Alkuperäinen nimi: Wayne's World 2
Ohjaus: Stephen Surjik
Käsikirjoitus: Mike Myers, Bonnie Turner,
Terry Turner
Pääosissa: Mike Myers, Dana Carvey, Christopher Walken
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1993
Kesto: 90 min
 
- So, did Jim Morrison give you Del Preston's exact address?
- Yeah, he said exactly London, England.


 
On kulunut vuosi siitä, kun Wayne Campbell ja Garth Algar (Mike Myers ja Dana Carvey) yrittivät onneaan ison tv-kanavan leivissä. Nyt Wayne on vihdoin päässyt muuttamaan vanhempiensa helmoista pois ja niinpä he tekevätkin Wayne's World -tv-ohjelmaa Waynen uudessa asunnossa vanhassa tehdasrakennuksessa.vanhoissa lavasteissa. Waynen tyttöystävä Cassandra (Tia Carrere) puolestaan on pääsemässä levyttämään ja levymoguli Bobby Cahn (Christopher Walken) puolestaan haluaa Cassandran itselleen. Wayne haaveilee saavuttavansa vielä elämänsä aikana jotain suurta, mutta mitä, sitä hän ei tiedä. Asiaan tulee kuitenkin muutos, kun hän tapaa unessa alastoman intiaanin (Larry Sellers), joka johdattaa Waynen aavikon halki Jim Morrisonin (Michael A. Nickles) luo, joka käskee Waynea järjestämään kotikaupungissaan Aurorassa rock-festivaalin. Niinpä hän ja Garth lähtevät suunnittelemaan Waynestockia, mutta rock-konsertin järjestäminen ei olekaan kovin yksinkertainen homma...

Tuossa edellisen arvostelun yhteydessä mietin, kumman näistä elokuvista olen mahtanut nähdä aiemmin, jos kumpaakaan kokonaan ja nyt tämän jatko-osan katsottuani olisin valmis lyömään vetoa tämän osan puolesta, vaikkeivät elokuvan tapahtumat palautuneetkaan mieleen tätä katsoessa. Joka tapauksessa sellainen hyvin hämärä ja selittämättömissä oleva fiilis nousi, että jotain tutunoloista tässä oli, mutta mikä se oli, en osaa sanoa. Olin kuvitellun elokuvan nauttivan vähintäänkin samanlaista arvostusta kuin ensimmäinen osa (näin ei ollut), minkä vuoksi lähdinkin katsomaan sitä melko positiivisin mielin. Kuitenkin vaikka tätäkin osaakin katseli ihan mielellään, niin eipä Wayne's World 2 siltikään edeltäjälleen pärjännyt.

Toisin kuin edellisen osan kohdalla, tässä osassa tarina ei kulkenut aivan ennalta-arvattavia polkuja pitkin, vaikka lopputulos olikin totta kai selvillä heti siitä hetkestä lähtien, kun elokuvan idea paljastui. Jos mahdollista, niin tässä oltiin tarinan puolesta entistäkin älyttömämällä linjalla ja niinpä monet juonikiemurat olivat melko päättömiä. Kuitenkaan tässä rock-konsertin järjestämisessä ei ollut ihan samaa imua kuin edellisen osan suuremmalle tv-kanavalle siirtymisessä, sillä jotenkin vain tuntui siltä (ja Mike Myers making ofissa siihen suuntaan kanssa vihjasi), että koko Waynestock-kuvio keksittiin lähinnä siitä syystä, että piti saada joku kunnolla ekasta osasta poikkeava tarina tähän jatko-osaan. Toisaalta sitten taas tämä Cassandra-kuvio muistutti hyvin paljon ensimmäisen osan vastaavaa, että ihan täysin uusiksi koko kuplettia ei ollut laitettu, mikä ehkä vähän harmitti. Sinänsä tämä konsertinjärjestämiskuvio oli ihan kivaa katsottavaa, mutta sitten mukaan oli ängetty Garthin naisseikkailu, joka ei tuntunut oikein pääsevän vauhtiin missään vaiheessa ja vaikka siinäkin tapahtui pieniä yllätyksiä, niin ei, en vain jaksanut oikein innostua. Niin ja totta puhuen eipä ne Waynestockin järjestämiseen liittyvät ongelmat niin mielenkiintoisilta tuntuneet, kun arvattavissa kuitenkin loppupeleissä oli, että lopussa ne menevät kuitenkin ihan nappiin ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Syy, miksi elokuva ei noussut samalle tasolle edellisen kanssa, löytyy siitä, ettei elokuvassa vain ollut samalla tavalla sellaisia huippuunsa viriteltyjä sketsijuttuja, jotka olisivat saaneet aikaan kunnon nauruja, vaikka esimerkiksi Waynen ja Cassandran isän Jeff Wongin (James Hong) tapaaminen aika läheltä liippasikin. Olihan tässäkin osassa sketsimäisiä kohtauksia, mutta ei kuitenkaan samassa mitassa kuin edellisessä leffassa, vaan nyt huumoripuolta oli sisällytetty enemmänkin itsen tarinan sekaan ja niihin päättömiin juonenkäänteisiin, jotka aiheuttivat lähinnä hymähtelyä jos sitäkään. Myönnettävä toki on, että monet elokuvaamiseen liittyvät vitsit olivat kyllä ihan viihdyttäviä.

Mike Myers ja Dana Carvey suoriutuivat rooleistaan ihan yhtä hyvin kuin ensimmäisessäkin osassa, vaikka varsinkin Garth tuntui olevan hivenen luuserimpi jätkä tässä osassa. Kuitenkin heidän kemiat toimivat edelleenkin hyvin yhteen ja täydensivät hyvin toisiaan, mikä näkyi sitten siinä, että kaksikon ollessa erillään hahmojen paras teho oli poissa. Noin muuten elokuvassa nähdään paljon ensimmäisen osan näyttelijöitä, mutta joitakin muutoksiakin oli tehty, joista suurimpana Rob Lowen vaihtuminen Christopher Walkeniin, joka sopi yllättävänkin hyvin tällaiseen komedialliseen rooliin ja itse asiassa Walkenin hahmo Bobby Cahn onnistui olemaan koko elokuvan ajan hyvin ärsyttävä, mikä oli ilmeisen tarkoituskin ja siten Walken onnistuikin roolissaan erinomaisesti. Mukana menossa: Ensimmäisestä osasta tutut Tia Carrere, Chris Farley, Lee Tergesen, Dan Bell ja Ed O'Neill sekä Kim Basinger, Drew Barrymore, Harry Shearer (Simpsonit), Jay Leno, Charlton Heston, James Hong (Ihmemies MacGyver), Heather Locklear (Melrose Place) ja Aerosmithin tyypit.

Pisteitä: 3/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Niin Tia Carrere kuin Carreren hahmon Cassandran isää näytellyt James Hong tuovat minulle mieleen tosiaan nimenomaan Ihmemies MacGyverin, jossa he olivat näytelleet sarjan varrella useampaakin hahmoa, mutta olivat olleet myös olleet kerran myös samassa jaksossa, The Wish Childissa.

Wayne's World, Wayne's World 2

Seuraavana arvosteluvuorossa: Minun Afrikkani