Alkuperäinen nimi: A Nightmare on Elm Street
Ohjaus: Wes Craven
Käsikirjoitus: Wes Craven
Pääosissa: Heather Langenkamp, Robert Englund, Johnny Depp
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1984
Kesto: 92 min

- Whatever you do, DON'T fall asleep!

Tina (Amanda Wyss) näkee hirveää painajaista miehestä (Robert Englund), jolla on lierihattu, naama palanut, punavihreäraidallinen paita sekä veitsikädet. Juuri kun mies on viiltelemässä, Tina herää painajaisestaan, joka ei kuitenkaan ollut pelkkä painajainen, sillä hänen paitansa on täynnä isoja viiltojälkiä. Hän pelästyy ja pyytääkin kaveriaan Nancya (Heather Langenkamp) ja poikaystäväänsä Rodia (Jsu Garcia) seuraavaksi yöksi turvakseen. Seurasta ei ole kuitenkaan apua, sillä Tina näkee taas painajaista tuosta miehestä ja pian käy ilmi, että jos hän tappaa unessa, kuolee myös oikeasti...

Tuossa jokunen vuosi sitten suoritin sellaisen tempauksen, että katsoin kaikki Painajainen Elm Streetillä -elokuvat kahdessa yössä ja koska näin niiden öiden jälkeen todella psykedeelisiä unia, päätin yrittää katsoa nämä elokuvat taaskin yhtä tiheässä aikataulussa, mutta nyt ensimmäisen yön jälkeen jo minun täytyy tunnustaa tappioni ja näin vilkkaasti ei tule katsottua näitä tällä kerralla.

Painajainen Elm Streetillä jatko-osineen valikoitui tämän kuukauden WANHAksi muutamastakin eri syystä. Ensinnäkin jotta tuon edellä mainitun katsomisnopeuden olisi pystynyt säilyttämään, tarvitaan paljon pimeyttä ja siksi oli katsottava nämä viimeistään nyt, vaikka WANHA-puolella olisi ollut muutamakin elokuva vuorossa ennen tätä, mutta heinäkuussa, jolloin tämä elokuva kai olisi tullut "oikealla aikataululla" katsottuna olisi ollut vielä vähemmän sitä pimeyttä. Olisin periaatteessa voinut katsoa nämä elokuvat myöhemminkin eli syksyllä, mutta sitten taas olen jo joitakin kuukausia halunnut päästä takaisin Elm Streetille, joten siksikin oli otettava nämä nyt katseluun. Se viimeinen seikka, joka vaikutti myös vähän tähän halukkuuteen, löytyy uudesta A Nightmare on Elm Street -elokuvasta, joka tulee ensi-iltaan ensi viikolla Yhdysvalloissa. Tietenkin kuvittelin, että elokuva saisi Suomen ensi-illan hyvin pian tämän jälkeen, mutta toistaiseksi sellaisesta ei ole tietoa (mistä iso miinus Finnkinolle). Tuo "remake", joka oikeasti taitaakin olla esiosa, on ollut alkuvuoden aikana yksi eniten odottamistani elokuvista.

Niin, tämä ensimmäinen Painajainen Elm Streetillä -elokuva pesee oikeastaan kaikilla muilla 1980-luvun (ja 1970-luvun lopun) teinislashereillä lattiaa, vaikka totuuden nimissä onkin sanottava, että Halloween kyllä pääsee aika lähelle. Idea elokuvaan on hyvin mielikuvituksellisen hieno, sillä jonkun (tässä tapauksessa Kruegerin) tunkeutuminen ihmisten uniin tappaen heidät siellä on vähintäänkin pelottavaa. Vaikka elokuva toistaakin monia teinikauhuelokuvien kliseitä, se tekee sen pukien tapahtumat todella mielenkiintoiseen pakettiin. Kruegerin väkivaltainen käytös unissa tulee selvästi jo heti elokuvan alussa ja tämän jälkeen sitten keskitytäänkin selvittämään Kruegerin henkilöllisyyttä ja sitä, miten hänestä voisi päästä eroon ja tämä kaikki on toteutettu erittäin hyvin. Katsojaa ei edes yritetä huijata oikeastaan missään vaihessa, vaan aina on heti tiedossa, kun joku hahmo vaipuu uneen ja sitten vain odotellaankin Kruegerin saapumista. Myös se tapa, jolla Krueger lopulta saadaan nalkkiin, oli hyvin nerokkaasti keksitty. Elokuvasta puuttuu Halloweein kaltainen kunnolla mieleenjäävä tunnusmusiikki, mutta tarjoaa silti hyvän tunnuslorun sekä musiikin, joka oli omiaan luomassa hyvinkin pelottavaa tunnelmaa. Lopusta vielä sen verran, että juuri kun sitä ehti luulla elokuvan päättyvän kaikin puolin onnellisesti, niin saadaan vielä se puskista tullut Freddyn vihoviimeinen tempaus. Täydellistä!

Puhutaanpa hetki Freddy Kruegerista, jota Robert Englund näyttelee täydellisesti. Kyseessä on ainakin omaan makuun se kaikkien aikojen ikimuistettavin ja siten paras kauhuelokuvahahmo, eikä esimerkiksi Jason Voorhees tai Michael Myers pääse lähellekään häntä. Freddy Krueger kun ei kykkinyt vain piilossa, vaan hän oli tämän tästä hyvinkin näkyvästi läsnä jahdatessaan teinejä näiden unissaan. Freddyn tapa veistellä huonoja vitsejä ja muita one-linereita jahtaamisen yhteydessä oli vain ja ainoastaan positiivista ja tekikin jollain tavalla hahmosta selvästi muista tuon ajan kauhuhahmoista poikkeavan. Englund on, kuten sanoin, loistava näyttelemään Kruegeria ja muistankin kun katsoin ensi kertaa koko sarjaa läpi, että pelkäsin sitä osaa, jossa Englund on korvattu jollain toisella näyttelijällä; onneksi näin ei sitten käynyt.

Noin muuten näyttelijäkasti oli varsin teiniä. Tarkoitan tällä sitä, että nämä nuoret käyttäytyivät hyvin kauhuelokuvien kliseiden tapaan eli tyhmästi ja juoksivat pakoon (varsinkin Tinaa esittänyt Amanda Wyss) hyvin teinikauhukliseiden tavalla. Heather Langenkamp oli kuitenkin hyvä valinta Nancyksi ja hän suoriutuikin roolistaan kunnialla. John Saxonille olisin toivonut ehkä vähän enemmän ruutuaikaa. Mukana myös Johnny Depp ensimmäisessä elokuvaroolissaan.

Pisteitä: 5/5

Painajainen Elm Streetillä, Painajainen Elm Streetillä 2 - Freddyn kosto, Painajainen Elm Streetillä 3 - Unien soturit, Painajainen Elm Streetillä 4 - Unien valtias, Painajainen Elm Streetillä 5 - Unien lapsi, Viimeinen painajainen Elm Streetillä - Freddyn kuolema, Uusi painajainen Elm Streetillä