Alkuperäinen nimi: Close Encounters of the Third Kind
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Steven Spielberg
Pääosissa: Richard Dreyfuss, François Truffaut, Melinda Dillon
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1977
Kesto: 132 min

- We didn't choose this place! We didn't choose these people! They were invited!
- They belong here more than we.

Maapallolla tapahtuu kummia. Meksikon aavikoille ilmestyy toisen maailmansodan aikaisia koneita kuin uusina ja Mongoliaan, siis mahdollisimman kaukana merestä, ilmestyy valtamerilaiva. Jossain päin Yhdysvaltoja katkeaa sähköt aina vain useammalta ja sähkömies Roy Neary (Richard Dreyfuss) kutsutaan apuun. Yrittäessään löytää perille hän kohtaa avaruusaluksen ja lähteekin tämän perään ja myöhemmin näistä aluksista tulee Roylle pakkomielle. Samaan aikaan toisaalla avaruusalukset ovat kovin kiinnostuneita kotiäidin Jillian Guilerin (Melinda Dillon) lapsesta Barrystä (Cary Guffey) ja lopulta sieppaavatkin tämän, vaan saako hän lastaan koskaan takaisin ja saavatko hän ja Roy koskaan koko totuutta selville?

Aargh! Tässä on jälleen kerran niitä elokuvia, joiden kohdalla ei oikein tahtoisi keksiä oikein mitään mielekästä tai edes vähemmän mielekästä sanottavaa, mikä tämän elokuvan kohdalla johtuu pääasiassa siitä, että elokuva on tullut nähty se about kymmenen kertaa ja siten suurin osa tapahtumista olikin etukäteen hyvin muistissa, mutta yritetään. Kuukauden WANHAna katsomani Kolmannen asteen yhteys on varsin mukiinmenevä elokuva, jonka kyllä ainakin tiettyyn pisteeseen asti katsoo useammankin kerran.

Tarina on kyllä ihan mielenkiintoinen ja ennen kaikkea mielikuvituksellinen ja ainakin minulla on sellainen kutina siellä jossakin, että elokuva vetoaa edelleen myös niihin, jotka näkevät elokuvan ensimmäisen kerran, sillä jotain ajattoman viehättävää tässä tarinassa kyllä on, jonka vuoksi sen katsookin läpi ihan mielellään. Tarpeeksi paljon tapahtumia tapahtui eri ihmisille, vaikka Barryn sieppaaminen olikin jotenkin kamalaa, ja kaikki sitten huipentuikin siihen todelliseen kontaktiin avaruuden muukalaisten kanssa. Jollain tavalla kaunsta. En kyllä malttanut olla ajattelematta, jos vaikka avaruusalusten liikehdinnästä oli otettu oppia 2001: Avaruusseikkailusta, mutta jos näin oli, niin sekin tuntuisi vain kunnianosoitukselta kyseistä elokuvaa kohti. Niin ja tämä avaruuden muukalaisten sävelmähän on niin simppelin yksinkertainen, että kyllä sen muistaa aina vaikka keskellä yötä heräisi. Royn matkaa kohti lopullista totuutta tässä pääasiassa seurattiin ja vaikka sitä seurasikikn loppujen lopuksi ihan hyvin, niin mikään erityisen mahtava matka tämä ei ollut, mutta sellaista aika perinteistä hyvin tehtyä poppariviihdettä kylläkin. Sitä en vain tajunnut siinä Royn lopullisen "sekoamisen" kynnyksellä, että miksi hän lappasi ne kaikki kamat sisälle keittiön ikkunan kautta, vaikka ihan selvästi ovestakin olisi päässyt myös niillä kottikärryillä. Loppu oli niin Jillianin kuin Royn osalta varsin toimiva.

Elokuvassa ei nähty mitään Hollywoodin siloteltuja supertähtiä, vaan kaikki elokuvan näyttelijät olivat lopulta hyvin tavallisen näköisiä ihmisiä, mikä sopi tähän elokuvaan paremmin kuin hyvin. Richard Dreyfussin esittämä Roy oli juuri sellainen vähän nukkavieru tapaus ja myös Melinda Dillon tuntui olevan enemmän tavallinen naapurin (aikuinen) tyttö kuin Hollywoodin mallikaunotar. Myös muut näyttelijät olivat hyvin maanläheisen tuntuisia.

Pisteitä: 3,5/5