Olipa kerran syksy 2009, kun Citymarket ilmoitti ilokseni, että sieltä saa Simpsonien 1.-11. kausista kaksi kautta 20 eurolla, joten minä lähdin tietenkin apajille, kun minulla oli vain kolme ensimmäistä ja kun lähellä olevasta Citymarketista ei kaikkia kausia löytynyt (ehkä kausi 6 tai 7), pyöräilin ruokatunnilla noin viiden kilometrin päähän toiseen Citymarketiin, josta löytyivät ne uupuneet kaudet. No, koska kolmea ekaa kautta en ollut arvostellut, aloitin sarjan katsomisen ihan alusta ja katsoinkin sarjaa aina silloin, kun ei ollut muuta katsottavaa. Muun katsottavan joukkoon kuului kaikki Salaiset kansiot, muutama kausi Beverly Hills 90210:a sekä kesäprojekti Frendit. Niinpä näiden Simpsonit-kausien katsominen venyi näinkin pitkälle. Nyt sitten kesä lähestyy taas huimaa vauhtia ja siten halusin käynnistää uuden kesäprojektin heti kesäkuun alusta, joten päätin jokunen kuukausi sitten, että katson yhden kauden per kausi, jotta saisin nämä viimein pois alta ja nyt se sitten kävi, vihdoin ja viimein. Eihän tässä mennyt kuin yli puolitoista vuotta siitä, kun nämä ostin.

Tuossa kuukausi sitten vielä otaksuin, että minulla on toukokuussa niin paljon kiireitä, että tiukkaa tekee saada kausi katsottua tämän kuun aikana, kun silloin näytti siltä, että minulla olisi kolmena viikonloppuna ohjelmaa muualla, mutta syystä ja toisesta ohjelmalliset viikonloput rajoittuivat yhteen (ja silloinkin ehdin Simpsoneita katsoa), joten lopputulos oli, että ehdin katsomaan tämän 11. kauden nopeammin kuin parina aiempana kuuna. Tässä kaudessa tosin oli hivenen vähemmän jaksoja kuin muutamassa aiemmassa kaudessa, joten sekin selittää asian osittain. Yhtälailla leikittelin kuukausi sitten tehdessäni edellisen kauden arvostelua sillä ajatuksella, että näiden jaksojen ja kausien katsominen näinkin tiheässä tahdissa on aiheuttanut sen, että en saa näistä kausista enää niin paljon irti kuin ennen, mutta tämän kauden kohdalla tuo teoria meni romukoppaan, sillä tämä kausi olikin edellisiä kausia selvästi viihdyttävämpi ja siten ei ihmekään, että sainkin tämän niin rivakasti katsottua.

Aloitanpa jälleen kaudesta puhumisen Kauhujen talo -jaksolla eli Treehouse of Horror  X -jaksolla. Edellinen Kauhujen talo -jakso oli ollut yksi parhaimmista, joten olisi ollut ihme, jos tämä jakso olisi päässyt samalle tasolle, eikä se niin ihan tehnytkään. Ensimmäisenä tarinana nähdään Tiedän, mitä teit viime kesänä -parodia I Know What You Diddily-Iddily-Did, jossa Homer tulee ajaneeksi Ned Flandersin päälle ja tämä toimi ihan kivana kauhukertomuksena ja en ihmettelisi, vaikka pienimmät katsojat ihan oikeasti pelkäisivät tätä katsoessaan. Hyvä kauhukertomuksena, ihan kiva huumoripläjäyksenä ja osan loppu oli yllättävänkin raa'an oloinen. Toinen osa Desperately Xeeking Xena toikin enemmän sitä huumoria mukaan ja siinä tarjoiltiin supersankariparodia, kun Lisa ja Bart saavat yllättäen supervoimat. Nimensä mukaisesti tässä osassa nähdään myös Xena Lucy Lawless. Kausi startattiin uuden vuosituhannen kynnyksellä ja niinpä viimeinen tarina sisälsikin Y2K-aiheisen tarinan Life's a Glitch, Then You Die, jossa Homer tulee aiheuttamaan katastrofin, jossa pelastusta lähdetään hakemaan sitten avaruudesta ja etenkin minua huvitti suunnattomasti Lisan vastaus hänelle raketin vieressä esitettyyn kysymykseen. Muistan itsekin Y2K-panikoinnin ja niinpä tämä osakin oli ihan hauskaa katsottavaa, myös näin jälkikäteen.

