Käsikirjoitus: Andrew Niccol
Pääosissa: Justin Timberlake, Amanda Seyfried, Cillian Murphy
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 109 min
- Don't waste my time!
Eletään maailmassa, jossa ajasta on ihan kirjaimellisesti tullut valuuttaa. Kun ihminen täyttää 25 vuotta, hän lakkaa vanhentumasta, mutta samalla hänet pitää elossa enää aika, jota ladataan ihmiseen aina vain lisää ja kun aika loppuu, hän kuolee. Aikaa ei ole vain riittävästi ja se jakautuu eri alueilla eri tavalla ja niinpä ghetossa aika on aina kortilla, kun taas rikkaiden kaupunginosassa kaikki ovat aikavarakkaita. Yksi tällainen rikkaasta kaupunginosasta New Greenwichistä kotoisin oleva on Henry Hamilton (Matt Bomer), joka tulee Dayton-nimiseen köyhään kaupunginosaan vain saadakseen aikansa loppumaan. Daytonin asukas Will Salas (Justin Timberlake) kuitenkin pelastaa Hamiltonin Minuuttivarkaiksi kutsutulta rikollisjengiltä ja vastoin Salasin pyyntöä lopulta antaa kaiken aikansa Salasille tämän nukkuessa, koska on itse kyllästynyt ikuiseen elämään. Salasin äidin (Olivia Wilde) ajan loputtua Salas suuntaa New Greenwichiin, jossa aikaa säädellään, yrittäen kostaa niille, jotka eivät ole suostuneet aikaansa jakamaan muille, mutta niin Minuuttivarkaat kuin poliisivoimat Aikavartijat (vai miksi niitä kutsuttiinkaan) ovat Salasin perässä...
Bongatessani In Timen ensimmäisiä kertoja, päätös tämän katsomiseen syntyi suurin piirtein seuraavalla tavalla (parin päivän ajanjaksolla): "Justin Timberlake pääosassa?! Nääh, enpä taida vaivautua. Amanda Seyfried naispääosassa?! Tuo yksi minun uudemmista suosikeistani? Periaatteessa kiinnostaisi, mut mut... Justin Timberlake pääosassa, joten en silti tiedä. Mitä hittoa? Tää on Andrew Niccolin ohjaama! Onkohan se käsikirjoittanutkin tämän? ON! Niccol, joka sentään on käsikirjoittanut suosikkielokuvani Truman Show'n (ja se S1m0nekin ihan hauskalla idealla varustettu)! Pakkohan tää on sitten nähdä!" Ja niinpä minä menin. En voi luokitella Niccolia kaikkien aikojen parhaaksi käsikirjoittajaksi, mutta ihan vain sillä perusteella, että hän käsikirjoitti Truman Show'n, hän on ansainnut paikkansa minun sydämessäni ikuisiksi ajoiksi. Niin ja se, mitä tiedän hänen niin harvalukuisista elokuvistaan, niin hänellä on aina ollut vähintäänkin kiinnostavia ideoita ja sellainen kyllä löytyi tästäkin elokuvasta, joten ihan positiivisin odotuksin lähdin tätä katsomaan, eikä In Time myöskään pettänyt.
