Alkuperäinen nimi: Battleship
Ohjaus: Peter Berg
Käsikirjoitus:  Erich Hoeber, Jon Hoeber
Pääosissa: Taylor Kitsch, Rihanna, John Tui
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 131 min

- I have bad feeling about this.
 

 
Alex Hopper (Taylor Kitsch) on veljensä Stone Hopperin (Alexander Skarsgård) nurkissa loisiva nahjus, joka naista, Samanthaa (Brooklyn Decker), pokatessaan menee äärimmäisyyksiin ja murtautuu kauppaan saadakseen Samanthan himoitseman kanaburriton. Stone saa tarpeekseen ja pakottaa Alexin merivoimiin, jossa tomiva amiraali Shane (Liam Neeson) on Samanthan isä. Myöhemmin Alex etenee urallaan ja koittaa suuren kansainvälisen sotaharjoituksen aika Havaijin lähellä. Havaijilla on myös lähetetty vuosia signaalia kaukaiselle Maan kaltaiselle planeetalle, jossa se on kuultu ja sieltä tulee aluksia Maahan. Avaruusoliot muodostavat Havaijin ympärille voimakentän, jonka läpi ei pääse ja muun muassa Alexin johtama alus jää voimakentän sisäpuolelle yhdessä avaruusalusten kanssa, joten yhteenotto on lopulta väistämätön...

Elokuvia on tehty jos jonkinlaisista peleistä, mutta kun kuulin, että laivanupotuspelistä on tekeillä elokuva, olin pudota tuolilta, sillä idea tuntui ihan yhtä järjettömältä kuin elokuva Monopolysta, joka sekin on kehitteillä, joten oli kyseessä kuinka kalkkuna tahansa, niin olihan tämä päästävä näkemään. Intoa ei latistaneet lainkaan ne oikeiksi osoittautuneet huhut, joiden mukaan elokuva ei loppujen lopuksi olisi kovinkaan pelin kaltainen. Juonesta en varsinaisesti tiennyt juurikaan mitään etukäteen, vaikka joitakin kuulemiani juttuja (kuten nämä avaruusoliot) muistuivat mieleen sitä katsoessani. Myöntää täytyy, että odotukset olivat aikalailla nollissa, joten elokuva ei voinut yllättää kuin positiivisesti ja niin se myös teki, sillä vaikkei Battleship ei ollutkaan missään nimessä erinomainen tapaus, oli se kuitenkin ihan katsottava sellainen.

Elokuvan alku ei kuitenkaan hyvää. Vaikka elokuva sinänsä tarpeeksi nopeasti etenee siihen, että Alex on siellä merivoimien joukoissa, niin kuitenkin alkujaksolle ennen todellisia taisteluja mahtui paljon turhia juttuja, eikä tarina todellakaan vienyt mukanaan ja epäilinpä jopa, että tästä saattaisi kuin saattaisikin tulla sellainen kalkkuna, jollaista ounastelinkin. Tarinallisella puolella elokuva ei loistakaan ja varsinkin Alexin kohtalo oli koko elokuvan ajan täysin selvä, sillä ennen avaruusolioiden invaasiota ei mainittu vain kerran sitä, kuinka Alex tulisi saamaan potkut heti harjoitusten jälkeen ja kun mukaan oli sotkettu vielä amiraali Shanen tyttären kosiminen, oli homma sitä myöten taputeltu. Toki taistelujen välissä koettiin yksi ihan positiivinen käänne, johon AC/DC:n Thunderstruck oleellisesti liittyi. Samanthan oma sivupolku siellä Oahulla oli sitten vieläkin tylsempi.

Tilanne kuitenkin muuttuu paremmaksi heti taistelujen alkaessa. Vaikka olinkin sitä mieltä, että tätä voimakenttää olisi voitu hyvin käyttää laivanupotusmeininkiin jotenkin niin, että vain pienet esineet kuten ammukset pääsisivät läpi, vaikka kohdetta ei nähtäisikään, niin lajityypissään toiminta oli kuitenkin varsin noh... toimivaa, minkä vuoksi toiminnan alettua toden teolla elokuva muuttui  kertaheitolla ihan viihdyttäväksi tapaukseksi. Joitakin todella älyttömiä kohtia kyllä oli esimerkiksi tyyppien lentelyssä paineaaltojen seurauksena, mutta selvästi vähemmän, kuin mitä olin tässä elokuvassa kuvitellut näkeväni. Avaruuskohtauksissa CGI ei oikein päässyt oikeuksiinsa, mutta siellä merellä sekin puoli maistui selvästi paremmin. Niin ja päästään ainakin toisen osapuolen osalta pelaamaan myös sitä laivanupotustakin hieman muunnellusti ja minusta oli hyvin keksitty se, minkälaisten taustojen kautta siihen laivanupotukseen päästiin. Niin ja kun tosiaan muutamaankin otteeseen kuultiin AC/DC:tä (tai no, Thunderstruck oli ainoa, jonka tunnistin varmasti AC/DC:ksi), niin mikäs oli toimintaa katsoessa.

Näyttelijät olivat ihan mukiinmeneviä tällaiseen toimintapätkään. Taylor Kitsch tuli minulle tunnetuksi John Carterista, mutta sopi hän tähänkin rooliin ihan kivasti, vaikka hänellä ei ehkä ollutkaan ihan paras auktoriteetti aluksellaan. Hieman yllätti nähdä Rihanna tässä leffassa, vaikka jotain huhuja muistinkin kuulleeni asiasta, eikä tehnyt hänkään sinänsä yhtään hassumpaa debyyttiä. Alexander Skarsgård näytti ja kuulosti ihan True Bloodin Ericiltä, mutta silti en ajatellut häntä nimenomaan Ericinä. Liam Neesonkin oli ihan ok amiraali Shanena, mikä ei sinänsä yllättänyt.. Mukana menossa: Gary Grubbs (Will & Grace, O.C.) ja Peter MacNicol (Ally McBeal).

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: American Beauty