Alkuperäinen nimi: Yes Man
Ohjaus: Payton Reed
Käsikirjoitus: Nicholas Stoller, Jarrad Paul, Andrew Mogel
Pääosissa: Jim Carrey, Zooey Deschanel, Bradley Cooper
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Australia

Ilmestymisvuosi: 2008

Carl on yksin asuva mies, jonka elämä on verrattain tylsää. Hän myöntää lainoja pankissa ja vapaa-ajat kuluvat pääasiassa elokuvien parissa. Lisäksi hän laiminlyö ystäviään. Kaikki muuttuu, kun hän tapaa vanhan ystävänsä Nickin (John Michael Higgins), joka alkoi elää täysillä käytyään Yes-seminaarissa, jossa kaikkia kehoitetaan sanomaan kaikelle "Kyllä". Nick houkuttelee Carlin seminaariin, minkä johdosta Carlin elämästä tulee paljon mielenkiintoisempaa. Hän muun muassa tapaa uuden asenteensa ansiosta Allisonin (Zooey Deschanel), jonka kanssa he kokevat jos jonkinlaisia seikkailuja, mutta kannattaisiko ihan kaikkeen kuitenkaan vastata myöntävästi...

Oletteko koskaan halunnut junassa vetää hätäjarrusta vain, koska ette ole tehnyt niin koskaan ennen? Tai liftannut? Tehnyt täysin spontaaneja ratkaisuja, kuten esimerkiksi jäänyt pois junasta vieraalla seudulla hetken mielijohteesta? Minä olen halunnu tätä kaikkea, mutta jättänyt tekemättä niitä vedoten esimerkiksi siihen, ettei niin vaan ole tapana tehdä (ja jos puhutaan hätäjarrun vetämisestä, niin siitä saisi lisäksi sakot). Siksi tässä elokuvassa oli jotain, mihin saatoin samastua, varsinkin, kun Carl oli lisäksi leffojen ystävä. Se ei kuitenkaan tehnyt elokuvasta erityisen hyvää.

Carreyn naamanvääntely tuntui jotenkin vanhalta vitsiltä, ja Carrey itsekin on selvästi vanhentunut Nuijan ja tosinuijan ajoista, jolloin Carreyn maneerit vielä olivat tuoreita. Itse elokuvassa kyllä oli hyvä idea ja se saikin minut hymähtelemään ajoittain. Harmi vain, että toteutus jäi jotenkin puolitiehen, tai sitten minun odotukseni elokuvasta olivat vain liian suuria. Odotin nimittäin vähän Valehtelija, valehtelija -tyylistä elokuvaa, jossa Carl ei kykenisi sanomaan sanaa "Ei", mutta kattia kanssa. Tätä sanaa viljeltiin siellä täällä vähän väliä, mikä vei parhaan terän elokuvasta. Myönnän pitäväni amerikkalaisia jossain määrin vainoharhaisina, mutta elokuvan terroristiepäilyt oli vedetty vain niin yli, ettei se saanut huvittumaan lainkaan. Kokonaisuudessa elokuva oli kyllä ihan pikkuhauska Carrey-leffa, mutta ei sen enempää.

Pisteitä: 2,5/5