Alkuperäinen nimi: Napapiirin sankarit
Ohjaus: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: Pekko Pesonen
Pääosissa: Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen, Timo Lavikainen
Valmistusmaa: Suomi
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 92 min

- Tuli pieni force majoore.
- Ylläripylläri.

Digiaika on tullut jo vuosia sitten, mutta Janne (Jussi Vatanen) ei ole saanut aikaiseksi digiboksin hankkimista, vaikka hänen vaimonsa Inari (Pamela Tola)  on sellaista vaatinut jo pitkän aikaa. Inarin annettua Jannelle tehtäväksi hankkia digiboksi iltaan mennessä, jotta hän voisi katsoa televisiosta tulevan Titanicin, ja Jannen epäonnistuttua tästä, hän antaa uuden määräajan, seuraavan aamun, digiboksin hankkimiselle tai hän lähtee lopullisesti. Janne lähteekin ystäviensä Kapun ja Räihäsen (Jasper Pääkkönen ja Timo Lavikainen) tien päälle saadakseen uuden digiboksin Jannen appiukon elektroniikkaliikkeestä, mutta sinne vain sattuu olemaan 200 kilometriä matkaa...

Minun piti alun perin mennä katsomaan tämä elokuva jo ensi-iltaviikolla, sillä niin mielenkiintoiseksi tämän elokuvan koin, mutta sitten työkaveri keksikin, että mennään porukalla. Monesti otin asian puheeksi ja kysyin, että josko päätettäisiin päivä, niin eikös ne keskustelut tyrehtynyt sitten heti. Viime viikolla sitten sanoin, että eilinen tiistai oli viimeinen päivä, kun suostun tämän mennä katsomaan, koska halusin sen pois alta ennen Gran Turismo 5:n julkaisua (arvatkaapa, katsonko tänään yhtäkään leffaa), kun se kerran oli mahdollista ja käydään katsomassa tulevina viikkoina vaan niitä elokuvia, joita ennen GT5:n julkaisua ei voinut (eli suunnitelmissa lähinnä Umpikuja klassikkosarjassa ja ensi-illassa tietty Rare Exports). No, deadline tuli ja meni ja kas, enpäs saanut työkavereista seuraa, vaikka tarjouduin lunastamaan työkaverin lipun (en toki maininnut, että Veikkaus-kortilla pääsee tiistaisin kotimaisiin elokuviin kaksi yhden hinnalla :D ). No se siitä. Mitä itse Napapiirin sankareihin tulee, niin olihan se ihan kelpo tapaus, mutta ei kuitenkaan ihan niin hauska kuin mitä trailerin perusteella olisin odottanut.

Tarina lähti liikkeelle verrattain yksinkertaisista lähtökohdista, mutta eipä tällainen road movien tapainen seikkailukomedia muuta juuri tarvinnutkaan. Elokuva oli kyllä ihan hauska, mutta en sitten tiedä, johtuuko Dome Karukosken tavasta ohjata elokuvia, sillä en ole nähnyt yhtäkään hänen aiempaa elokuvaansa, mutta sen tiedän, että hän on tätä ennen ohjannut vain draamaa ja se näkyi myös tässä elokuvasta, sillä elokuvassa oli joitakin selvästi draamallisempia hetkiä, jolloin se komediallisuus vähän niin kuin unohdettiin. Kuitenkin elokuva oli ihan viihdyttävä ja sai aikaan naurukohtauksia, mutta ei ihan siihen malliin kuin mitä olisin odottanut. Tämän Kapun monologit niin alussa kuin siinä tanssikohtauksessakin kuuluivat ehdottomasti elokuvan parhaaseen antiin, eikä elokuvan loppukaan huono ollut, mitä huumorin määrään tulee; siinä sitä vain mietti naurua pidätellen, että mitähän Inari ajatteli juuri näkemästään samalla, kun Janne oli normaali tyyni itsensä. Lisäsin tuohon kappaleen ensimmäiseen virkkeen "road movien" perään sanan "tapaisen", sillä ei tämä nyt kuitenkaan ihan täysin vastannut minun käsitystä road moviesta, kun kuitenkin niin paljon vietettiin aikaa jossain muualla kuin tien päällä ja siinä olikin yksi elokuvan suurimmista vioista: se oli turhan viipyilevä ja siten paikoillaan oltiin välillä liiankin kanssa. En toki tarkoita, että koko ajan pitäisi olla tien päällä, mutta esimerkiksi hotellissa ja venäläisten mökillä vietettiin turhan paljon aikaa. Se, mistä sitten taas pidin kanssa oli päähenkilöiden käyttämä murre, joka tuntui allekirjoittaneen korviin lähestulkoon eksoottiselta. Tämä puhetapa varsinkin Jannen ja Ilarin välillä toimi komediallisuutta lisäävänä seikkana.

Suomalaisten näyttelijöiden piirit ovat suhteellisen pienet ja siten tästä olikin löydettävissä iso tukku tuttuja näyttelijöitä myös pienemmistä sivurooleista. Pääosan esittäjä Jussi Vatanen tuntui hirveän tutulta, mutta en elokuvan aikana tajunnut, että mistä, vaikka katsonkin Presidentin kanslian joka viikko. Jasper Pääkkösessä puolestaan oli vielä sitä samaa poikamaisuutta jäljellä, mitä oli Salattujen elämien Saku Salinista (leimasta, josta hän varmaan haluaisi jo eroon). Näyttelijät eivät sinänsä tehneet mitenkään suurta vaikutusta, mutta suoriutuivat kuitenkin rooleistaan kunnialla ja ehkä vähän enemmän luonnetta olisin kaivannut varsinkin Vatasen hahmolta, jotta hänen puolellaan olisi voinut todella olla. Muissa rooleissa sitten muun muassa Pamela Tola, Kari Ketonen, Kari Hietalahti, Miia Nuutila ja Ulla Tapaninen.

Pisteitä: 3,5/5