Kauden aikana ehtii sattua ja tapahtua paljon muutakin hauskaa. Simpsonit lähtevät muun muassa käymään Hollywoodissa (Beyond Blunderdome) sekä Floridassa (Kill the Alligator and Run), minkä lisäksi he kohtaavat lelujen tuotekehittelijöitä (Grift of the Magi) sekä asuvat hetken miljonäärien lailla (The Mansion Family). Bartista tulee lääkeriippuvainen (Brother's Little Helper), mutta kokeilee siipiään myös ihmeparantajana (Faith Off). Homer ryhtyy ruokakriitikoksi (Guess Who's Coming to Criticize Dinner?) sekä lähetyssaarnaajaksi (Missionary: Impossible), keilaa täydellisen 300 pisteen sarjan (Hello Gutter, Hello Fadder) ja perustaa moottoripyöräkerhon (Take My Wife, Sleaze). Lisa ryhtyy kotiäidiksi (Little Big Mom) sekä tanssijaksi (Last Tap Dance of Springfield) ja Margesta tulee hyvin mustasukkainen nainen (It's a Mad, Mad, Mad, Mad Marge). Simpsonien  lisäksi myös Moe saa lisää ruutuaikaa saadessaan uudet kasvot (Pygmoelian). Kauden lopussa piipahdetaan vielä Simpsonien perhe-elämän kulissien taakse (Behind the Laughter), eikä se ole niin puhtoista kuin miltä Simpsonit ovat saaneet elämänsä näyttämään. Kausi sisältää paljon muitakin hyviä jaksoja ja minä voin vannoa viihtyneeni käytännössä aikalailla koko kauden parissa. Pidin jopa tuosta viimeisestä, hieman ristiriitaisen vastaanoton saaneesta Behind the Laughterista, kuten myös ilmeisesti vieläkin ristiriitaisemmasta Kill the Alligator and Run -jaksosta (tässä mentiin tapahtumasta toiseen niin nopeasti, että se oli ilmeisesti herättänyt närää katsojissa).  Absurdeja ja siten hulvattomia tilanteita mahtui koko kauden varrelle niin paljon, etten voinut tosiaan olla tykkäämättä, vaikka välillä mentiin turhankin absurdiksi (esim. Maggien Homerin pelastusoperaatio).

Kuten aiemmillakin kausilla, niin myös tällä kaudella sekoitetaan hieman pakkaa ja tehdään pysyviä muutoksia hahmokatraaseen ja koska tällä kaudella on ennätysmäärä näitä muutoksia, käsittelen asiaa omassa kappaleessaan. Ensimmäinen suuri muutos on Apun ja Manjulan lapsensaanti jaksossa Eight Misbehavin' ja lapsia kertyykin lopulta peräti kahdeksan. Toinen suuri muutos nähdään jaksossa Alone again, Natura-Diddly, jossa Ned Flandersin joutuu leskeksi, kun hänen vaimonsa Maude saa surmansa ja muistan kun näin jakson ensimmäistä kertaa, enkä ollut uskoa silmiäni, kun näin, että Maude todellakin kuolee. Toisaalta nyt ajattelin, että jos joku sarjan vakihahmoista piti tappaa, niin Maude oli hyvä vaihtoehto,  sillä kuten hänen hautajaisissaankin viitattiin, niin hänelle ei riittänyt juuri muuta kuin taustapirun (sic!) rooli. Vakavasta aiheesta tähänkin saatiin ympättyä huumoria ihan kivasti. Fakta, joka minulle tuli yllätyksenä, oli se, että Maude tapettiin käytännössä siksi, että Mauden hahmon ääni Maggie Roswell halusi pitää taukoa sarjasta. Viimeiseksi sitten koetaan Barneyn ryhtyminen selväksi (Days of Wine and D'oh'ses), tosin kommenttiraidan perusteella tämä muutos kesti vain pari kautta.

Ihan näin sivuhuomiona mainittakoon, että ehdin katsomaan Simpsoneita kauden tai kaksi tämän jälkeen ennen kuin MTV3 alkoi pompottaa sarjan uusia jaksoja päivältä toiselta ja kun rupesi jäämään jaksoja välistä, niin minulta loppui sarjan katsominen. Myöhempien kausien katsomisesta huolimatta tämä kausi sisälsi ne viimeiset todelliset muistikuvat. Muistin niin Kauhujen talon Xena-osan (tai oikeastaan vain sen lopun), Barneyn selviämisen, Apun ja Manjulan kahdeksikot sekä tietenkin Mauden kuoleman. Tietenkin parin seuraavan kauden aikana saattaa tulla yksittäisiä jaksoja, jotka palautuvat mieliin niitä katsoessa, mutta ennakkoon en niistä mitään muista toisin kuin tämän kauden kohdalla. Totta kai muistan kahdeksikot ainakin yhdessä tulevassa jaksossa, mutta en sitten yhtään sitä, mitä jaksossa todellisuudessa tapahtuisi. No, se nähdään sitten, kun palaan joskus taas sarjan pariin.