Alkuperäinen nimi: Ghostbusters
Ohjaus: Ivan Reitman
Käsikirjoitus: Dan Aykroyd, Harold Ramis, Rick Moranis
Pääosissa: Bill Murray, Dan Aykroyd, Harold Ramis
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1984
Kesto: 101 min

- Where do these stairs go?
- They go up.

Kirjastossa tapahtuu outoja asioita ja tohtorit Peter Venkman (Bill Murray), Raymond Stantz (Dan Aykroyd) ja Egon Spengler (Harold Ramis) lähtevät ottamaan asiasta selvää. He törmäävät kummitukseen, joka ajaa heidät tiehensa. Tästä he saavat intoa perustaa oma haamuja metsästävän yrityksen, varsinkin kun yliopisto lakkauttaa heidän määrärahansa. Ghostbusters-yrityksen alku on aika takkuista, kun asiakkaita ei tahdo riittää, mutta kun erään Dana Barretin (Sigourney Weaver) jääkaapissa pistää esiin muinainen jumalolento, alkaa kummituksia tulla esiin sieltä täältä...

Olen arvioinut nyt kuukauden WANHAna katsomani Ghostbusters - Haamujengin jo aiemmin, mutta tämä toinen arvio on eräänlainen Project 1001 -päivitys siihen. Ensimmäisen kerran tämän katsoessani annoin tälle elokuvalle 3 pistettä, enkä nyt tällä toisellakaan kerralla voi antaa enempää, vaikka alussa jopa tuntui kolmen ja puolen pisteen elokuvalta.

Elokuva nimittäin alkaa minusta mainiosti ja tähän vaikutti paljon Peter Venkmanin hyvin skeptinen asenne. Myös Ghostbustersin perustaminen on ihan hauskaa katsottavaa, kuten myös ne ensimmäiset aavetapaukset (pääosin siksi, että taustalla soi Ghostbusters-tunnusmusiikki), mutta sitten kun päästään tähän Gatekeeper-Keymaster -vaiheeseen, niin jotenkin elokuvasta katoaa se suurin mielenkiinto. Oikeasti tämän Gozerin kukistamisvaihe ei jaksa täysin innostaa, vaikka joitain nokkelia sananvaihtoja tämänkin aikana nähtiin. Stay Puft Marshmallow Man on ehdottomasti aika unohtumaton ilmestys. Joka tapauksessa on sanottava, että ehdottomasti parasta koko elokuvassa on jo mainittu Ghostbusters-tunnari.

Ei sillä, on elokuvassa muutakin hyvää... nimittäin Bill Murray. Vaikkeivät Aykroyd tai Ramis huonoja ole, niin kyllä Murray on se, joka tekee tästä elokuvasta näinkin hyvän. Hän on (jälleen kerran) aivan loistava roolissaan ja hän pitää tätä elokuvaa koossa loppuun asti. Sigourney Weaverkin on hyvä, mutta en voinut välttyä pieniltä Ripley-viboilta.

Onhan tämä ihan pikkukiva komedia, mutta en minä ihan täysin ymmärrä tämän löytymistä 1001 elokuvaa -kirjasta. Suuria elokuvallisia ansioita en tästä elokuvasta löytänyt, joten ainoaksi selitykseksi jäänee elokuvan menestyminen lippukassoilla.

Pisteitä: 3/5

PS. Tämä on nyt ensimmäinen elokuva, jonka arvostelin nyt toistamiseen, eikä tämä viimeiseksi jää. Toisen arvostelun saavat vielä ainakin Naisia hermoromahduksen partaalla, Uhrilampaat sekä jokunen Hitchcock. Syynä tähän on tietenkin se, että kaikki nämä elokuvat on arvosteltu ennen viime joulua eli toisin sanoen ennen kuin olin hommannut itselleni 1001 elokuvaa -kirjaa ja kaikki nämä elokuvat löytyvät kyseisestä kirjasta. Näin jälkiviisaana sanottuna olisin silloin kirjan saamisen aikoihin voinut tietenkin käydä läpi kaikki arvostelemani elokuvat läpi ja lisätä Project 1001 -merkinnän jo silloin otsikoihin, jolloin ne katsotut 1001-leffat olisivat olleet katsomisjärjestyksessä, mutta kun ei tullut tehtyä, niin minkäs teet. Ei puhettakaan, että vasta nyt olisin lisännyt tuon "Project 1001, osa 42/1001:" -merkinnän, kun vasta sen jälkeen (aikajanalla) olisi tulleet osat 1-41. Uudelleenarvioinnin puolesta puhuu kuitenkin se, että olin päättänyt yrittää katsoa kaikki 1001 elokuvaa -kirjan elokuvat nimenomaan kirjan omistamisen aikana. Niin ja kun kuitenkin vielä viime vuoden arvostelut olivat selvästi vielä etsimässä sitä oikeaa muotoaan, niin minulle itselleni on ihan kiva nähdä, että kuinka paljon uusi arvostelu poikkeaa siitä vanhasta.

Ghostbusters - Haamujengi, Ghostbusters - Haamujengi (1001 -päivitys), Ghostbusters 2