Alkuperäinen nimi: Shrek
Ohjaus: Andrew Adamson, Vicky Jenson
Käsikirjoitus: Ted Elliott, Terry Rossio, Joe Stillman,  ym.
Pääosissa: Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2001
Kesto: 90 min

- But this isn't right! You're meant to charge in, sword drawn, banners flying! That's what all the other knights did!
- Yeah, right before they burst into flame!
- That's not the point!

Shrek (äänenä Mike Myers) on vihreä jätti, joka tahtoo elää vain omassa rauhassaan ilman häiritseviä kyläläisiä tai muitakaan otuksia. Eräänä päivänä hän saa riesakseen puhuvan aasin Donkeyn (Eddie Murphy), joka ei jätä häntä rauhaan ja juuri kun Shrek ajattelee, ettei tilanne ainakaan huonommaksi voi enää mennä, kohta kaikki rakastetut satuhahmot ovat leiriytyneet hänen suolleen, johon Dulocin lordi Farquaad (John Lithgow) heidät on häätänyt. Shrek lähtee Donkeyn kanssa Dulociin, jossa hän saa tehtäväkseen pelastaa prinsessa Fionan (Cameron Diaz) vaarallisen lohikäärmeen kynsistä vastapalvelukseksi maidensa saamiseksi itselleen. Niinpä Shrek ja Donkey lähtevät kohti lohikäärmeen linnaa, mutta tapahtuuko sillä matkalla asiat ihan niin mutkattomasti kuin saduissa yleensä?

Voin suoraan myöntää, että ilmestyessään tämä elokuva ei kerännyt minulta suurtakaan huomiota ja vaikka olisi niin tehnytkin, niin Rauman Iso-Hannussa tuskin elokuvaa näytettiin alkuperäisellä ääniraidalla, joten sikälikään minua ei varmaankaan olisi kiinnostanut. Olin nimittäin kuvitellut tämän olleen vain yksi lapsille suunnattu animaatio lisää. Vasta vuosia myöhemmin sain kuitenkin kuulla, että tästä elokuvassa on aineksia, joista aikuisemmatkin katsojat voisivat pitää, joten uteliaisuutenikin heräsi. Nyt viime kesänä kun elokuva vihdoin tuli eteeni, niin tuli sitten otettua mukaan ja onhan se myönnettävä, että tämä ensimmäinen Shrek oli varsin veikeä tapaus jopa näin aikuiseen makuun.

Kun elokuvan päähahmot oli esitelty, koko elokuvan tarina oli pääpiirteittäin jo selvillä, mutta tätä tuttuakin tutumpaa tarinavyyhtiä oli käsitelty niin hauskalla tavalla, ettei elokuvan parissa voinut kuin viihtyä. Kaikkien samanlaisten tarinoiden aiempien versioiden kustannuksella nauretaan niin paljon, ettei paremmasta väliä. Tähän elokuvaan oli saatu monia normaalista kerronasta poikkeavia juonenkäänteitä, että tässä tuntui selkeästi olevan ihan tervetullut uusi näkemys aiheesta, vaikka välillä tuntuikin siltä, että tätä poikkeuksellista käsittelytapaa alleviivattiinkin vähän liikaa. Dialogi on paikoitellen ratkiriemukasta ja monesti silloinkin, kun dialogi aiheuttaa lähinnä hymähdyksiä, mukaan on saatu niin osuvaa huulenheittoa muita satutarinoita kohtaan, että huumoriarvo kasvaa niiden seurauksena vielä vähän. Ehkä parhaimpana yksittäisenä heittona tykkäsin huomiosta Lumikkiin ja tämän asumisesta seitsemän miehen kanssa. Muitakin selvästi aikuisempaan makuun enemmän sopivia vitsejä löytyi, mutta useat niistäkin oli toteutettu niin, että lapsetkin nauravat, vaikka ihan kaikkea ei ymmärtäisikään. Animaatiojälki oli ihan hyvää, mutta lieneekö aika syönyt ihan vähäsen sen tehosta, sillä myönnän jääneeni kaipaamaan vielä vähän sulavampaakin animaatiota. Tällaisenaankin kuitenkin ihan hieno suoritus ja mielestäni monia Disneyn vuosituhannen vaihteen animaatioita miellyttävämpiä silmilleni (tai sitten vain vaihtelu virkistää). Donkey ehkä hivenen ärsytti, mutta noin muuten elokuvan hahmot olivat hauskoja, eikä se Donkeykaan lopulta hullumpi ollut. Elokuvan musiikkiraita oli ainakin pitkälti minun makuuni ja monia (tuttuja) helmiä matkan varrelta löytyi. Elokuva oli kauttaaltaan sisältänyt niin paljon äkkivääriä tilanteita ja juonenkäänteitä, että elokuvan loppuyllätyksen Fionan osalta arvasi etukäteen, mutta eipä tämä sinänsä haitannut yhtään. Kyllähän tämä jätti pienen halun päästä näkemään jatko-osia, vaikka olenkin kuullut, että niistä on tehty ainakin hivenen enemmän lapsekkaita. Mene ja tiedä, se jää nähtäväksi.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Top Secret - huippusalaista