Siltä varalta, että joku ei olisi sattunut näkemään juoniselostuksia missään etukäteen (näin oli lähellä käydä minullekin), niin elokuvan alussa kerrotaan ihan tarpeeksi seikkaperäisesti, missä oikein mennään, joten elokuvaan pääsi heti hyvin sisälle. Erityisesti pidin alussa siinä, että heti alkajaisiksi päästiin vitsailemaan eri sukupolvien ihmisten samanikäisiltä näyttämisillä ja tähän vitsiin palattiin parissa muussakin kohdin. Sitten ennen kuin varsinaiset tapahtumat lähtivät liikkeelle, näytettiin miten paljon sillä ajalla on merkitystä ja niinpä erilaisia maksutilanteita näytettiinkin runsaasti. Itse päätarina sitten lähti käyntiin ihan kivasti ja elokuvan hengen huomioon ottaen ihan uskottavastikin, minkä jälkeen Salas pääsee vasta kunnolla vauhtiin. Tämä hänen New Greenwichissä eteneminen oli ihan hauskaa seurattavaa ja ilolla katselin sitä, miten Salasin uusi, kostoon pyrkivä, elämä oikein starttaa. Siinä vaiheessa, kun Sylvia (Amanda Seyfried) tuli kunnolla kuvioihin, koettiin ehkä pienehkö suvantovaihe, mutta siinä vaiheessa, kun Salas ja Sylvia alkavat liikkua yhdessä, nähdään ihan jännityksen täytteisiä toimintajaksoja, joiden aikana minä ainakin viihdyin, vaikka ihan omaperäisimmästä päästä kaikki juonenkäänteet eivät olleetkaan. Myönnettäköön kyllä se, että Aikavartijatkaan Raymond Leonin (Cillian Murphy) johtamana eivät sieltä mielenkiintoisimmasta päästä olleet.
Mistä kanssa pidin, oli tämä elokuvan maailma. Vaikka elokuvan kantava idea onkin tämä hyvin futuristinen "aika on valuuttaa" -ajatus, niin itse maailma ei ollut hirveän futuristisen oloinen varsinkaan siellä ghetossa. Totta kai aikavyöhykkeitä ylittäessä ja New Greenwichissä ollessa oli sellaista futuristista kiiltoa siellä täällä, mutta ei suinkaan miksikään kovinkaan futuristista tulevaisuuskuvaa silti tarjottu. Autojakin oli vähän sliipattu, mutta kuitenkin kuorten alta paljastui tarkoituksella menneiden vuosikymmenten menopelit. Esimerkiksi nämä poliisiautot olivat hyvin paljon Ritari Ässän KITT-autoa muistuttavia, vaikka ei ihan samanlaisia olleetkaan. Esimerkiksi 1950-luvun Ford Lincolnin oloisia autoja kuitenkin seassa pyöri.
Elokuvan aikahan rinnastui suoraan rahankäyttöön ja Niccolin rinnastukset siten olivatkin aika ilmiselviä, mutta kun ei antanut tämän häiritä liiaksi, niin ihan hyvää viihdettä riitti. Pienin muutoksin kuitenkin elokuvan ajan olisi voinut muuttaa nimenomaan rahaksi ja silti elokuva ei olisi hirveästi muuttunut siitä. Toki sitten elokuvassa oli sellaisia kohtia, joiden tueksi tarvittiin nimenomaan tätä aika-juttua, enkä nyt ollut ihan täysin varma siitäkään, olisiko elokuva rahateemalla tarjonnut samanlaista fiilistä; tuskin olisi kuitenkaan erottunut ainakaan minun silmissäni muista vastaavista. Tällaisenaan kyllä ajatusleikistä pidin ja siksi elokuvasta tykkäsinkin, enkä minä siten ainakaan turhaan käyttänyt omaa aikaani tähän elokuvaan. Hieman pienempi pistemäärä ei ollut kuitenkaan kaukana.
Justin Timberlake oli ihan ok pääosaan, vaikka joissakin paikoissa vähän hoopolta näyttikin (varsinkin juostessaan) ja nyt päivää myöhemmin minun olisi hyvin helppo sijoittaa Timberlaken tilalle esimerkiksi nuori Keanu Reeves, joten sikäli Timberlaken tilalla olisi voitu nähdä joku muukin ihan yhtä hyvin. Amanda Seyfried oli tässäkin roolissa ihan kiva, vaikka se hänen peruukkinsa, joka toi mieleen The Fifth Elementin Milla Jovovichin, peittikin osan Seyfriedin ulkonäöstä. Cillian Murphy oli ihan mukiinmenevä Aikavartijoiden pomona, kun taas Vincent Kartheiser aika stereotyyppisen version isosta pahasta pomosta (varmaankin tarkoituksella). Mukana menossa: Johnny Galecki (Rillit huurussa).
Pisteitä: 4/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Risto
Kommentit