Alkuperäinen nimi: The Hunt for Red October
Ohjaus: John McTiernan
Käsikirjoitus: Larry Ferguson, Donald Stewart
Pääosissa: Sean Connery, Alec Baldwin, Scott Glenn
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990
Kesto: 135 min

- What's his plan?
- His plan?
- Russians don't take a dump, son, without a plan.

Neuvostoliiton uusin ylpeydenaihe on Punainen Lokakuu -niminen ydinsukellusvene, jonka näkymättömyys tutkissa tekee siitä hyvin vaarallisen sotavälineen. Sukellusvene lähtee sotaharjoituksiin, mutta aluksen kapteeni, Marko Ramius (Sean Connery) muuttaa suunnitelmia yllättäen ja suuntaa kohti Yhdysvaltoja aikeenaan ampua Yhdysvaltain suurkaupunkeja. CIA:n analyytikkona ja kyseistä sukellusvenettä tutkiva Jack Ryan (Alec Baldwin) kuitenkin tulee siihen tulokseen, että Ramiuksen aikeet ovat aivan toisenlaiset, mutta viestin saaminen perille on hankalaa, kun niin neuvostoliittolaiset kuin amerikkalaiset haluavat upottaa Punaisen Lokakuun...

Tämä on ehkä tunnetuin Jack Ryan -elokuva ja tässä on Sean Connery ja tukku muita huippunäyttelijöitä. No totta kai tämän täytyy olla 1001 elokuvaa -kirjassa.” No, eipäs ollutkaan, vaikka niin tätä kaupasta ostaessani vielä luulin niin ja se ostopäätöksen takana olikin, enkä todellisuudessa edes tiedä, onko tämän tunnetumpi kuin Näkymätön vihollinen. No, aina joskus käy näin; ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun tämän virheen olen tehnyt. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olen yrittänyt katsoa tämän joskus teininä, mutta varma tästä en voi olla, eikä mikään elokuvassa muistuttanut minua tuosta mahdollisesta aiemmasta katselukerrasta. Sukellusvene-elokuvat eivät ole mitenkään suuria suosikkejani, mutta Punaisen Lokakuun metsästys oli kuitenkin ihan kelpo tavaraa.

Elokuvan alkupuolella Jack Ryan sompailee siellä täällä, mitä tuli katsottua aika neutraalein ilmein. Sen sijaan alun ne kiinnostavammat jaksot sijoittuivat Punaiselle Lokakuulle, jossa Marko Ramius ensin juttelee jonkun KGB:n agentin(?) (Peter Firth) kanssa, jonka nimi kuriositeettina oli muuten Putin, jonka jälkeen Ramius kaappaa aluksen ja kertoo miehistölle aikeistaan. Kylmä sodan jännitteet (elokuvassa on vuosi 1984) hiipii siis väistämättä mieleen ja kun vielä ihan elokuvan alussa kerrotaan siitä, kuinka niin Neuvostoliitto kuin Yhdysvallatkin ovat olleet vaitonaisia kaikesta tapahtuneesta, niin tulihan elokuvaan sellaista sopivaa jännitystä. Sitten kun Jack Ryan esittelee Punaisen Lokakuun Yhdysvaltain turvallisuudesta vastaaville ja hänen arvattuaan Ramiuksen todelliset aikeet, niin se jännitys väheni hieman, kun itsekin tajusi, mitä tuleman pitää. Itse asiassa minulle avautuivat Ramiuksen suunnitelmat kokonaisuudessaan jo paljon ennen kuin Ryanille ja muille amerikkalaisille, mutta ei se nyt niin pahasti haitannut, kuten ei sekään, että arvasin sukellusveneen sabotöörin heti kättelyssä (tosin sitä mietin elokuvan loppuun asti, oliko hänellä kumppaneita). Elokuva oli yli kahden tunnin kestossaan ehkä hivenen pitkä sukellusvene-elokuvaksi, mutta toisaalta sitten en minä nähnyt elokuvassa nyt niin kauheasti mitään ylimääräistäkään, joten jonkin aikaa mietin sitä, pitäisikö kestosta rokottaa, mutta päätin loppujen lopuksi olla tekemättä sitä. Kuitenkin ihan mielenkiintoinen trilleri oli kyseessä.

Nyt saan varmaan kaikki Bond-fanit kimppuuni, mutta vaikka minusta Sean Connery oli hyvä Bondina, niin silti olen tykännyt Connerysta enemmän hänen vanhemmalla iällään, sillä parrakkaana vanhenevana herrasmiehenä Conneryssa on tuhat kertaa enemmän karismaa kuin hänen näytellessä Bondeja ja vanhassa Conneryssa ja hänen hahmoissaan on ollut sellaista uskottavuutta, mitä Bond-Connerylla ei juuri ollut. Tässäkin elokuvassa Connery oli oivassa vedossa ja hänen hahmonsa tuntui Conneryn olemuksen vuoksi jopa ylväältä. Alec Baldwin sitten Jack Ryanina (olin aina kuvitellut, että tässäkin elokuvassa häntä näyttelee Harrison Ford) oli hyvin nuori ja ilmeisesti tämä elokuva oli Baldwinin ensimmäinen iso elokuvarooli ja jos en olisi tiennyt kyseessä olevan juuri Baldwin, en välttämättä olisi edes tunnistanut häntä. No, parissa naurahtamiskohtauksessa hänet oli helpompi tunnistaa, mutta ollessaan vakavana lähes mahdoton tunnistaa. Muissa osissa nähdäänkin sitten niin Sam Neill, James Earl Jones, Tim Curry kuin Stellan Skarsgårdkin.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Sean Connery muuten täyttää tänään 80 vuotta. So sir Connery, if you are reading this: Happy birthday!