Alkuperäinen nimi: Born American
Ohjaus: Renny Harlin
Käsikirjoitus: Renny Harlin, Markus Selin
Pääosissa: Mike Norris, Steve Durham, David Coburn
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Suomi
Ilmestymisvuosi: 1986
Kesto: 92 min

- It's like guerrillas behind enemy lines.
- Hey, I wouldn't be such a hero, K.C..
- Yeah, we could smuggle a pregnant elephant across the border and nobody would've known the difference.

 

 
Savoy, Mitch ja K.C. (Mike Norris, Steve Durham ja David Coburn) ovat yhdysvaltalaisia kaveruksia, jotka ovat tulleet viettämään lomaa Suomeen. Heidän tarkoituksenaan on ajaa Helsingistä napapiirille asti ja hankkivat sitä varten menopelin. Napapiirille saavuttuaan ja hetken leikittyään he tulevat Suomen ja Neuvostoliiton väliselle rajavyöhykkeelle ja hauskanpidon vuoksi päättävät ylittää sen. Varsinaista rajaa vartioi vain yksi sotilas, joka hänkin viihtyy eniten vartiokopissaan, joten yön pimeydessä kaverukset ylittävät rajan. Piikkilankaan jää kuitenkin K.C.:n reppu, joten neuvostosotilaat pääsevät kolmikon jäljille ja kaiken muun lisäksi he joutuvat kuin vahingossa sekoitetuksi pienen kylän murhatapaukseen...

Elonetin mukaan tämä elokuva on esitetty Suomen televisiosta 2006, joten tuolloin minäkin olen tämän ensimmäistä kertaa nähnyt. Elokuvahan oli Renny Harlinin (onnistunut) käyntikortti Hollywoodiin, joten tästä syystä itsekin sen tuolloin katsoin, vaikka kyllähän minua samalla kiinnosti Harlinin vanhemmat elokuvat ennen niitä tunnetumpia tapauksia. Joitakin pieniä muistikuvia minulle elokuvasta oli kuitenkin jäänyt, mutta pääosin en tapahtumia muistanut, enkä oikeastaan muistanut yhtään edes sitä, mitä mieltä elokuvasta tuolloin olin ollut. Elokuva oli siis vain hyvä ottaa uusintakatseluun, kun siihen mahdollisuus ilmaantui. Vaikka elokuva olikin täynnä toimintakliseitä, niin siitä huolimatta Jäätävä polte oli ihan mukavaa katseltavaa.

Elokuvan aluksi ajeltiin tovi Suomen puolella, mutta ei kuitenkaan liian kauan, vaan Neuvostoliiton rajalle siirryttiin suhteellisen nopeasti. Tämä oli vain hyvä asia, sillä siellä rajan tuntumassa seistessään elokuva pääsi vasta kunnolla käyntiin, vaikka Suomen puolellakin oli ihan kivaa kaverimeininkiä. Naapurin rajan takana elokuva oli ehtaa toimintaa pullollaan, sillä kaveruksilla ei paljon luppoaikaa jäänyt, vaan meno oli yhtä pakenemista tai räiskimistä ainakin pidätetyksi tulemiseen asti, eikä senkään jälkeen toiminta tyystin loppunut. Toimintakohtaukset menettelivät, vaikka välillä kaverusten selviytymisissä oli kyse suorastaan jumalallisesta suojelusta, mistä räikeimpänä esimerkkinä loppupuolella viemärissä juoksentelu miliisien jatkuvan tulituksen kohteena. Ihan oikeesti: ne ampuivat aluksi päin, eikä maahan! Lisäksi räjähdyksiä nähtiin enemmän kuin tarpeeksi ja minua ainakin ilahdutti se seikka, miten helposti Savoy omaksui singon käytön. Ehkä tämä pienen kylän tragediassa oli vähän elokuvan pitkittämisen tuntua, kun muuten ei materiaalia ollut tarpeeksi, mutta eipä se nyt mitenkään hirveästi häirinnytkään. Käänteitä tapahtui tarinassakin kuitenkin sen verran, että tylsistymään ei päässyt ja kun en myöskään muistanut selviytyjien määrää tai henkilöllisyyksiä, niin kyllähän tätä ihan mielellään katsoi. Se koko ihmisshakki kuului elokuvan hämärimpiin osuuksiin ja Amiraalin (Thalmus Rasulala) tuleminen kuvioihin aiheutti pientä huvittuneisuutta, mutta kokonaisuutena ihan kelpo toimintaleffa. Toki paljon propaganda-aineksia, mutta sillä seikalla olikin haluttu kosiskella jenkkejä.

Näyttelijät olivat ihan kelvollisia tällaiseen pienemmän budjetin elokuvaan, vaikkakin pääkolmikko olikin aika tuntematonta. Toisaalta sitten nämä näyttelijät olisi voitu siltä istumalta heittää b-luokan kauhuleffaan ilman, että heidän roolihahmojaan olisi tarvinnut muuttaa juuri yhtään. Täytyy myöntää, että minulle jäivät mieleen kolmikosta Mike Norris sekä David Coburn Mitchiä näytelleen Steve Durhamin jäädessä hieman taustalle. Kuitenkin kolmikkoa paremman roolityön teki Vesa Vierikko venäläisenä vankina ja oli siinä roolissa suorastaan hulvaton, mutta positiivisella tavalla. Amiraalia näytellyt Thalmus Rasulala oli ihan ok, vaikkakin roolihahmonsa hieman absurdi olikin.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Kala nimeltä Wanda