauksissa, mikä lisäsi niiden takaa-ajojen viihdyttävyysarvoa. Lopussakaan ei turhia jääty jarruttelemaan, vaan meno säilyi loppuun asti asti aika vauhdikkaana. Juonensa puolesta elokuva ei ollutkaan mitenkään järin erikoinen tapaus, mutta sen verran viihdyttävä tapaus kuitenkin, että tämän ottaa oikein mielellään uudestaankin katseluun, joten siksikään kolmeen pisteeseen jättäminen olisi ollut tämän elokuvan kohdalla suuri vääryys, vaikka hetken sitäkin vaihtoehtoa mietin (lähinnä noiden dialogien vuoksi).

En ole tainnut loppujen lopuksi nähdä kovinkaan monta Burt Reynoldsin elokuvaa (pari tv-sarja -esiintymistä kyllä), mutta silti minulla on hänestä nimenomaan tällainen nykyajan cowboy -mielikuva, mikä saattaa olla peruja myöskin tästä nimenomaisesta elokuvasarjasta. Tässä elokuvassa Reynolds olikin aivan elementissään ja niinpä hän sopi Banditiksi oikein mainiosti ja häntä olikin oikein vaivatonta katsella. Jerry Reed oli Banditin eräänlaisena sidekickinä ihan kiva hänkin ja teki oikein hyvää työtä tänä rennonletkeänä rekkakuskina. Sally Field, joka on yksi suosikeistani hieman vähemmän elokuvia tekevistä (eli siis esillä olevista) naisnäyttelijöistä, teki tässäkin elokuvassa oikein mukavaa työtä ja se hänen hymynsä... Muy bella! Jackie Gleason oli hahmonsa kuivista tokaisuista huolimatta ihan hauska tapaus.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Elokuvan traileri oli kanssa ihan hauska.

Konna ja koukku, Konna ja koukku jyrää taas, Konna ja koukku 3

Seuraavana arvosteluvuorossa: Konna ja koukku jyrää taas