Alkuperäinen nimi: Open Water 2: Adrift
Ohjaus: Hans Horn
Käsikirjoitus: Adam Kreutner, David Mitchell
Pääosissa: Susan May Pratt, Richard Speight Jr., Eric Dane
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2006
Kesto: 95 min

- You didn't notice either! None of you did!
- It's your boat, Dan, not mine

1323942497_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vanhat koulukaverit kokoontuvat yhteen vuosien tauon jälkeen Danin (Eric Dane) omistamalle jahdille, mikä ei ole Amylle (Susan May Pratt) mieluisin vaihtoehto, sillä hän kärsii pahasta vesikauhusta. Tämän vuoksi hän tuleekin jahdille pitäen jatkuvasti kelluntaliivejä päällä. Amy on lisäksi liikkeellä miehensä Zachin (Richard Speight Jr.) ja pienen Sara-vauvan kanssa. Kun sitten ystävykset ovat keskellä avomerta, neljä heistä hyppää veteen Amyn jäädessä veneeseen ja Dan jää hänen seurakseen. Dan kuitenkin kokee, että parhaiten pelosta pääsee irti kohtaamalla ne, joten hän ottaa Amyn syliinsä ja hyppää tämän kanssa veteen, mikä aluksi lamauttaa Amyn. Kun Amy vähitellen tulee tolkkuihinsa he saavat huomata karmean asian: kukaan ei ollut laskenut tikkaita, joiden avulla he pääsisivät takaisin veneeseen...

Kuten edellistäkin osaa, niin myös tätä osaa mainostetaan sillä, että tämä perustuu tositapahtumiin, mutta väitän suuresti, että ainakaan tämän osan kohdalla väite ei pidä paikkaansa. Tämä on sikälikin jännä jatko-osa, että elokuvaa ei ole helppo pitää virallisena jatko-osana, sillä elokuvaa alettiin käsikirjoittamaan jo kauan ennen kuin ensimmäinen osa tuli edes teattereihin eli jos tajusin oikein, niin tämän käsikirjoitus on syntynyt täysin ilman Open Waterin myötävaikutusta ja nämä elokuvat onkin kirjoitettu samoihin aikoihin toisistaan tietämättä. Suurempien markkinoiden vuoksi ja siksi, että samaa aihetta käsitteleva Open Water nyt vain sattui tulemaan ulos ensin, tämä elokuva liitettiin osaksi tuota elokuvaa ja näin saatiin jatko-osamaisuus aikaan. No, ihmisiä tässä elokuvassa on enemmän, mutta silti Deadly Sea oli suurin piirtein samassa kastissa tuon ensimmäisen osan kanssa.

Alkutekstien aikana tai oikeastaan välissä nähtiin pieni takaumapätkä, jossa nämä tyypit nähdään jossain aiemmassa seikkailussa, mutta heti tämän jälkeen päästiinkin sinne jahdille, joten tapahtumat lähtevät rullaamaan ainakin nopeammin kuin ensimmäisessä osassa, mikä oli vain hyvä juttu. Totta kai sitten siellä laivan kannella ja vähän sen allakin ehtii tapahtumaan yhtä jos toista ennen kuin sankarimme joutuvat kaikki veden varaan, mutta noin kokonaisuudessaan tässä päästään asiaan ainakin vähän nopeammin. Vedessä on sitten nyt enemmän ihmisiä, joten toisin kuin ensimmäisessä osassa, tällä kertaa tiesi varmasti, että läheskään kaikki veteen joutuneista eivät tulisi selviämään merestä ja elokuvasta hengissä. Vaikka jännitystä nousikin vähän sen pohtimisesta, että ketkä kaikki lopulta heittäisivätkään henkensä ja miten, niin koska joukko oli näinkin suuri, niin kyllähän se aika nopeasti tuli mieleen, etteivät kaikki henkilöt voi mitenkään kuolla, aivan kuten kauhuelokuvien perinteeseen kuuluu. Paitsi, että tämä ei ollutkaan enää kauhua, vaan enemmänkin trilleri, sillä elokuva pyrki vain aiheuttamaan jännitystä niin hahmojen välillä kuin katsojassakin, eikä niinkään pelkoa eli mitään haita ei missään vaiheessa näkynyt. Huomio pidettiinkin enemmän siinä hahmojen keskinäisissä väleissä ja niiden kiristymisessä. Tähän osaan mahtui kyllä pari todella epäuskottavuudessaan ärsyttävää seikkaa. Näistä ensimmäisenä oli tämä kännykkätapaus ja vaikka en voikaan kuvitella, mitä veden varaan joutuminen tekisi minulle, niin en vain saata uskoa, että ihmiset alkaisivat sananmukaisesti tapella siitä, kuka saa yrittää soittaa apua. Ihan kuin kännykkää pitelevä ei apua aikoisi pyytää. Sitten toinen ärsyttävä kohta oli tämä Danin sekoaminen, kun hänen veneeseensä oltiin tekemässä vahinkoa pelastumisen toivossa; ihan kuin pelastuminen vedestä olisi vähemmän tärkeää kuin raha, maine ja työ. Lisäksi minua vähän mietitytti, että eikö siitä Amyn liivistä olisi saatu jonkinlaista köyden tapaista sillä luulisi, että siinä ne nyörit kestäisivät aika paljon? Noin muuten hirveästi valitettavaa ei ollut, joten kyllähän tätäkin katsoi siinä missä ensimmäistäkin osaa. Loppuratkaisu pelastuneiden suhteen ei yllättänyt.

Näyttelijät eivät olleet ehkä yhtä aidonoloisia kuin ensimmäisessä osassa, mutta ihan hyviä elokuvanäyttelijöitä kumminkin. Ehkä en kykene käsittämään, että Michellen kaltaisia kana-aivoja oikeasti on olemassa, mutta häntä esittänyt Cameron Richardson teki ihan kivan karikatyyrin, mikä sai minut sitten inhoamaan Michelleä hyvin nopeasti. Muut olivat sitten luonteeltaan vähän rennompia (siis ennen veteen joutumista), joten heissä ei paljon valittamista ollut, eikä meressä ollessaankaan huonoja olleet. Susan May Pratt oli hyvä valinta pääosaan ja hän suoriutuikin siitä roolista kunnialla. Zachia näytellyt Richard Speight Jr. toi useasti mieleen Lostissa Ethania näytelleen William Mapotherin.

Pisteitä: 3/5

Open Water, Deadly Sea

Seuraavana arvosteluvuorossa: Creepshow - yöjuttu