Käsikirjoitus: Sam Raimi, Ivan Raimi
Pääosissa: Bruce Campbell, Embeth Davidtz, Marcus Gilbert
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1992
Kesto: 85 min
- You're going down! - I'm going up!
Ash (Bruce Campbell) on joutunut jonkinasteisen ulottuvuuspyörteen kautta nykypäivästä 1300-luvun Englantiin, jossa häntä pidetään suurena vihollisena ja hänet tuomitaan Kuoppaan, jossa kaikenlaiset demonit yrittävät häntä tappaa, mutta tuloksetta ja lopulta Ash pääsee pois Kuopasta. Hänen moottorisahakättään pelätään, joten kaikki karttavat häntä, mutta velho Wiseman (Ian Abercrombie) pitää Ashia Luvattuna, joka karkottaa kaikki kuolleet sinne, mihin ne kuuluvatkin. Ash on kovin haluton auttamaan, mutta kun Wiseman lupaa auttaa Ashin takaisin omaan aikaansa, suostuu Ash loppujen lopuksi, mutta tämä myös tarkoittaa sitä, että Ashin on kohdattava lopulta kuolleista koostuva Pimeyden armeija...
Koska tämä osa oli tulossa katseluun, niin tuli tuossa viikonloppuna katsottua ensimmäiset osat, mikä oli ihan hyvä paristakin syystä, sillä ensinnäkin pidin ensimmäisestä osasta hitusen enemmän kuin aiemmin (sinänsä harvinaista kauhuelokuvien kohdalla) ja toisekseen olin unohtanut toisen osan (lopun) tapahtumat tyystin ja tätä katsoessa huomasinkin, että niiden tapahtumien muistaminen/tietäminen oli ainakin osittain oleellista. Tämän kolmannen osan tiesin olevan se komediallisin näistä kaikista, vaikka eipä edellinen osakaan nyt ihan vakavalla naamalla ollut tehty, joten olin asennoitunut etukäteen katsomaan nimenomaan komediaa ja luulenkin, että sillä tavalla Pimeyden armeijasta sai paljon enemmän irti. Tai ainakin minä sain.
Elokuva jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa päättyi ja siltä varalta, ettei kyseisen osan tapahtumia muistaisikaan (olihan näiden osien välissä viisi vuotta), niin alussa nähdään vielä pieni kooste kyseisestä elokuvasta. Sitten vähitellen päästään itse asiaan eli Ash pääsee mesoamaan ja tekee sen laukoen puolityhmiä, mutta siitä syystä usein hauskoja one-linereita; esimerkiksi tapa, jolla Ash kellisti Sheilan (Embeth Davidtz), aiheutti kunnon naurun. Olin ehkä hieman yllättynyt, että elokuvassa oli näinkin paljon seikkailemista, sillä Ashin retki hakemaan maagista reliefiä eli tätä Necronomicon-kirjaa oli kuin mistäkin (fantasiatäytteisestä) seikkailutarinasta. Toki tässä tapauksessa tämä seikkailullinenkin osa oli vedetty selvästi yli, sillä mukaan mahtuu tietysti näiden kuolleiden lisäksi muun muassa Ashin peilikuvia kuin myös mini-Asheja ja itse asiassa koko tuulimyllyjakso lukeutui elokuvan hauskimpiin juuri siitä syystä, että siinä ei varsinkaan ollut mitään järkeä. Nämä luurankosotilaat oli ihan hyvin toteutettu (tähän elokuvaan), mutta siitä huolimatta se suuri lopputaistelu ei minusta ollut kaikilta osin kovin kiinnostavaa, sillä onhan näitä taistelukohtauksia nähty, oli kyseessä sitten elävät tai kuolleet. Kyllähän sen taistelunkin nyt aika vaivatta katsoi, mutta kun tiesi, että siinä saattoi tapahtua (lopputulosta lukuun ottamatta) melkein mitä tahansa, niin ei se sitten herättänyt kummoisiakaan fiiliksiä. Loppuratkaisu oli ihan kiva ja leffaviittauksiakin tuli bongattua.
Bruce Campbell vetää roolinsa yli ihan niin kuin edellisessäkin osassa, mutta silti hän oli ehkä hitusen hauskempi tässä osassa. Tai no siis, hän vetää roolinsa tässä elokuvassa vieläkin paremmin, mikä lisää hänen hahmonsa hyvyyttä, eikä juuri muilla ollutkaan sitten mitään jalansijaa koko elokuvassa ainakaan mitä tulee mieleenjäävyyteen. Tosin Marcus Gilbert oli ihan kiva valinta lordi Arthuriksi ja Ian Abercrombie (aina tulee zombit mieleen tuosta nimestä) taas ihan kiva Wisemania, mutta kun muutamia päiviä menee, niin eipä tästä taida tosiaan muistaa enää muita kuin itse Campbellin.
Pisteitä: 3,5/5
Evil Dead, Evil Dead II, Pimeyden armeija
Seuraavana arvosteluvuorossa: Eraser - suojelija
Kommentit